Alkoholismi

Wikipedia

Alkoholismi (latinaksi Alcoholismus) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei useinkaan pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esim. pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus).

Sisällysluettelo

1 Alkoholin käyttö ja alkoholin suurkulutus
2 Alkoholismi
- 2.1 Tyypin I alkoholismi
- 2.2 Tyypin II alkoholismi
3 Alkoholismin hoito
4 Viitteet
5 Katso myös
6 Aiheesta muualta

[muokkaa] Alkoholin käyttö ja alkoholin suurkulutus

Alkoholin suurkulutus on elämäntapa jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Esimerkiksi runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein aivomuutoksia ja neurologisia sairauksia jotka kroonistuessaan usein johtavat laitoshoitoon. Toisaalta kohtuukulutuksella alkoholin käytöllä näyttäisi alustavasti voivan olla jopa iskeemiseltä aivoinfarktilta ja Alzheimerin taudilta suojaavia ominaisuuksia.

[muokkaa] Alkoholismi

Alkoholismi on tila jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus. Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen sairaus, joka päättyy usein kuolemaan; erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin, kuolla väkivallan uhrina tai tehdä itsemurha. Alkoholismi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, alkoholipsykooseja, joihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset aistiharhat. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus (Delirium tremens), joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa ^[1], vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä^[2]^[3]. Alkoholisairaudet koskettavat tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Tällä hetkellä alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on myös kasvanut viime vuosina. Nuorten osalla tyttöjen alkoholinkäyttö on ylittänyt poikien alkoholinkäytön eräissä ikäryhmissä.

Alkoholiriippuvuus on monille erittäin vaikea katkaista. Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.

Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan^[4]. On epäilty, että esim. I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia. ^lähde? Alkoholistin voi erottaa suurkuluttajasta siinä, että alkoholistin neurobiologia ja mielihyväkeskukseen hyvin voimakkaasti, ja alkoholistilla ikään kuin "putki jää päälle" siinä missä suurkuluttaja lopettaa. Samasta syystä kun alkoholiaddiktio on kerran päässyt kehittymään, sitä on lähes mahdotonta parantaa, ja taipumus alkoholismiin ja addiktioihin säilyy yhä voimakkaana. Tästä syystä monissa suvuissa on paljon alkoholisteja, kun taas joissakin heitä ei ole lainkaan. ^lähde?

[muokkaa] Tyypin I alkoholismi

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tämä on alkoholismin muoto joka alkaa aikuisiällä ja johon liittyy ahdistuneisuutta ja vuorottelevia juomaputkia sekä ajoittaisat pyrkimystä raittiuteen. Tähän ryhmään näyttäisi kuuluvan noin 80% alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.

[muokkaa] Tyypin II alkoholismi

Tyypin 2 alkoholisteilla joka on useimmin alkoholismin nuoruusiällä alkava muoto, liittyy usein mm. impulssikontrollin häiriöitä. Näillä alkoholisteilla ei ole usein todettu esim. dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään. Tyypin 2 alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa asosiaaliseen persoonallisuuteen johon liittyy usein muun muassa väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy humalassa tapahtuvat aggressiiviset toiminnot). Siihen liittyy usen voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä 2-tyypin alkoholismi muodostaa noin 15-20 prosenttia alkoholismista. Tyypin 2 alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tyypin II alkoholismi on tyyppi jota mm. tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"^[5] kuvaa miesmuotoisena, II tyypin alkoholismia. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.

[muokkaa] Alkoholismin hoito

Alkoholismin hoitoon on kehitetty erityyppisiä hoitomalleja. Niiden pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja. Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin.

Lääkkeistä alkoholismin hoidossa käytetään muun muassa mielialalääkkeitä koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein mm. masennusta. Varsinaisen alkoholinkäytön estämiseen on käytetty ja käytetään muun muassa disulfiraamia (antabus) ja uusimpana naltreksonia^[6] .

[muokkaa] Viitteet

↑ Rintala, J. Kroonisen alkoholialtistuksen vaikutukset aivoihin, Kansaterveys 3/2002[1]
↑ Käypä hoito näyttökatsaus 2004: Tiamiinin käyttö alkoholismin vieroitusoireisiin Näytönastekatsaukset 7.12.2004 [2]
↑ Day E, Bentham P, Callaghan R, Kuruvilla T, George S. Thiamine for Wernicke-Korsakoff Syndrome in people at risk from alcohol abuse. Chichester, UK: John Wiley & Sons, Ltd. Cochrane Review. Lähteestä: The Cochrane Library, Issue 1, 2004
↑ Tupala, E. Alkoholistien aivojen mielihyväkeskuksen toiminta on häiriintynyt Kansanterveys 3/2002 [3]
↑ [4]
↑ Alho,H. & David , J. SinclairAlkoholismin hoito: naltreksonin onnistunut käyttö. Kansanterveys 2/2002[5]