Matti Vanhanen

Wikipedia

Matti Vanhanen

Suomen pääministeri
Virassa	1. hallitus: 24.6.2003–nykypäivä
Edeltäjä	Anneli Jäätteenmäki
Seuraaja
Syntymäaika	4. marraskuuta 1955
Syntymäpaikka	Jyväskylä
Puolue	Suomen keskusta

Matti Taneli Vanhanen (s. 4. marraskuuta 1955, Jyväskylä) on suomalainen, keskustalainen poliitikko ja pääministeri. Vanhanen nimitettiin Suomen pääministeriksi 24. kesäkuuta 2003 Anneli Jäätteenmäen erottua tehtävästä.

Matti Vanhanen on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Ennen tuloaan eduskuntaan vuonna 1991 hän toimi Vantaalla paikallislehti Kehäsanomien toimittajana 1985–1988 ja päätoimittajana 1988–1991.

Matti Vanhanen nimitettiin puolustusministeriksi vuonna 2003 ja Keskustan puheenjohtajaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuussa 2003. 16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhanen valittiin Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Presidentinvaaleissa hän menestyi odotettua huonommin ja sai 18,6 % äänistä.

Matti Vanhasella on entisen vaimonsa, Merja Vanhasen (avioitui 1985), kanssa kaksi lasta, Annastiina (s. 1991) ja Juhana (s. 1994).

Sisällysluettelo 1 Elämä ennen poliittista uraa 2 Poliittinen ura 2.1 Keskustaliberaali ydinvoimakriitikko 2.2 Työreformisti 2.3 Ministeri 2.4 Presidenttiehdokas 2.5 Ulkopolitiikka 3 Aluepoliitikko 4 Henkilökohtainen elämä 5 Merkittäviä luottamustoimia 6 Julkaisut 7 Triviaa 8 Aiheesta muualla 9 Lähteet

[muokkaa] Elämä ennen poliittista uraa

Matti Vanhasen isä on valtio-opin emeritusprofessori, dosentti Tatu Vanhanen ja äiti Anni Tiihonen. Matti Vanhasella on kaksi veljeä: Rauno ja Tuomo, Matti on veljeksistä keskimmäinen. Matti Vanhanen kirjoitti ylioppilaaksi 1975 ja asepalveluksen jälkeen kotiutui reservin kersantin arvoisena. Armeijan jälkeen Vanhanen valittiin Varusmiesliiton puheenjohtajaksi. Hän työskenteli vuoden Britanniassa ja oli kesäisin töissä rakennuksilla; sieltä lienee osittain peräisin Vanhasen talonrakennus ja nikkarointiharrastuksensa. Keskustanuoret syrjäyttivät Johannes Virolaisen puolueen puheenjohtajan paikalta ja valitsivat Väyrysen hänen tilalleen. Ydinvoimaan intohimoisesti vastustanut, mutta hyviä neuvostosuhteita ja Ahti Karjalaista kannattanut Vanhanen valittiin Esko Ahon jälkeen Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Vanhanen yritti vuonna 1983 eduskuntaan, mutta sai vain parituhatta ääntä. Vanhanen avioitui Merjan kanssa 1985 ja aloitti Kehäsanomien toimittajana. Vanhanen valittiin Nurmijärven kunnanvaltuuston jäseneksi.

Vanhanen yritti toisen kerran eduskuntaan vuonna 1987, mutta ei tullut valituksi. Hänet kuitenkin valittiin presidenttiehdokas Väyrysen valitsijamieheksi. Vanhasen pro gradu-tutkielman aihe 1989 oli Valtioneuvoston selonteko julkisen hallinnon toimintaa ohjaavana asiakirjana. Matti Vanhanen pyrki Keskustan puoluesihteeriksi vuonna 1990, mutta ei tullut valituksi. Vanhanen pyrki kolmannen kerran eduskuntaan vuonna 1991 kun Johannes Virolainen, Marjatta Väänänen olivat jääneet pois, ja Paavo Väyrynen tullut Lapista Uudellemaalle ehdokkaaksi: Keskusta sai vaalivoiton ja Vanhanen pääsi eduskuntaan 3828 äänellään. ^[1]

[muokkaa] Poliittinen ura

[muokkaa] Keskustaliberaali ydinvoimakriitikko

Vanhanen toimi Keskustanuorten (keskustan nuorisojärjestö, silloinen Nuoren Keskustan Liitto) puheenjohtajana 1980–1983. Vanhanen valittiin kansanedustajaksi 1991. Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen marraskuussa 1992 eduskuntaponnella muun muassa kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin, joka olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen. Vanhanen halusi selvittää ensin uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuudet.

[muokkaa] Työreformisti

Yksi viime vuosikymmenen tunnetuimista ja merkittävimistä poliittisista ohjelmista oli keskustan oppositiokaudellaan laatima työreformi. Ohjelmassa tuotiin esiin uusia keinoja työttömyyden alentamiseksi. Paavo Lipposen I hallituksen aikana Vanhanen oli valmistelemassa työehtosopimusjärjestelmän paikallistasolle tuovaa työreformia, jonka toista versiota erityisesti SAK piti työehtosopimusjärjestelmän murtamisena. Työreformin tarkoituksena oli työllisyyden parantaminen työnantajien työllistämiskynnystä madaltamalla. Käytännössä työssäoloehtojen noudattaminen olisi tehty paikallisesti hivenen nykyistä joustavammaksi. Työreformia kannatettiin järjestökentässä erityisesti Suomen yrittäjäin keskusliitossa (nykyisin Suomen yrittäjät ry), kun taas lähinnä SAK:n teollisuusliitoissa asia koettiin uhaksi koko työehtosopimusjärjestelmälle. Työreformi on saanut kannatusta myös kokoomuksen riveissä puolueen siirryttyä oppositioon.

2003 hallitusneuvotteluissa Säätytalolla SDP edellytti, ettei keskusta johtavana hallituspuolueena ota Anneli Jäätteenmäen hallituksessa työreformia esille. Käytännössä työreformin sisältö on jo monin paikoin kuitenkin käytäntöä.

[muokkaa] Ministeri

Vanhasen nimityksen puolustusministeriksi vuonna 2003 väitetään olleen osa keskustan kaupunkistrategiaa. Puolue halusi esiintyä vahvasti muuttovoittoisella Uudellamaalla. Hallitukseen Uudeltamaalta nimitettiin Vanhasen lisäksi pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja kulttuuriministeri Tanja Saarela.

Pääministeriksi Vanhanen valittiin puolustusministerin paikalta kesäkuussa 2003, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi Jäätteenmäen tuotua esille Suomen hallituksen ja sen pääministerin, Paavo Lipposen, osallistumisen USA:n Irak-koalitioon. Jäätteenmäki tuomittiin myöhemmin oikeudessa syyttömäksi. Vanhasen hallitus on Suomen tasavallan 69. hallitus. Suomessa oli Esko Ahon hallituksesta 1991 alkaen omaksuttu brittiläinen tapa, jossa suurimman puolueen puheenjohtaja valitaan pääministeriksi^lähde?. Näin ollen Vanhanen valittiin Jäätteenmäen jälkeen keskustan puheenjohtajaksi. Myös muut hallituskumppanit pitivät Vanhasta sopivimpana pääministeriksi Jäätteenmäen eron jälkeen. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Vanhasen johtama Keskusta puolue säilytti niukasti suurimman puoluen aseman. Näin Vanhanen valittiin eduskunnassa tulevan hallituksen muodostajaksi. Halllitus neuvottelut alkavat 11.4.2007 Vanhasen johdolla Keskustan, Kokoomuksen, Rkp:n ja vihreiden kesken. Tulevasta hallituksesta käytetään nimitystä sinivihreäkoalitio.

[muokkaa] Presidenttiehdokas

16.4.2005 Matti Vanhasen ilmoitti haluavansa keskustan presidenttiehdokkaaksi. Vanhasen presidentinvaalikampanjaan liittyen ilmestyi kaksi kirjaa. Timo Laaninen kokosi 23.10.2005 julkaistun, kuvitetun kirjan Se on ihan Matti. Vanhasen poliittinen sanoma koottiin 11.12.2005 ilmestyneeseen kirjaan Suomen tie maailmassa. Siinä Vanhanen korosti Yhdistyneiden kansakuntien asemaa ulkopolitiikassa.

Vanhasen kampanjassa esille tullut kanta presidentin valtaoikeuksiin oli Tarja Halosta lievempi. Hänen mielestään tasavallan presidentti voisi jäädä pois joistain Euroopan unionin huippukokouksista, mutta hoitaa suhteita Kiinaan, Venäjään ja Yhdysvaltoihin. kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen ja hänen itsensä tekemän puolueiden puheenjohtajien sopimuksen mukaisesti Vanhanen ei kuitenkaan kannattanut presidentin valtaoikeuksien muuttamista ennen vuotta 2012.

Yrittäjyys ja sen tukeminen korostuivat Vanhasen puheissa selvästi. Vanhanen puolusti voimakkaasti myös presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä, koska presidentti on puoluepolitiikan yläpuolella. Vanhanen perusteli kantaansa myös sillä, että armeijan pitkäjänteisen kehittämisen kannalta on hyvä, että ylipäällikkönä on mahdollisimman arvovaltainen henkilö. Pääministerin tai puolustusministerin rooliin ylipäällikkyys ei hänen mielestään istu. Euroopan unionia tuli Vanhasen mukaan kehittää yhtenäisenä ja avoimena ilman, että jäsenvaltioita jaetaan eriarvoisiin ryhmiin.

Virallisesti Vanhanen nimitettiin Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 29. lokakuuta 2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtivat keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative –toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

15. tammikuuta 2006 järjestetyissä vaaleissa pääministerikyselyissä ylivoimaisia suosiolukuja jatkuvasti saanut Vanhanen menestyi odotettua heikommin. Hän sai presidentinvaaleissa vain 18,6 prosenttia äänistä eikä näin ollen päässyt vaalien toiselle kierrokselle. Vanhanen ilmoitti olevansa pettynyt tulokseen ja samalla ilmoitti kannattavansa sopimuksen mukaisesti kokoomuksen Sauli Niinistöä, joka haastoi istuvan presidentti Tarja Halosen vaalin toisella kierroksella, mutta ei tullut valituksi.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

7.6.2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät Suomen ja Venäjän välisiä taloussuhteita koskevan työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo. Vierailun yhteydessä todettiin ilmaloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi. Ulkoasiainhoidosta pääministerille on katsottu kuuluvan Eurooppa-politiikan osana ulkosuhteet muihin EU-maihin.

Pääministeri Matti Vanhanen oli pääministerinä Suomen EU-kaudella syksyllä 2006.

[muokkaa] Aluepoliitikko

Matti Vanhanen on aluepolitiikan tukija. Vanhasen mielestä alueiden välisiä kehityseroja on tasattava niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopassa ja Suomessakin. Julkisen vallan tehtävänä on osaltaan mahdollistaa elämän ja asumisen edellytykset myös syrjäisimmillä alueilla. Tämä on velvoite sekä Euroopan unionille että Suomelle.

Toisaalta Vanhasen mukaan on rakennettava vahvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa olevia keskuksia, jotka toimivat maailmanlaajuisissa verkostoissa. Vanhasen mukaan niissä tapahtuu kehityksemme keihäänkärkien hiominen. Keskuksien tehtävänä on välittää osaamista lähialueidensa ohella laajemmin Suomeen.

Aluepolitiikka näkyy myös Vanhasen puolustuspoliittisesssa kannanotossa, joka nojaa vahvasti asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen: "Olennainen tekijä Suomen turvallisuuspolitiikassa on aina ollut hyvä maanpuolustuskykymme, joka jatkossakin lepää asevelvollisuusarmeijan varassa. Suomen ei pidä olla turvallisuuden vapaamatkustaja. Uskottava maanpuolustus säilyy jatkossakin turvallisuuspolitiikkamme peruspilarina ja sen edellytyksistä pitää huolehtia. Koko maan puolustamisesta on pidettävä huolta."

Puolustusvoimien sodanajan reservin vahvuutta vähennetään portaittain luopumalla vanhimmista reservi-ikäluokista, jotta koulutusvarat voitaisiin ohjata puolustusvälinehankintoihin.

[muokkaa] Henkilökohtainen elämä

Merja Vanhanen kertoi STT:lle 6. huhtikuuta 2005 eroavansa, ja asumusero astui voimaan toukokuussa, kun Merja Vanhanen muutti omaan asuntoonsa Nurmijärven Lepsämään. Pari haki yhteisesti vahvistusta erolle 21.2.2006. Vanhanen seurusteli hetken aikaa Susan Kurosen kanssa. Asia uutisoitiin laajasti keltaisessa lehdistössä. ^{[2] [3] [4] [5]}

Juuri ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista ilmoitettiin, että Matti Vanhanen tekee esitutkintapyynnön seuraavana päivänä Pääministerin morsian-kirjan kustantajasta, Etukeno Oy:stä. ^[6]

[muokkaa] Merkittäviä luottamustoimia

• Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana 1980–1983
• keskustan puoluehallitus 1980–1983
• Espoon kaupunginvaltuusto 1981–1984
• kansanedustaja 1991–
• keskustan varapuheenjohtaja 2000–2003, puheenjohtaja 2003–
• puolustusministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003
• Suomen pääministeri 24. kesäkuuta 2003–

Lisäksi hän on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Varusmiesliiton puheenjohtajana ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.

[muokkaa] Julkaisut

• Elinympäristö -80 Maaseudun sivistysliiton opintokeskuksen ja Nuoren Keskustan Liiton opintokurssi luonnontalouden kysymyksistä (1979, toim.)
• Seurantaraportti valtioneuvoston nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (1986)
• Raportti nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (OPM) (1986)
• Vihertyvä Uusimaa : Keskustan Uudenmaan piirin historia III–IV (toimitettu teos) (1987, 1997, toim.)
• Ensimmäinen kausi (1995)
• Uudistajat (1999, yhdessä Tanja Karpelan kanssa)
• Vaikeita valintoja (2002)
• Se on ihan Matti, Timo Laaninen, 2005 [1], Maahenki Oy
• Suomen tie maailmassa 2005

[muokkaa] Triviaa

• Matti Vanhasen pituus on 197 cm, sama kuin Eero Heinäluoman. Painoksi on ilmoitettu 97 kg ja kengännumeroksi 46-47.[2]
• Matti Vanhanen tunnetaan absolutistina.
• Vanhanen on myös sanonut, että hänen sisällään on ollut aina "hevimies".
• Matti Vanhanen pitää spagetista, kunhan se ei ole liian maustettua. Pirkka-lehdessä Vanhanen myös sanoi, että pizza ja kokis on "parasta".
• Vanhanen on innokas halonhakkaaja ja nikkaroija. Vanhanen on rakentanut itse kaksi omakotitaloa. Tämä viivytti jonkin verran tutkinnon valmistumista.
• Vanhasella on hahmo Itse valtiaissa. Hahmo on ollut mukana Itse valtiaiden kuudennelta tuotantokaudelta asti.
• Sotilasarvoltaan Vanhanen on reservin vääpeli.
• Ranskan presidentti Jacques Chirac on kutsunut Vanhasta "Suomen seksikkäimmäksi mieheksi".^[7]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matti Vanhanen – Suomen eduskunnan esittelysivu
• Matti Vanhanen – Valtioneuvoston esittelysivu
• Matti Vanhanen – henkilökohtaiset sivut
• Suomen Keskusta – ajankohtaista
• Yleisradio,[3] Mikä mies Matti Vanhanen?

[muokkaa] Lähteet

1. ^  Turun sanomat

1. ↑ Helsingin Sanomat.Kuukausiliite lokakuu 2003. Unto Hämäläinen. Pikkuvanhanen.
2. ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/200701055558446_vi.shtml
3. ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/200607304937967_vi.shtml
4. ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/200611085344007_vi.shtml
5. ↑ http://www.hs.fi/english/article/Susan+speaks+now+-+but+not+in+an+exclusive+interview/1135223472440
6. ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Vanhaselta+poliisille+tutkintapyynt%C3%B6+Kurosen+kirjasta/1135225916956
7. ↑ ”Chirac: Vanhanen Suomen seksikkäin mies”. Helsingin Sanomien verkkoliite 10.9.2006.

	Keskustanuorten puheenjohtajat
	Johannes Virolainen | Pekka Silvola | Heikki Hasu | Jouko Loikkanen | Markus Onnela | Risto Volanen | Esko Aho | Matti Vanhanen | Timo Toropainen Olli Rehn | Anu Vehviläinen | Olli Riikonen | Mikko Alkio | Antti Kaikkonen | Sami Sulkko | Perttu Nousiainen | Tuomo Puumala

	Suomen Keskustan puheenjohtajat
	Otto Karhi | Kyösti Kallio | Filip Saalasti | Santeri Alkio | Petter Vilhelm Heikkinen | Viljami Kalliokoski | V. J. Sukselainen Johannes Virolainen | Paavo Väyrynen | Esko Aho | Anneli Jäätteenmäki | Matti Vanhanen

Suomen pääministerit

P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen