Thomas Mann
Wikipedia
Paul Thomas Mann (6. kesäkuuta 1875 – 12. elokuuta 1955) oli saksalainen kirjailija. Mannia pidetään eräänä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Mann syntyi Lyypekissä porvarissukuun. Hänen äitinsä oli saksalais-brasilialaista syntyperää oleva Julia Mann (o.s. Silva-Bruhns) ja isänsä tuleva konsuli ja senaattori Thomas Johann Heinrich Mann. Vuonna 1905 Mann nai juutalaisen Katia Pringsheimin.
Myös Thomas Mannin vanhempi veli Heinrich oli kirjailija, kuten myös Thomas Mannin poika Klaus Mann. Tytär Erika oli merkittävä 1930-luvun kulttuurihahmo ja nuorin poika Golo yksi sodanjälkeisen saksan merkittävimmistä historioitsijoista. Käsite "Mannin perhe" onkin yleistynyt varsinkin Saksassa kuvaamaan tätä kirjailijadynastiaa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Thomas Mann esitti humanistisia, mutta samalla myös kansallista ylpeyttä osoittavia ajatuksia. Mann sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929. Palkinto myönnettiin nimellisesti vuonna 1901 ilmestyneestä Buddenbrookeista, mutta palkinnon aiheena oli pikemminkin 1924 ilmestynyt Taikavuori.
Kun natsit tulivat valtaan Mannin perhe muutti natsi-Saksasta Küsnachtiin, Sveitsiin. Vuonna 1939 he muuttivat Yhdysvaltoihin. Mann opetti Princetonin yliopistossa, jossa kemian ja fysiikan opettajana toimi toinen saksanjuutalainen emigrantti Albert Einstein. Vuonna 1942 Mannit muuttivat Los Angelesiin, Kaliforniaan. Mannista tuli 23. kesäkuuta vuonna 1944 Yhdysvaltain kansalainen.
Thomas Mann palasi Europpaan vuonna 1952 ja asettui asumaan Zürichiin ,Sveitsiin. Hän ei koskaan palannut Saksaan mutta hän kävi siellä kyllä lomalla. Mann otti osaa vuonna 1949 Johann Wolfgang von Goethen syntymän 200 -vuotisjuhlaan.
Mann kuoli vuonna 1955 ateroskleroosiin Zürichissä.
[muokkaa] Poliittiset näkemykset
Ensimmäinen maailmansodan aikana Mann tuki keisari Vilhelm II:n konservatiivistä politiikkaa ja hyökkäsi liberaaleja ajatuksia vastaan. Mann tuki myös uutta Weimarin tasavaltaa. Kun natsien suosio nousi, Mann arvosteli heitä. Hänen sanomalehtikirjoituksensa hyökkäsivät suoraan Hitleriä vastaan. Samaan aikaan kun natsit saivat valtaa Mann tuki sosialisteja ja kommunisteja. Mannit olivat lomalla Sveitsissä kun natsit nousivat valtaan. Hänen poikansa Klaus Mann neuvoi isäänsä ettei hän palaisi enää Saksaan vaan jäisi asumaan Sveitsiin. Mannin teoksia poltettiin Saksassa ja hän oli kiellettyjen kirjailijoiden listalla.
Hän otti radiopuheissaan suoraan kantaa kansallissosialistista Saksaa vastaan, mutta kaunokirjallisissa teoksissaan kritiikki oli epäsuorempaa. Mann itse asiassa kirjoitti raamatullista Joosef-romaanien sarjaansa käytännössä koko natsihallinnon ajan.
[muokkaa] Tuhoestetiikasta humanismin korostamiseen
Mannin esikoisromaani oli Buddenbrookit, joka pohjautuu vahvasti Mannin suvun historiaan ja hänen lapsuudenkokemuksiinsa. Se kertoo [Lyypekki|lyypekkiläisen] kauppiassuvun tarinan 1800-luvun puolivälin kukoistuksesta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin seuranneeseen rappioon, kun hermoheikot lapset eivät pysty jatkamaan vanhempiensa saavutuksia. Tällainen taiteen ja tuhon monimielinen yhdistäminen esiintyy monissa Mannin varhaiskauden teoksissa. Se huipentuu novellissa Kuolema Venetsiassa, jossa nuoren pojan kauneudesta hurmaantunut kirjailija sulkee silmänsä todellisuudelta. Rappion lisäksi näissä teoksissa esiintyy toinen Mannin tuotannossa keskeinen teema: taiteellisen etelän ja älyllisen viileän pohjoisen vertailu.
Ensimmäisen maailmansodan kokemusten jälkeen Taikavuori merkitsi Mannille lähes täydellistä irtaantumista sotaa edeltävistä arvoista. Tapahtumapaikka on tosin kuoleman merkitsemä, keuhkotautiaparantola jossakin Alpeilla. Sinne kokoontunut eri maita ja näkemyksiä edustanut seurue tekee kuitenkin romaanista paljon edeltäjiään moniäänisemmän. Rakkauden ja kuoleman tuskassa kylpevä nuori kertoja Hans Castorp onkin lähinnä koominen havainnoitsija, sillä tärkeimmät keskustelut käydään muualla.
Mannin tuotannon avaimena voi pitää jesuiitta Naftan ja humanisti Settembrinin Taikavuoressa käymiä keskusteluja. Mann ei ota selvästi kantaa, kumpi niistä heistä vie voiton väittelyissä, mutta elämässä Settembrini voitto näyttää ilmeiseltä: hän jää henkiin. Toisaalta Settembrinin naiivissa uskossa on jotain liian yksinketaista. Myöhemmissä kirjoituksissaan Mann alkoikin yhä selvemmin korostaa suoraa yhteyttä omien näkemystensä ja Goethen kirjoitusten välillä. Mann puhui lämpimästi sellaisen rationaalisen, kaupankäynnille ja toisten kunniottamiselle perustuvan humanismin puolesta, jonka aloittajaksi Saksassa hän näki Goethen - ja viimeiseksi edustajaksi ehkä itsensä.
Mannin kolmas keskeinen romaani, Tohtori Faustus puolestaan heijastelee toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä tilannetta. Paholaiselle itsensä myyvä säveltäjä Adrian Leverkühn tekee mahdolliseksi pohtia Saksan historian suuria linjoja. Mann kirjoittaa paljon musiikin merkityksestä tuoda esiin ihmisen syvimpiä tunteita ja ajatuksia, mutta samaan aikaan hän näkee Saksan kehityksen lohduttomana.
Mannin tuotanto oli laaja ja monipuolinen; häntä pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä modernisteista. Monet hänen kirjoistaan pohjautuvat erilaisiin myytteihin (Pyhä syntinen, Tohtori Faustus, Joosef-sarja), toiset taas ovat pintapuolisesti kepeitä, mutta täynnä ajatuksia ja sisältöä (Kuninkaallinen korkeus, Huijari Felix Krullin tunnustukset). Toisaalta hän otti suoremmin kantaa maailman tapahtumiin kuin monet muut modernistiset krijailijat. Mannille tyylille on ominaista tietty pidättyväisyys ja leikillisyys. Teokset ovat usein hienoisen pessimismin ja ihmisiä kohtaan tunnetun ymmärtävän myötätunnon sävyttämiä.
[muokkaa] Triviaa
- Thomas Mannin mukaan nimetty katu, Thomas-Mann-Allee, sijaitsee Münchenissä, kirjailijan uudelleenrakennetun kotitalon läheisyydessä.
- Lyypekissä on Thomas ja Heinrich Mannin elämistä kertova museo Buddenbrookhaus.
- TV-sarja Die Manns – ein Jahrhudertroman (Mannin perhe, 2001) aloitti Saksassa uuden kiinnostuksen koko Mannin perheen vaiheisiin.
[muokkaa] Teoksia
- Pikku herra Friedemann (novelli, 1897)
- Buddenbrookit (1901)
- Tristan (novelli, 1903)
- Tonio Kröger (novelli, 1903)
- Vaikea hetki (novelli, 1905)
- Kuninkaallinen korkeus (1909)
- Kuolema Venetsiassa (novelli, 1912)
- Herra ja koira (1919)
- Taikavuori (1924)
- Hämmennystä ja varhaista tuskaa (1925)
- Mario ja taikuri (novelli, 1930)
- Joosef-sarja (Joosef ja hänen veljensä)
- Lotte (1939)
- Päiden vaihdon laki (1940)
- Tohtori Faustus (1947)
- Pyhä syntinen (1951)
- Petetty (novelli, 1953)
- Huijari Felix Krullin tunnustukset (1954)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Thomas Mann Handbuch. Hg. Helmut Koopman. Stuttgart 2001.
- Suomessa asuva Dietrich Assmann on arvostettu Mannin tutkija.
[muokkaa] Aiheesta muualla
