Tukholman metro
Wikipedia
Tukholman metro (ruots. Stockholms tunnelbana) on metrojärjestelmä Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Tukholman metroverkko muodostuu kolmesta linjasta ja sadasta asemasta (101:stä jos haamuasema Kymlinge lasketaan mukaan), joista 47 on maan alla ja 53 maan päällä.
Metroliikennettä hoitaa Storstockholms Lokaltrafik (SL).
[muokkaa] Linjat
- Vihreällä linjalla on yhteensä 49 asemaa, joista 12 on maanalaisia ja 37 maanpäällisiä asemia. Linja on yhteensä 41,256 kilometriä pitkä. Se vihittiin käyttöön 1. lokakuuta 1950 Slussenin ja Hökarängenin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa: Hässelby strand lännessä ja Hagsätra, Farsta strand sekä Skarpnäck etelässä.
- Punaisella linjalla on yhteensä 36 asemaa, joista 20 on maan alla ja 15 maan päällä. Linja on 41,238 kilometriä pitkä (vain 18 metriä lyhyempi kuin vihreä linja). Se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1964 T-Centralenin ja Fruängenin/Örnsbergin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa, joista Fruängen ja Norsborg ovat etelässä/lounaassa ja Ropsten sekä Mörby Centrum koillisessa/pohjoisessa. Aiemmin punainen linja oli metrokartoissa oranssin värinen.
- Sinisellä linjalla on yhteensä 20 asemaa, joista 19 on maan alla ja vain 1 maan päällä. Sinisellä linjalla sijaitsee myös hylätty asema Kymlinge, jota ei ole koskaan otettu käyttöön. Linja on 25,516 kilometriä pitkä. Se avattiin 31. elokuuta 1975 T-Centralenin ja Hjulstan välillä. Sinisellä linjalla on kolme pääteasemaa: Kungsträdgården etelässä ja Akalla sekä Hjulsta pohjoisessa.
| Linja | Osuus | Avattu | Pituus | Asemia |
| 10 | Kungsträdgården–Hjulsta | 31. elokuuta 1975 | 15,1 km | 12 |
| 11 | Kungsträdgården–Akalla | 5. kesäkuuta 1977 | 15,6 km | 12 |
| 13 | Norsborg–Ropsten | 2. syyskuuta 1967 | 26,6 km | 25 |
| 14 | Fruängen–Mörby C | 30. syyskuuta 1973 | 19,5 km | 19 |
| 17 | Åkeshov–Skarpnäck | 19. marraskuuta 1958 | 19,6 km | 24 |
| 18 | Alvik–Farsta strand | 24. marraskuuta 1957 | 18,4 km | 23 |
| 19 | Hässelby strand–Hagsätra | 9. syyskuuta 1951 | 28,6 km | 35 |
| Yhteensä | 143,4 km | 100 | ||
[muokkaa] Historia
30. syyskuuta 1933 käyttöön vihitty Södertunneln Södermalmin läpi oli ensimmäinen askel jo olemassa olevien esikaupukeja palvelevien rautateiden muuntamisessa metroksi siirtämällä keskikaupungin läpi kulkeva osuus tunneliin. Liikenne hoidettiin aluksi raskailla raitiovaunuilla, joita nykyään usein nimitetään premetroksi. Järjestelmän nimi Tunnelbanan (tunnelirata) on myös peräisin tältä ajalta. Alkuperäisellä kolmella asemalla Södermalmilla (Slussen, Södra Bantorget (nykyään Medborgarplatsen) ja Ringvägen (nykyään Skanstull)) oli sisäänkäyntien edessä kyltit, joissa oli ympyröity "T". T:n sivuilla oli sanat TUNNEL ja BANAN.
Vuonna 1950 rata muutettiin Slussenin ja Hökarängenin välillä liikennöitäväksi sille pitkään tyypillisillä metrojunilla, joilla liikenne alkoi 1. lokakuuta, ja metrosta tuli raitioliikenteestä erillinen liikennemuoto. Vuonna 1952 avattiin linja keskustasta läntisiin lähiöihin, ja vuonna 1957 kaksi erillistä linjaa liitettiin toisiinsa keskusrautatieaseman ja vanhan kaupungin kautta. Punainen linja avattiin vuonna 1964 ja sininen vuonna 1975. Viimeinen lisäys vihreään linjaan valmistui vuonna 1994.
Tukholman metro tunnetaan hyvin sen asemilla olevasta taiteesta; metroa on kutsuttukin maailman pisimmäksi taidenäyttelyksi. Monilla asemilla on jätetty näkyviin kalliota, erityisesti sinisellä linjalla.
| Tukholman julkinen liikenne | |
|---|---|
| Metro, paikallisjuna: |
Tukholman metro | Tukholman paikallisjuna | Roslagsbanan | Saltsjöbanan |
| Pikaraitiotie, raitiotie: | |
| Lentokenttäkuljetus: | |
| Liikenteenharjoittajat: | |
