`Abdu'l-Bahá
Wikipedia
Sir `Abdu’l-Bahá Abbas Effendi, yleensä tunnetaan nimellä `Abdu’l-Bahá' (s. 23. toukokuuta 1844, Teheran - k. 28. marraskuuta 1921, Haifa, Palestiina) oli bahá'í-uskon perustajaprofeetan Bahá'u'lláhin ja hänen vaimonsa Ásíyih Khánumin vanhin poika ja Bahá'u'lláhin seuraaja vuodesta 1892.
'Abdu'l-Bahá syntyi samana yönä kun Báb (1819-1850), babilaisuuden perustajaprofeetta ilmoitti ensimmäiselle seuraajalleen, Mullá Husaynille oman lähetystehtävänsä.
Bábin teloituksen jälkeen ja hänen seuraajiinsa kohdistuvien julmien vainojen yhteydessä Bahá'u'lláh, joka tunnettiin silloisena babilaisuuden johtohahmona, suljettiin Síyáh-Chálin vankilaan, hänen talonsa Nurissa hävitettiin, hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja Teheranissa sijaitseva kaupunkiasunto ryöstettiin. Vapauduttuaan neljän kuukauden kuluttua vankilasta Bahá'u'lláh karkotettiin Persiasta ja 'Abdu'l-Bahá joutui mukaan 40 vuotta kestävälle karkotusmatkalle jakaen sen aikana kaikki isänsä kärsimykset ja rangaistukset.
Karkotusmatkan ensimmäinen etappi oli Bagdad ja viimeinen Akkon vankilakaupunki Palestiinassa. Akkoon saapuessaan vuonna 1868 'Abdu'l-Bahá oli 24-vuotias. Hän vapautui vuonna 1908 64-vuotiaana, kun (engl.) "The Young Turks of the Committee of Union and Progress" kapinoi ottomaanihallitsija Abdul-Hamid II:sta vastaan ja vaati sulttaania palauttamaan perustuslain, jonka tämä oli peruuttanut 30 vuotta aikaisemmin. Sulttaani myöntyi pakon edessä ja peruutuksen yhteydessä vapautettiin kaikki poliittiset ja uskonnolliset vangit 'Abdu'l-Bahá mukaan luettuna.
Bahá'u'lláhin ja 'Abdu'l-Bahán suhde ei ollut tavanomainen isän ja pojan suhde. 'Abdu'l-Bahá tiedosti isänsä olevan Bábin ennustama Luvattu jo yhdeksänvuotiaana nähtyään hänet kahleiden painon rusentamana Síyáh-Chálin vankilassa ja omisti sen jälkeen koko elämänsä Bahá'u'lláhin asian palvelemiseen. Bahá'u'lláh puolestaan luotti 'Abdu'l-Baháan aivan erityisellä tavalla kutsuen häntä Mestariksi ja Jumalan Mysteeriksi. Monesti Bahá'u'lláh valtuutti 'Abdu'l-Bahán vastaamaan puolestaan jumaluusoppineiden tekemiin vaikeisiin teologisiin kysymyksiin ja edustamaan itseään suhteessa viranhaltijoihin ja yleisöön. 'Abdu'l-Bahá toimi myös Bahá'u'lláhin muistioiden puhtaaksi kirjoittajana ja kilpenä hänen ja hänen vihollistensa välillä.
Bahá'u'lláhin kuoleman jälkeen vuonna 1892 'Abdu'l-Bahásta tuli baha’i-yhteisön keskushenkilö Bahá'u'lláhin nimitettyä hänet testamentissaan (Liiton kirja) kirjoitustensa arvovaltaiseksi tulkitsijaksi.
68-vuotiaana vuonna 1911 ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 'Abdu'l-Bahá matkusti ensin Egyptiin ja sittemmin Eurooppaan (Lontoo, Pariisi, Stuttgart, Budapest, Wien) ja Pohjois-Amerikkaan (muun muassa New York, Washington, Cambridge, Boston, Chicago, Montreal) tehdäkseen Bahá'u'lláh'in opetusten pääperiaatteet tunnetuksi lännessä. Hän vieraili puhujana kirkoissa, synagogissa, rauhanjärjestöissä, ammattiliitoissa, yliopistojen tiedekunnissa, naisjärjestöissä ja monissa yleisötilaisuuksissa keskustelemalla tavallisten ihmisten, pappien, tiedemiesten, agnostikkojen ja diplomaattien kanssa.
'Abdu'l-Bahá palasi Palestiinaan, Haifaan vuonna 1913. Vuonna 1919 hän lähetti vasta perustetulle Kansainliitolle kirjelmän kansainväliseen rauhaan liittyvistä periaatteista Vuonna 1920 Britannian hallitus myönsi hänelle aatelisarvon (Sir) hänen ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinassa tekemästään humanitaarisesta työstä.
'Abdu'l-Bahá kuoli vuonna 1921. Hänen hautansa sijaitsee Bábin hautapyhäkössä Karmel-vuorella, nykyisessä Israelissa. Hän nimitti testamentissaan vanhimman tyttärenpoikansa Shoghi Effendin bahá’i-uskon arvovaltaiseksi keskukseksi. [1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Abdu'l-Bahán puheissaan korostamia aiheita
- ihmiskunnan ja uskontojen ykseys
- uskonnollisista, poliittisista ja rodullisista ennakkoluuloista luopuminen
- miesten ja naisten tasa-arvo, tieteen ja uskonnon välinen sopusointu
- yleismaailmallinen koulutus, maailmankielen käyttöön ottaminen kunkin äidinkielen oheen
- rikkauden ja köyhyyden äärimuotojen hylkääminen
- maailman tuomioistuimen perustaminen kansainvälisten erimielisyyksien sovittamiseksi
- arkisen työn korottaminen Jumalan palvelemisen muodoksi
- oikeudenmukaisuuden korottaminen vallitsevaksi periaatteeksi ihmisyhteisöissä
- universaalin pysyvän rauhan solmiminen kaikkein tärkeimmäksi ihmiskunnan tavoitteeksi
'Abdu'l-Bahán muistio, Tablets of the Divine Plan irrotti báha’i-sanoman sen persialaisista juurista ja hänen kolmiosainen testamenttinsa mahdollisti loukkaamattomuuden ja auktoriteettiaseman báha’i-uskon hallinnolliselle järjestelmälle, jonka Shoghi Effendi kehitti myöhemmin sen nykyiseen muotoonsa.
Puhuessaan tieteen ja uskonnon suhteesta Pariisissa vuonna 1912 'Abdu'l-Bahá sanoi:
On olemassa suunnaton voima, joka ihmiskunnan onneksi, on vielä jäänyt ihmisiltä keksimättä. Rukoilkaamme Jumalaa, että tiede ei keksi tätä voimaa ennen kuin henkinen sivistys hallitsee ihmismieltä. Ihmisen matalamman, materiaalisen luonteen käsissä tällä voimalla kyettäisiin tuhoamaan koko maailma.
[muokkaa] 'Abdu'l-Bahán kirjoittamia kirjoja:
- Tablets of the Divine Plan (Jumalallisen suunnitelman muistiot)
- The Secret of Divine Civilization
- A Traveler’s Narrative
[muokkaa] 'Abdu'l-Bahán puheiden kokoelmakirjoja
- The Promulgation of Universal Peace
- Vastauksia Joihinkin Kysymyksiin (Some Answered Questions)
- Puheita Pariisissa (Paris Talks)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- http://info.bahai.org/article-1-6-7-1.html
- http://info.bahai.org/article-1-6-5-3.html
- http://web.archive.org/web/20060505200819/http://www.bahai.fi/sivu.php3?sivu=periaatteet
[muokkaa] Lähdekirjallisuus
- Perkins Mary. Servant of the Clory
- 'Abdu'l-Bahá. The Promulgation of Universal Peace
- Shoghi Effendi. God Passes By
