Wrightin veljekset
Wikipedia
Wrightin veljeksiä, Orville Wrightia (19. elokuuta 1871 - 30. tammikuuta 1948) ja Wilbur Wrightia (16. huhtikuuta 1867 - 30. toukokuuta 1912), pidetään yleisesti ensimmäisen toimivan lentokoneen suunnittelijoina ja rakentajina sekä ensimmäisen ohjatun, moottorikäyttöisen ilmaa raskaamman lennon suorittajana ja useiden muiden ilmailun merkkipaalujen saavuttajina. Kuitenkin jotkut henkilöt ja valtiot ovat alusta lähtien kyseenalaistaneet heidän saavutuksiaan aina tähän päivään asti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen ura ja tutkimus Daytonissa
Wrightin veljekset varttuivat Daytonissa, Ohiossa, missä heillä oli polkupyörien kunnostus-, suunnittelu- ja valmistusyhtiö (Wright Cycle Company). Perustaen toimintansa Sir George Cayleyn ja Otto Lilienthalin työhön, he laajensivat lennon teknologiaa vielä nykyäänkin käytetyillä ohjauksen periaatteilla. He olivat tutustuneet ja alkujaan luottaneet sen hetkiseen ilmailua käsittelevään kirjallisuuteen, kuten Lilienthalin taulukoihin, mutta havaittuaan että Smeatonin kerroin (muuttuja nostovoiman ja vastuksen kaavassa) oli väärä, he teettivät työntekijällään Charlie Taylorilla tuulitunnelin, jonka avulla he tekivät käytännön kokeita. Heidän työnsä ja projektinsa polkupyörien, hammasrattaiden, polkupyörien moottoreiden ja (pyöräillessä tarvittavan) tasapainon kanssa olivat keskeisiä heidän kyvyssään rakentaa mekaaninen lentokone.
[muokkaa] Lennot Kitty Hawkissa ja Daytonissa
Wrightin veljekset tekivät aluksi liitokoneita käyttäen rakenteessa mutkikasta järjestelmää nimeltä "siipien taivuttaminen" (wing warping). Mikäli yksi siipi taipuisi tietyllä tapaa, se saisi enemmän nostovoimaa, mikä saisi koneen nousemaan. Mikäli he voisivat vaikuttaa siihen, miten paljon siivet taipuvat, se tekisi lentämisestä paljon helpompaa. Tehdäkseen siipien taipumisen mahdolliseksi ensimmäisissä liitokoneissa, heidän täytyi jättää etu- ja takatuet, jotka pitivät liitimen koossa ilman jäykkiä tukivaijereita. Siipien kiertämistä ohjattiin vaijerilla, joka kulki siipien läpi ja edelleen ohjaajan pitelemiin ohjaussauvoihin, joka pystyi kääntämään jompaakumpaa sauvaa kääntääkseen koneen vasemmalle tai oikealle.Vuonna 1900 he lähtivät Kitty Hawkiin Pohjois-Carolinaan jatkaakseen lentämisen tutkimusta. He valitsivat Kitty Hawkin (oikeastaan Kill Devil Hillin) siellä esiintyvän voimakkaan ja vakaan tuulen takia.
Vuosina 1901 ja 1902 he testasivat liitimiä Kitty Hawkissa. 23. maaliskuuta 1903 he hakivat patenttia uudelle tekniikalle, jossa siipiä taivuttamalla hallitaan sivuttaisliike sekä käännetään siipiä (controlling lateral movement and turning by wing warping). Heille myönnettiin kyseinen patentti 23. toukokuuta 1906: Yhdysvaltain patentti numero 821,393, Lentävä kone (Flying-Machine).
[muokkaa] Ensimmäiset lennot
Vuonna 1903 he rakensivat "Wrightin lentokoneen" (Wright Flyer), veistivät potkurit ja saivat Charlie Taylorin polkupyöräverstaassaan Daytonissa rakentaman moottorin. 17. joulukuuta 1903 Orville Wright nousi ilmaan. Orvillen 12 sekuntia kestänyt, 36 metriä (120 jalkaa) pitkä ohjattu lento myös valokuvattiin. Saman päivän neljännellä lennolla, päivän ainoalla lennolla joka oli tosiasiallisesti ohjattu, Wilbur Wright lensi 259 metriä (852 jalkaa) 59 sekunnissa [1].
[muokkaa] Lupaava alku
Kolme päivää ennen historiallista ensilentoa Wilbur ja Orville Wright päättivät kokeilla suunnittelemaansa ja rakentamaansa lentokonetta. Tuona aamuna sää oli juuri sopiva lentokoetta ajatellen. Sää oli viileä ja ilmassa kävi heikko tuulenvire. Veljekset lämmittivät Wright Flyerin kotitekoisen moottorin sopivaan lämpötilaan ja nostivat merkkilipun salkoon. Läheisen pelastusaseman henkilöstö tiesi lipusta, että Wrightit olivat taas aikeissa kokeilla lentoa ja kiiruhti testipaikalle avustamaan veljeksiä kokeen valmistelussa. He myös varmistivat nopean avun mikäli jokin menisi pahasti vikaan.
Wright Flyer oli nostettu lentoa varten 20 metriä pitkille kiskoille, joita pitkin se oli tarkoitus singota ilmaan. Kiskoja käänneltiin sen mukaan mistä tuuli tuli, jotta onnistunut lento olisi mahdollisimman helppo tehdä. Veljekset olivat antaneet näille lentoonlähtökiskoille leikkimielisen nimen "Suuri risteysasema".
Wrightit arpoivat lentovuoronsa heittämällä kolikkoa ja tuona päivänä oli Wilburin vuoro nousta lentokoneen kyytiin. Koneen kuljettajan täytyi olla vatsallaan maaten siipien välissä eikä matkustajia voinut ottaa kyytiin. Moottorin lämmittyä kylliksi Wilbur asettui lentäjän paikalle ja valmistautui lähtöön. Kello oli tuolloin puoli yksitoista aamulla.
Wright Flyerin kahden potkurin lavat pyörivät vinhasti laukaisualustalla ja ampaisivat lentokoneen vauhdilla eteenpäin, kun sitä paikallaan pitelevä köysi katkaistiin. Wilbur makasi koneen kyydissä ja Orville yritti pysytellä parhaan kykynsä mukaan juosten sen vauhdissa kannatellen samalla siipeä ylhäällä. Koe näytti tuottavan toivotun lopputuloksen, kun lentokone irtosi kiskoista noin 12 metriä ennen niiden päättymistä. Ongelmia kuitenkin tuotti se tosiasia, ettei ihminen ollut koskaan todella lentänyt moottorilentokoneella. Wilbur ei osannut ohjata konetta aivan oikealla tavalla ja yritti ohjata sen liian jyrkästi ylös. Kone ei ehtinyt kuin 4,5 metrin korkeuteen, kun ilma loppui sen siipien alta. Nosteen kadottua koko komeus putosi maahan ja vaurioitui niin pahasti, ettei uusintalento tullut kysymykseen enää samana päivänä. Wilbur selvisi onnettomuudesta vammoitta.
Vaikka kone ei ollut vieläkään lentänyt toivotulla tavalla, veljekset olivat tyytyväisiä kokeen lopputulokseen. Wright Flyer oli edennyt neljä sekunnin pyrähdyksen aikana noin 30 metriä. Veljekset olivat niin varmoja onnistumisestaan, että lähettivät kotiin sähkeen, jossa kertoivat kokeensa lupaavasta tuloksesta.
[muokkaa] 17. joulukuuta 1903
[muokkaa] Ensimmäinen lento
Joulukuun 17. päivä ei ollut säältään suotuisa uutta lentoa ajatellen. Ilma oli kylmä ja tuuli puhalsi kiivaasti. Wrightit olivat saaneet korjattua lentokoneen kolme päivää aiemmin saamat vauriot ja päättivät nyt kokeilla uutta lentoa huonosta säästä huolimatta. Kello 10 he nostivat merkkilipun jälleen kerran salkoon ja valmistautuivat kokeeseen. Puolen tunnin kuluttua Wright Flyer oli valmiina kiskoilla ja moottorit lämpiämässä. Nyt oli Orvillen vuoro kokeilla koneen ohjaamista.
Paikalle oli saapunut viisi todistajaa seuraamaan veljesten yritystä lentää ensimmäistä kertaa potkurilentokoneella. Paikalle oli saapunut poika ja neljä miestä, joiden joukossa oli myös valokuvaaja valmiina ottamaan kuvia Wrightien lennosta. Pian hänen valokuvistaan tulisi maailman kuuluja.
Lentokonetta paikallaan pitelevä köysi irrotettiin ja Wright Flyer lähti liukumaan kiskoja pitkin vastatuuleen. 12 metrin päässä kiskojen päästä, se nousi jälleen ilmaan, mutta tällä kertaa pidemmäksi aikaa, kuin aiemmin. Kone vaappui herkästi tuulessa, mutta tästä huolimatta Orville sai pidettyä sen lennossa suunnilleen 12 sekuntia ja teki näin ollen maailman ensimmäisen lennon varsinaisella lentokoneella. Matkaa lennolle kertyi 36 metriä. Maasta käsin historiallista lentoa seurannut Wilbur oli unohtanut käynnistää sekuntikellon, joten ensilennon tarkkaa kestoa on mahdotonta sanoa. Lento oli kuitenkin heidän mielestään kiistatta ensimmäinen onnistunut lento moottoroidulla ilma-aluksella ihmiskunnan historiassa.
[muokkaa] Neljä lentoa samana päivänä
Ensimmäisestä onnistuneesta lennostaan innostuneina Wrightin veljekset päättivät kokeilla vielä uudemman kerran. Kaikkiaan he tekivät tuona tuulisena torstaina peräti neljä onnistunutta lentoa. Pisin näistä lennoista oli lähes minuutin mittainen.
Lentoja todistivat neljä hengenpelastajaa ja kylän poika, mitä on väitetty ensimmäiseksi julkiseksi lennoksi. Wrightin veljekset kutsuivat vain muutaman todistajan ensimmäisille lennoilleen, sillä he halusivat varjella patenttioikeuksiaan.
[muokkaa] Myöhemmät vaiheet
Veljekset perustivat lentokentän Huffman Prairieen Daytonin lähellä ja jatkoivat työtään vuonna 1904 käyttäen hyväkseen katapulttia lähdössä, jolla he kompensoivat paikan heikkoja tuulia. Vuoden loppuun mennessä Wrightin veljekset pystyivät tekemään toistuvasti 5 minuuutin lentoja, kierrellen ympäri preeriaa, aluetta, joka on nykyään osa Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohtaa.
Vuosina 1904 ja 1905 Wrightin veljekset tekivät yli 80 lentoa Huffman Prairielta Daytonissa Ohiossa, kutsuen katsojiksi lehdistöä, ystäviä ja naapureita. Heidän saavutuksiaan ei kuitenkaan juuri tunnettu Ohion ulkopuolella. Täällä he suorittivat ensimmäisen kierroksen ilmassa ja 5. lokakuuta 1905 Wilbur teki ennätyksen: yli 39 minuuttia ilmassa ja 24 1/2 mailia (39,4 kilometriä) kiertelyä Huffman Prairien yläpuolella.
Veljeksistä tuli maailmankuuluja vuosina 1908 ja 1909, Wilburin kiertäessä Eurooppaa esitellen heidän lentokonettaan, samalla kun Orville esitteli konetta Yhdysvaltain armeijalle Fort Myerissa.
14. toukokuuta 1908 veljekset tekivät ensimmäisen kahden hengen lennon Charlie Furnasin ollessa matkustajana. Thomas Selfridgestä tuli ensimmäinen henkilö, joka kuoli moottorikäyttöisessä lentokoneessa 17. syyskuuta 1908 potkurivian aiheuttaessa matkustajaa kuljettavan koneen maahansyöksyn, jota Orville ohjasi armeijan testilennolla Fort Myerissa Virginiassa. Loppuvuodesta 1908 Madame Hart O. Bergistä tuli ensimmäinen lennolla ollut nainen, kun hän lensi Wilbur Wrightin kanssa Le Mansissa Ranskassa.
Vuonna 1909 suurta mielenkiintoa herätti Wilburgin lento Vapaudenpatsaan ympäri New Yorkissa. Samana vuonna veljekset voittivat ensimmäisen Yhdysvaltain sotilasilmailusopimuksen, kun he rakensivat koneen joka täytti vaatimukset kaksipaikkaisesta yli tunnin lentoon pystyvästä lentokoneesta, jonka keskinopeus olisi 40 mailia (noin 64,4 kilometriä) tunnissa. Vuonna 1909 he rakensivat Wright Flyereita myös Daytonin ja Saksan tehtaissa.
Wrightin veljekset ottivat yli 300 valokuvaa lennoista ja muista tuon ilmailun pioneeriajan tapahtumista (valokuvat ovat saatavilla Yhdysvaltain kongressin kirjastossa).
Wilbur Wright kuoli lavantautiin 45-vuotiaana, kun taas Orville Wright kuoli 76-vuotiaana sydänkohtaukseen korjatessaan kotinsa ovikelloa Oakwoodissa Ohiossa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Air Force Magazine: The First Military Airplane
|
|
|---|
|
