Emil Gilels
Wikipedia
Emil Gilels (19. lokakuuta 1916, Odessa – 14. lokakuuta 1985, Moskova) oli neuvostoliittolainen pianisti. Mietteliäistä tulkinnoistaan tunnettu Gilels oli 1900-luvun juhlituimpia neuvostopianisteja.
Ensimmäisen julkisen konserttinsa Gilels antoi 13-vuotiaana. 1935–1938 hän opiskeli Moskovan konservatoriossa Heinrich Neuhausin oppilaana. Neuhaus vertasi mestarioppilaansa soiton metallista sointia Caruson, Giglin ja Šaljapinin kaltaisten laulajien ääniin. Gilelsin läpimurtovuosi oli 1938, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon Ysaÿe-pianokilpailussa Brysselissä. Sodan jälkeen hänestä tuli neuvostovaltion "vientituote", joka saavutti ihailua kaikkialla maailmassa.
Emil Gilels soitti monien merkittävien kapellimestareiden alaisuudessa, Beethoven- ja Amadeus-kvartettien kanssa sekä muodosti trion Leonid Koganin ja Mstislav Rostropovitšin kera. Hänen tavaramerkikseen tulivat yhteisesiintymiset sisarensa viulisti Jelizaveta Gilelsin (myöhemmin Kogan) ja tyttärensä, pianisti Jelena Gilelsin kanssa.
Suomeen Gilelsin suhde oli läheinen, ja hän vieraili maassa usein. Hän luonnehti Suomea "hiljaisuuden valtakunnaksi", ja hiljaisuus taas oli hänen mukaansa edellytys musiikin luomiselle ja esittämiselle.
