Kalevi Sorsa
Wikipedia
Suomen pääministeri | |
---|---|
Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
Virassa | 1972-1975 (I), 1977-1979 (II), 1982–1987 (III-IV) |
Edeltäjä | Rafael Paasio (I) Martti Miettunen (II) Mauno Koivisto (III) |
Seuraaja | Keijo Liinamaa (I) Mauno Koivisto (II) Harri Holkeri (IV) |
Syntymäaika | 21. joulukuuta 1930 |
Syntymäpaikka | Keuruu |
Kuolinaika | 16. tammikuuta 2004 |
Kuolinpaikka | Helsinki |
Puolue | SDP |
Ammatti | {{{ammatti}}} |
Uskonto | {{{uskonto}}} |
Puoliso | {{{puoliso}}} |
Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Taisto Kalevi Sorsa (21. joulukuuta 1930, Keuruu – 16. tammikuuta 2004, Helsinki) oli pitkäaikaisin Suomen pääministeri ja eräs merkittävimmistä suomalaisista sosiaalidemokraattisista poliitikoista.
Hän syntyi Keuruulla, mutta isän liikkuvan ammatin takia perhe muutti usein. Sorsa kävi koulua Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Lappeenrannassa 1948 Sorsa alkoi osallistua SDP:n toimintaan.
Sorsa kuului presidenttien Kekkosen ja Koiviston aikakauden merkittävimpiin poliittisiin vaikuttajiin. Sorsa oli SDP:n puoluesihteeri 1969-1975 ja puheenjohtaja, eduskunnan puhemies 1989-1990 sekä Suomen pääministeri neljässä hallituksessa yhteensä noin 10 vuoden ajan (1972–1975, 1977–1979, 1982–1983, 1983–1987). Hän oli edelleen vuonna 2006 Suomen pitkäaikaisin pääministeri. Sorsaa pidetään yhtenä maamme historian merkittävimmistä pääministereistä. Kalevi Sorsan panos oli mitä merkittävin niin julkisten palveluiden, kuten koulun ja terveydenhuollon kehittämisessä kuin myös sosiaaliturvan vahvistamisessa lapsiperheistä eläkkeisiin. Hänen hallituksensa toteuttivat useita tärkeitä perhepoliittisia uudistuksia (mm. laki lasten päivähoidosta, äitiysloman pidennys, vuosilomalaki) sekä mm. kansanterveyslain, uuden kilpailulainsäädännön ja työsuojeluhallituksen. Sorsan hallitusten aikana suomalaisen hyvinvointivaltion rakennus edistyi suurin askelin ja Suomi nousi toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimmästä lamasta Länsi-Euroopan nopeimmin kasvavaksi kansantaloudeksi.
Sorsan toiminta ei rajoittunut vain kotimaan politiikkaan, vaan hän osallistui aktiivisesti myös kansainväliseen sosialidemokraattiseen liikkeeseen. Sorsaa voidaankin pitää ensimmäisenä aidosti kansainvälisenä suomalaisena puoluejohtajana. Hän tuki Etyk-prosessia ja maailman köyhien ja rikkaiden maiden välisen kuilun kaventamiseen tähtääviä hankkeita. 1970-luvulla vasemmistolaisten (eteenkin taistolaisten) voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Sorsan nimittämä pääneuvottelija Jussi Linnamo ja presidenttinä tuolloin toiminut Urho Kekkonen ajoivat yhdessä läpi EEC-vapaakauppasopimuksen. Tuolloin alulle saatettu lännettymisprojekti tosin edellytti, että Suomi solmisi vastaavat sopimukset Neuvostoliiton johtamien SEV-maiden kanssa. Kekkosen Brežnevin kanssa käymät luottamukselliset keskustelut EEC-kauppasopimuksesta vuodettiin julki ns. Zavidovo-vuodossa. Vuodon seurauksena Kekkonen uhkasi kieltäytyä jatkosta, joka olisi merkinnyt EEC-kauppasoimuksen hylkäämistä ja useiden arvioiden mukaan Suomen lopullista lipumista Neuvostoliiton etupiiriin. Kekkonen valittiin presidentiksi eduskunnan poikkeuslailla. Sorsaa on jälkikäteen arvosteltu poikkeuslain valmistelusta.
Sorsa itse esiintyi useissa presidenttikaavailuissa. Vuonna 1993 hän pyrki puolueensa SDP:n esivaalissa presidenttiehdokkaaksi, mutta hävisi nöyryyttävästi tuolloin kokemattomalle kansainväliselle virkamiehelle Martti Ahtisaarelle. Suomi kamppaili 1990-luvulla ankaran laman kourissa ja äänestäjien mielikuva poliitikoista oli negatiivisempi kuin ehkä koskaan. Maan kokeneimpana poliitikkona Sorsa sai tuntea epäluottamuksen nahoissaan.
Ennen poliittista uraansa Sorsa työskenteli mm. UNESCOn tehtävissä Pariisissa 1959–1965, Suomen Unesco-toimikunnan pääsihteerinä 1965–1969 ja Opetusministeriön kansainvälisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1967–1969.
Kalevi Sorsa kuoli syöpään 16. tammikuuta 2004 kotonaan Helsingissä. Hän osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun elämänsä loppuun saakka. Viimeinen kolumni ilmestyi postuumisti Uutispäivä Demarissa.
Kalevi Sorsan pitkäaikaisen kotitalon seinään Helsingin Merihaassa kiinnitettiin muistolaatta Kansanvallan päivänä 17. heinäkuuta 2005. Muistolaatassa todetaan lyhyesti Sorsan pitkäaikainen valtiomiesura ja muistutetaan myös hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan. Muistolaatta valmistettiin ja kiinnitettiin Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton (SSSL) aloitteesta.
14. lokakuuta 2005 Hietaniemen hautausmaalla paljastettiin Kimmo Pyykön veistämä Sorsan hautamuistomerkki "Elämänkaari". Pyykön omien sanojen mukaan teos on "symbolinen matka suuren humanistin, terävävaistoisen ja uutta etsivän demokraatin ja valtiomiehen elämäntyöhön."
[muokkaa] Sorsan hallitukset
- Sorsan I hallitus: 4. syyskuuta 1972 - 13. kesäkuuta 1975 (1013 päivää)
- Sorsan II hallitus: 15. toukokuuta 1977 - 26. toukokuuta 1979 (742 päivää)
- Sorsan III hallitus: 19. helmikuuta 1982 - 6. toukokuuta 1983 (442 päivää)
- Sorsan IV hallitus: 6. toukokuuta 1983 - 30. huhtikuuta 1987 (1456 päivää)
[muokkaa] Aiheesta muualla
![]() |
Edeltäjä: Rafael Paasio |
Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1975–1987 |
Seuraaja: Pertti Paasio |
![]() |
Suomen pääministerit |
P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen |