Egon Friedell
Wikipedia
Egon Friedell aiemmin Egon Friedmann (21. tammikuuta 1878, Wien – 16. maaliskuuta 1938, Wien) oli itävaltalainen toimittaja, filosofi, kulttuurihistorioitsija ja -kriitikko. Hän tuli tunnetuksi laajalla subjektiivisella ja tyylillisesti loistavalla teoksellaan Uuden ajan kulttuurihistoria. Thomas Mannin mukaan Friedell oli "parhaita saksalaisia tyyliniekkoja".
Friedell oli juutalaisen silkkitehtailijan Moriz Friedmannin ja hänen puolisonsa Karoline Eisenbergerin kolmas lapsi. Vanhempien vuonna 1887 tapahtuneen avioeron jälkeen Egon asui isänsä kanssa. Isän kuoltua vuonna 1891 hän asuin tätinsä kanssa Frankfurt am Mainissa.
Friedell oli varsin värikäs persoona. Hän kirjoitti myöhemmin kelvottomaksi luokitellun väitöskirjansa Novalis filosofina opiskellessaan Heidelbergissa. Lisäksi hän kirjoitti mm. kabaree-ohjelmanumeroita ja näytelmiä (esiintyen myös itse), liikkui Wienin boheemipiireissä tuntien 'heidät kaikki' ja piti alkoholista. Häntä kutsuttiin pitkään "nauravaksi filosofiksi", kunnes hän syventyi kulttuurihistoriansa kirjoittamiseen.
Uuden ajan kulttuurihistorian pääpyrkimys oli "saattaa terve ihmisjärki sopusointuun nykyaikaisen tutkimuksen kanssa". Teos on harkitun subjektiivinen ja kärjistävä sekä jakautuu viiteen kirjaan kuvaten Euroopan aatehistoriaa keskiajan lopulta 1900-luvun alkupuolelle saakka, "mustasta surmasta maailmansotaan". Subjektiivisuudessaan, kulttuurikäsityksissään, korkealentoisuudessaan ja intohimoisissa mielipiteissään Friedell lienee saanut vaikutteita Oswald Spengleriltä. Kulttuurihistorian alaotsikon mukaan teos käsittelee eurooppalaisen sielun kriisiä.
Friedell teki itsemurhan hyppäämällä asuntonsa ikkunasta, kun kansallisosialistit uhkasivat pidättää hänet.
