Bulimia

Wikipedia

Bulimia nervosa eli bulimia on syömishäiriö, jonka tyypilliset oireet ovat hallitsematon ahmimiskohtaus sekä tätä seuraava ruoan poisto yleensä oksentamalla. Muita tyypillisiä eroonhankkiutumiskeinoja ovat mm. liikunta ja ulostuslääkkeiden väärinkäyttö. Ahmittu ruoka on monesti kaloripitoista ja helposti sulavaa, esimerkiksi makeisia, sipsejä tai jäätelöä. Sairaudelle ominaista on lihomisen pelko.

Bulimia liittyy monesti masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja pakko-oireiseen häiriöön.^[1] Näitä ja stressiä pidetään myös sairauden tärkeinä riskitekijöinä.

Bulimia on yleisempi syömishäiriö kuin anoreksia. Siitä kärsii suomalaisista jossain elämänsä vaiheessa arvioidut 5 %.^[2] Bulimia on muiden syömishäiriöiden tavoin ensisijaisesti nuorten naisten ongelma, mutta kaikista potilaista noin 4-5 % on arvioitu olevan miespuolisia.^[3] Yleinen sairastumisikä on hieman 20 ikävuoden jälkeen, useimmiten nuoruusiässä tai nuorella aikuisiällä.^[4]

Aikuisista naisista lähes 2 % täyttää bulimian diagnostiset kriteerit. 5–15 %:lla heistä on joitakin sairauden piirteitä. Bulimian komplikaatiot saattavat olla vaarallisia, mutta anorektikkoihin verrattuna kuolleisuus on vähäinen.^[5]

Koska bulimiaa sairastavan painossa ei väkisin tapahdu huomattavaa muutosta, sairaus saattaa jäädä ulkopuolisilta jopa kokonaan havaitsematta. Sairauteen liittyy monesti eriasteista masennusta. Bulimian on todettu olevan diabeetikoilla muuta väestöä yleisempi vaiva.^[6]

Bulimia on vakava sairaus, joka saattaa aiheuttaa pahimmillaan kuolemaan johtavia elimellisiä vaurioita. Potilaat osoittavat yleensä kiinnostusta ruokaa, juomaa, laihuutta/laihduttamista, terveydentilaansa ja fyysistä ulkonäköään kohtaan. Yleensä ahmimiskohtaukset pyritään pitämään salassa, ja niiden vastapainoksi saatetaan pitää pitkiä laihdutuskuureja.

Varsin yleistä on, että aiemmin sairastettu anoreksia kehittyy elämän myöhemmässä vaiheessa bulimiaksi.^[7]

Gerald Russell kuvasi bulimian vuonna 1977 työskennellessään Royal Free Hospitalissa, Lontoossa. Itsenäiseksi sairaudeksi Yhdysvaltain psykiatrinen yhdistys sen tunnusti 1980.