Tie- ja vesirakennushallitus
Wikipedia
Tie- ja vesirakennushallitus eli TVH (myöh. Tie- ja Vesirakennuslaitos TVL, sittemmin Tielaitos) oli Suomen taajamien ulkopuolisen julkisen maantie- ja osin vesitieverkon rakentamiseen ja hoitoon sekä lossiliikenteen ylläpitoon keskittynyt julkisoikeudellinen yhteisö, alunperin valtionvirasto. Sittemmin TVH jakaantui kahtia hallinto- ja tuotantopuoliin, jotka ovat Tiehallinto ja Destia (ent. Tieliikelaitos).
Taajamissa tienhoidosta vastaa yleensä kyseisen kunnan rakennus- tai kiinteistövirasto. Mm. Helsingin tuloväylillä on rajamerkki, joka osoittaa missä kohtaa tienhoitovastuu siirtyy Helsingin kaupungin Rakennusvirastolta julkiselle vallalle.
Koska pitkään Suomen itsenäistymisen jälkeen useimmat maanrakennusyhtiöt olivat pieniä eivätkä niiden voimavarat riittäneet mittaviin tienrakennusurakoihin, niin entisestä keisarilliseen hallintoon kuuluneesta alan virastosta muokattiin uusi valtionvirasto TVH, jolle hankittiin julkisin varoin tarvittava kalusto ja palkattiin ammattitaitoinen johto, joka sitten rakensikin aikoinaan pääosan maamme julkisista liikenneväylistä. Tätä tehtävää eli eri maa- ja vesirakennustyömaita varten TVH:lla oli aikoinaan runsaasti siirrettävää 600 mm kapearaidekalustoa. Erityisesti pitkiäkin maansiirtokuljetuksia vaatineilla kanavatyömailla ne olivat hyvin käytännöllisiä ennen kuorma-autojen kehittymistä nykyiselleen.
TVH:n toimenkuva muuttui vähin erin, koska eritoten 1950-luvulta alkaen yksityiset urakoitsijat hankkivat runsaasti uutta tienrakennuskalustoa ja valtionvirasto siirtyikin hiljalleen pääurakoitsijaksi, joskin eräitä tienparannusurakoita se teetti vielä kauan mm. yhteistyössä Vankeinhoitolaitoksen kanssa, jolloin tienrakentajina nähtiin vanginpukuisia miehiä joilla oli TVH:n suojakypärät päässään.
Nämä kaikki vangit olivat ns. työsiirtolavankeja eli liikennejuopumuksesta tai vastaavista rikkomuksista lyhyisiin vankeusrangaistuksiin tuomittuja, joiden katsottiin voivan työskennellä ns. puolivapaina eli vain yhden yhteisen vartijan valvonnassa. Muutama oli varsinaisen rangaistuksensa loppusuoralla olevia joita totutettiin tällä keinoin siviilielämään. Tämä käytäntö vähensi hiljalleen viraston omien kapearaiteiden tarvetta.
Viimeiset TVH:n kapearaiteiset 600 mm höyryveturit TVH 7 ja 13, Orenstein & Koppel 11829/1929 ja 12739/1936, molemmat 0-6-0WT eli samankaltaisia kuin Kovjoen Museorautatiellä oleva Ojakkalan–Olkkalan rautatien kolmosveturi, menivät vuonna 1948 VR:n Muukon turveradalle eikä uusia enää hankittu. Vähän toistakymmentä vuotta ajettiin eri kanavanrakennustyömailla vielä moottoriveturein, ennenkuin nekin romutettiin 1950-luvun lopussa, kun kuorma-autokalusto parani oleellisesti raskaiden nelivetoisten tullessa. Mikään laitoksen vetureista ei kelvannut sotakorvaukseksi.
[muokkaa] Lähteet
- Sotakorvauksia ja niiden korvauksia; keskeneräinen pro gradu
- Suomen Kansallisarkisto
