Usko ja tieto

Wikipedia

Usko ja tieto ovat tapoja pitää lauseita tosina tai epätosina. Perinteisesti tiedon on katsottu pohjautuvan rationaaliseen päättelyyn ja empiirisiin havaintoihin ja uskon puolestaan yliluonnolliseen ilmoitukseen.

Platonin esittämä klassinen tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on oltava 1) tosi ja 2) perusteltu.^[1] Niin sanotussa heikossa tiedon määritelmässä kohta 2 on poistettu, eli väite on tietoa, jos se on tosi.^[2] Platonin näkemys tiedosta oli metafyysinen. Kaikki tieto on hänen mukaansa olemassa ideamaailmassa, ja todellista tietoa voidaan meidän todellisuudessamme johtaa vain päättelemällä. Platonin oppilas Aristoteles katsoi modernin tieteen tavoin, että uutta tietoa voidaan tuottaa empiirisesti maailmaa havainnoimalla. René Descartes esitti teoksessaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, että on ehkä olemassa jonkinlainen ilkeä kaikkivoipa demoni, pettävä jumala (deus deceptor), joka tuottaa subjektille sen havainnot, jotka antavat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta. Samaten demoni voi hypnotisoida meidät uskomaan vääriä laskuja oikeiksi, joten edes matemaattiset totuudet eivät välttämättä pidä paikkaansa.

» Kun näet nyt tiedän, että itse kappaleitakaan ei varsinaisesti havaita aisteilla eikä kuvittelukyvyllä, vaan ainoastaan ymmärryksellä, ja että havainto ei johdu koskettamisesta tai näkemisestä vaan yksinomaan ymmärtämisestä, oivallan kirkkaasti, että en voi havaita mitään helpommin taikka ilmeisemmin kuin mieleni. »
(Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, s. 44)

Descartes ei siis pitänyt havaintoa luotettavana tiedonlähteenä subjektista riippumattomasta maailmasta, vaan ainoa luotettava tiedon lähde on rationaalinen päättely. Kaikkeen havainnointiin liittyy hänen mukaansa usko aistien ja muistin totuudenmukaisuuteen, koska havaitun todellisuuden todenperäisyyttä ei voida todistaa.^[3]

Yleisen käsityksen mukaan usko ei perustu järkiperäisiin perusteisiin vaan ilmoitukseen, jonka alkuperänä pidetään yliluonnollista ilmiötä tai persoonaa. Usko on luonteeltaan jotakin, johon ei voi vedota samalla tavoin uskovien piirin ulkopuolella toisin kuin järkeen perustuvassa todistelussa.^[4] Varhaisten kristillisten kirkkoisien näkemyksen mukaan kristinuskolla oli Sana eli Jumalan ilmoittama todellinen viisaus, kun taas kreikkalaisessa filosofiassa väiteltiin sanoilla.^[5] Toisaalta esimerkiksi islamissa uskon pohjana oleva ilmoitus on profeetta Muhammadin välittämässä Koraanissa.

Usein esitetty näkemys on, että usko käsittelee asioita, jotka ovat rationaalisen tiedon tavoittamattomissa, ja siten usko täydentää rationaalista tietoa eikä ole sen kanssa ristiriidassa. Usko siis tämän näkemyksen mukaan liittyy sellaisten lauseiden totena tai epätotena pitämiseen, joiden totuusarvoa ei voida päätellä rationaalisesti. Esimerkiksi Raamatussa tämä ajatus on ilmaistu

» Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. »
(Hepr. 1:11)

» Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. »
(1. Korint. 13:12)

Erityisesti uskonnollisessa fundamentalismissa on suuntauksia, jotka pyrkivät perustelemaan uskoa järkiperäisesti. Tämän näkemyksen mukaan uskonnollisten käsitysten (erityisesti Jumalan olemassaolon) tueksi voidaan löytää todisteita samaan tapaan kuin tavanomaisten tieteellisten käsitysten tueksi.^[6]

Tapio Puolimatka on esittänyt, että vallitsevan länsimaisen näkemyksen mukaan uskonnollinen usko ja tieto ovat joko toistensa vastakohtia tai täysin riippumattomia toisistaan.^[7][8] Länsimaisessa valistuksen perinteessä on tähdennetty, että ihmisten tulee perustella käsityksiään järkiperäisin menetelmin ja että parhaan käsityksen siitä, mitä tällainen perusteleminen on, tarjoaa tieteellisten selitysjärjestelmien muodostus.^[9]

Sisällysluettelo 1 Viitteet 2 Katso myös 3 Kirjallisuutta 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Luento 2: 2.4. Tiedon käsite
2. ↑ Alvin I. Goldman: Knowledge in a Social World
3. ↑ Historiallisia Arvosteluja 10/2002: Descartes – Teokset II Meditations on First Philosophy
4. ↑ 1.3. Usko ja tieto
5. ↑ The Church Fathers: St. Jerome and St. Augustine
6. ↑ (Katso esimerkiksi Swinburne 1996)
7. ↑ Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 9512653478.
8. ↑ 1.3. Usko ja tieto
9. ↑ (ks. Keskitalo 1997)

[muokkaa] Katso myös

• Fideismi
• Evidentialistinen teismi
• Tietoteoria
• Tieteen ja uskonnon välinen suhde
• Usko

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X.

• Hasker, William: ”Evidentialism”. Teoksessa Robert Audi (editor): The Cambridge Dictionary of Philosophy. Cambridge: Cambridge University Press, 1996.

• Keskitalo, Jukka: ”Usko ja valistus: Valistuksen haaste kristilliselle uskolle ja teologialle. Teoksessa Jukka Keskitalo & Jussi Kotkavirta (toim.): Järki, usko, eettisyys: Filosofian ja teologian kohtaamisia. SoPhi: Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filosofian julkaisuja 17. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997.

• Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 9512653478.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Internet Encyclopedia of Philosophy: Faith and Reason (englanniksi)

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.