AIM-9 Sidewinder
Wikipedia
AIM-9 Sidewinder on yhdysvaltalainen lyhyen kantaman lämpöhakuinen ilmataisteluohjus. Se on myös länsimaiden yleisimmin käyttämä ilmataisteluohjus. Eri malleja on valmistettu yli 111 000 kappaletta ja ohjus on ollut käytössä 28:ssa maassa.
Hävittäjien varustukseen kuuluu lähes poikkeuksetta kaksi Sidewinder ilmasta-ilmaan ohjusta siivenkärkiripustimissa. Yhdysvaltain laivasto aloitti Sidewinderin kehityksen jo 1940-luvulla. Ensimmäinen prototyypin onnistunut testilaukaisu tapahtui syyskuussa 1953.
Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L ("Lima") oli ensimmäinen, joka pystyi hakeutumaan viholliskoneeseen mistä kulmasta tahansa. Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.
Uusin malli on AIM-9X, joka näkee kohteet jopa 90 asteen kulmasta, on yhteensopiva uusien kypärään liitettyjen tähtäinjärjestelmien kanssa ja korvaa perinteisen ohjauspintoihin perustuvan ohjausmekanismin työntövoiman kulman muutoksiin perustuvalla järjestelmällä. Tässä mallissa on sama moottori ja taistelukärki kuin "M"-mallissa, mutta parantuneen aerodynamiikan ansiosta ohjus on nopeampi. Suomen ilmavoimien Hornetit aiotaan varustaa vuodesta 2008 lähtien AIM-9X-ohjuksilla, joita hankitaan lähes 90 miljoonan euron kaupalla 150 kappaletta.
Nimi "Sidewinder" tulee eräästä amerikkalaisesta kalkkarokäärmelajista (Crotalus Cerastes) joka kykenee aistimaan infrapunalämpöä.
[muokkaa] Tekniset tiedot (AIM-9L)
- Pituus: 2,85 m
- Siipien pinta-ala: 630 mm
- Halkaisija: 127 mm
- Laukaisupaino: 91 kg
- Nopeus: Mach 2,5
- Kantomatka: 18 km
- Ohjaus: infrapunahakeutuva
- Taistelukärki: 9,4 kg, rengasmainen räjähtäessä sirpaloituva
- Valmistaja: Raytheon Corporation; Ford Aerospace; Loral Corp.
- Hinta: 84 000 USD
