Fjodor Šaljapin
Wikipedia
Fjodor Ivanovitš Šaljapin (ven. Фёдор Иванович Шаляпин, 1873–1938) oli venäläinen bassolaulaja ja oopperatähti. Fjodor Šaljapin muistetaan karismansa ja upean bassoäänensä lisäksi taiteenalansa merkittävänä uudistajana.
Šaljapin syntyi Kazanissa Venäjällä talonpoikaiseen perheeseen. Huolimatta ankeasta lapsuudesta ja vähäisestä koulutuksesta hänen uransa laulajana lähti nousuun jo nuorena. Ensiesiintymisensä jälkeen 1890-luvun lopulla Šaljapin muutti Pietariin ja sittemmin Moskovaan. Vuosina 1899–1914 hän lauloi Bolšoi-teatterissa. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän oli punaisten suosiossa mutta riitautui heidän kanssaan ja häntä pidettiin vastavallankumouksellisena. Hän pakeni vuonna 1921 Neuvosto-Venäjältä Suomeen. Matka jatkui Suomesta Ranskaan, missä hän loi uran Pariisin oopperassa. Ulkomailla ollessaan hän lauloi pääasiassa Metropolitanissa, Pariisissa ja La Scalassa. 1935–1936 suomalainen pianisti George de Godzinsky toimi konserttisäestäjänä Fjodor Šaljapinin Kaukoidän kiertueella
Hänen kuuluisimpiin esityksiinsä lukeutuivat muun muassa Boris Godunov, Don Quijote ja Faust. Oopperarooliensa lisäksi bassolaulaja levytti lukemattomia kertoja ja esiintyi kahdessa elokuvassa. Šaljapin kuoli Pariisissa. Šaljapinin syntymäkaupunkiin on rakennettu mestarin nimeä kantava konserttihalli, jossa sijaitsee myös hänen elämästään kertova museo.
Hän kuoli Pariisissa vuonna 1938 63 vuoden iässä. Hänen ruuminsa tuotiin Moskovan Novodevitšin hautausmaalle vasta vuonna 1984.
