Veda-kirjat
Wikipedia
Sana Veda (devanagari: वेद) on sanskritin kieltä ja tarkoittaa tietoa, tiedettä tai totuutta. Yleensä sanalla viitataan neljään Intian niemimaalla syntyneeseen hymnien ja rituaalitekstien kokoelmaan, jotka ovat: Rigveda, Yajurveda, Samaveda ja Atharvaveda. Kirjat muodostuivat Intian muinaisen veda-uskonnon piirissä, ja vaikuttavat edelleen hindulaisuuden taustalla. Vedat ovat shruti, mitä on kuultu (eli ilmestys, toisin kuin smriti, mitä muistetaan), ja siten pyhiä kaikille hinduille. Vedoista vanhimman, Rigvedan syntyajaksi arvioidaan nykyään noin 1200 – 1000 eaa. tai vähän aikaisemmin. Muut vedat ovat vähän nuorempia lukuun ottamatta Atharvavedan vanhimpia osia, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin Rigvedan kanssa.[1] Vedat säilyivät pitkään yksinomaan suullisena traditiona; Intian vanhimmat tunnetut kirjoitetut tekstit Induskulttuurin tulkitsemattoman kirjoituksen jälkeen ovat vasta ajanlaskun alkua edeltäneiltä vuosisadoilta.
Veda-kirjat (joiden osat myös ovat kirjoja, sanskr. mandala) jakautuvat seuraaviin osiin:
- samhita - alkuperäinen teksti, sisältää mantrat ja hymnit
- brahmana - rituaaliset uhrimystiikan opetukset
- aranayaka - meditaatio-osa
- upanishad - mystinen ja filosofinen osa, tunnetaan myös nimellä Vedanta eli Vedan lopussa
- sutrat, joita on neljää lajia:[1]
- srautasutrat, suurista julkisista uhreista
- grhyasutrat, kotona suoritettavista rituaaleista
- sulvasutrat, uhripaikan rakennusohjeita
- dharmasutrat, eettisiä ja uhripuhtautta koskevia normeja
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Karttunen, Klaus (suom.) (2003): Rigveda : Valikoima muinaisintialaisia hymnejä. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-548-7.
