Venäläinen kirjallisuus
Wikipedia
Venäläinen kirjallisuus on kansainvälisesti arvostettua. Venäjällä kirjallisuus on ollut pitkään yksi tärkeimmistä ja arvostetuimmista kulttuurin osa-alueista. 1800-luvulle asti Venäjällä tehtiin hyvin vähän jos lainkaan kansainvälisesti luettelua kirjallisuutta. 1800-luvulla Venäjän kirjallisuus läpikävi kultakauden, joka alkoi runoilija Aleksandr Puškinista ja kulminoitui suuriin romaanikirjailijoihin Leo Tolstoihin ja Fjodor Dostojevskiin. Vaikkakin venäläinen kirjallisuus taantui Neuvostovallan rajoituksien vuoksi, etenkin Aleksandr Solženitsynin ja Boris Pasternakin kaltaiset toisinajattelijat kirjoittivat maailmanlaajuista huomiota saanutta kirjallisuutta 1900-luvulla. Aleksandr Solženitsyn
[muokkaa] Historia
1700-luvulla Venäjällä tapahtui suuri reformi, minkä yhteydessä myös aakkoset uusittiin. Kansankielen käyttö kirjallisuudessa yleistyi, eikä sitä pidetty enää paheksuttavana. Yleinen venäläinen kirjallisuus dogmaattisena järjestelmänä alkoi muotoutua Dmitri Kantemirin, Vasili Trediakovskin, ja Mihail Lomonosovin myötä.
Myöhemmin myös romantiikka nosti esille Aleksander Puškinin ja Žukovskin kaltaisia nimiä. 1800-luvun kirjalliset teokset ovat luultavasti ne, mitkä ihmisille tulevat venäläisestä kirjallisuudesta mieleen. Tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluivat tuolloin Nikolai Gogol ja Ivan Turgenev sekä myöhemmin etenkin Fjodor Dostojevski ja Leo Tolstoi. 1900-luvun alussa ja vuosisadan vaihteessa Anton Tšehovin novellit ja Anna Ahmatovan lyriikka edustavat ehkä viimeisiä klassisen, vanhan venäläisen kirjallisuuden saavutuksia.
Venäjän siirtyminen kommunismiin vaikutti kirjallisuuteen vuoden 1917 jälkeen. Maksim Gorki, Nobel-voittaja Mihail Solohov, Aleksei Tolstoi ja Vladimir Majakovski nousivat suuriksi nimiksi neuvostokirjallisuudessa. Kun sosialistista realismia tuli liki ainoaksi virallisesti hyväksytyksi suuntaukseksi, jatkoivat jotkut kirjailijat, kuten Mihail Bulgakov, Boris Pasternak, Andrei Platonov perinteistä venäläistä kirjallisuustraditiota kirjoittaen "pöytälaatikkoon" vailla toivoa teostensa julkaisemista elinaikanaan. Venäläisiä emigranttikirjailijoita ulkomailla edustivat muun muassa Nobel-voittaja Ivan Aleksejevitš Bunin ja Vladimir Nabokov. Aleksandr Solženitsyn kirjoitti kokemuksistaan vankileirillä ja joutui sen vuoksi vaikeuksiin.
[muokkaa] Kirjallisuusanalyysi
Venäläisestä kirjallisuusanalyysista ja kulttuurintutkimuksen eri koulukunnista nykyaikaiselle kirjallisuudentutkimukselle varmasti tärkein oli 1910–1930 vaikuttanut formalismi.
[muokkaa] Katso myös
- Realismi (kirjallinen)
- Romantiikka (kirjallinen)
- Formalismi
