Viktor Ivanovitš Belenko
Wikipedia
Yliluutnantti Viktor Ivanovitš Belenko (Виктор Иванович Беленко) lensi 6. elokuuta 1976 saman vuoden helmikuussa numerolla 31 valmistetun 513. hävittäjärykmentin MiG-25 -hävittäjän Tšugujevkan sotilaslentokentältä Vladivostokin lähistöltä Japanin pohjoiselle saarelle Hokkaidoon Hakodaten siviililentokentälle matalalennossa tutkien kantaman alapuolella. Laskeutuessaan MiG-25 oli törmätä kentältä nousevaan Boeing-matkustajakoneeseen.
Neuvostoliitto vaati Belenkoa ja konetta palautettavaksi. Belenko haki poliittista turvapaikkaoikeutta Yhdysvalloista ja sai sen.
Kone siirrettiin Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan 80 kilometrin päähän Tokiosta tutkittavaksi. 12. lokakuuta 1976 kone tuotiin purettuna neuvostoliittolaiseen alukseen Hitachin lähelle, mistä se kuljetettiin Latviaan Daugavpilsiin Neuvostoliiton ilmavoimien akatemiaan koulutuskoneeksi. 1980-luvun lopulla kone poistettiin käytöstä ja romutettiin.
Belenko tuomittiin Neuvostoliitossa kuolemaan maanpetturuudesta rikoslain 64. pykälän perusteella. Belenko ryhtyi Yhdysvalloissa sotilasilmailun opettajaksi ja meni naimisiin ja sai kolme lasta. Erottuaan ilmavoimista hän ryhtyi liiketoimiin.
Neuvostoliitto joutui uusimaan ilmavoimiensa omakonetunnusjärjestelmän kahdella miljardilla ruplalla. Belenko ei ollut ensimmäinen sotalentkoneella loikannut itäeurooppalainen sotilas. Marraskuussa ja toukokuussa vuonna 1953 kaksi puolalaista lentäjää loikkasi MiG-15 lentokoneella Tanskaan.
