Volframi
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Volframi | ||||
| Tunnus | W | ||||
| Järjestysluku | 74 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 6, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 19,25×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 7,5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Hopean valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1783, Juan José ja Fausto Elhuyar | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 183,84 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (193) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 146 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f14 5d4 6s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 12, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +IV, +V, +VI | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 3683,15 K (3410 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 5933,15 K (5660 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 9,47·10-6×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 8,8 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 192 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 4,27 Pa 3680 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 5174 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,7 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,132 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 173 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Volframi (lat. 'wolframium') on hopeanvalkea metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on W ja CAS-numero 7440-33-7. Volframin atomimassa on 183,85, järjestysluku 74, tiheys 19,3 g/cm3, sulamispiste 3420 °C ja kiehumispiste 5555 °C. Volframilla on viisi pysyvää isotooppia.
Volframin englanninkielinen nimi on tungsten, joka tulee ruotsin kielen sanoista tung = raskas, sten = kivi. Volframi on yksi raskaimmista metalleista.
Sitä käytetään yleisesti hehkulampuissa hehkulankana. Langan läpi kulkee voimakas sähkövirta, joka saa langan lämpeämään ja hehkumaan. Lämpötila voi nousta tuhansiin asteisiin hehkulangassa. Kovametalli on komposiittimateriaali, jossa volframikarbidit on sidottu kobolttimatriisiin.
Volframi ei ole kovin myrkyllistä. Metallipöly tosin ärsyttää ihoa ja silmiä. Ihminen saa päivittäin hieman yli kymmenen mikrogrammaa volframia.
Elävä luonto ei juuri volframia tarvitse. Vuonna 1973 tosin huomattiin, että eräiden hyvin kuumassa viihtyvien arkkibakteerien entsyymit käyttivät volframia.
Lisäämällä kupariin tinaa saadaan vahvempaa metallia, pronssia. Samaan tapaan voidaan volframilla vahvistaa terästä.
