Ensimmäinen Balkanin sota
Wikipedia
| Ensimmäinen Balkanin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
 Turkki |
Balkanin liitto: Bulgaria Kreikka Montenegro , Serbia |
||||||
| Vahvuudet | |||||||
| Bulgaria 300 000, Serbia 220 000, Kreikka 115 000, Montenegro 35 000 | Turkki 350 000 | ||||||
Ensimmäinen Balkanin sota käytiin 1912–1913 Bulgarian, Serbian, Kreikan ja Montenegron välisen liittouman sekä Osmanien valtakunnan välillä. Liittouman tarkoitus oli vallata Turkille kuuluvat alueet Balkanilla. Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset saivat vallattua Makedonian sekä osia Traakiasta. Vuonna 1913 Turkki yritti vielä jatkaa sotaa, mutta sen oli antauduttava ja luovuttava melkein kaikista alueistaan Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin länsipuolella jäi turkkilaisten hallintaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Balkanin liiton tarkoitus oli poistaa Turkin vaikutusvalta Euroopasta. Monet tuon ajan suurvaltojen poliitikot epäilevät sodan mahdollisuuskia sillä Balkanilla asuvat kansat ovat hajanaisia.
Turkin Euroopan puoleisella kaistalla asui tuolloin 20 eri etnistä taustaa.
Suurimmat ryhmät ovat: turkkilaiset, kreikkalaiset, albanialaiset, bulgarialaiset ja romanialaiset.
Balkanin kansat ovat aina olleet hyvin nationalistisia. Lisäksi alueella asuu uskooseja, venäläisiä, puolaisia, saksalaisia, unkarilaisia, juutalaisia, arabeja,armenialaisia, tšerkeesejä ja romaneja.
Vuonna 1912 Makedonian alueella asui 1 531 000 ihmistä joista 410 000 on kristittyjä, 46 000 bulgariamuslimia, 350 000 albaaneja, 28 000 turkkilaista, 145 000 kreikkalaista, 120 000 serbejä, 95 000 romanialaista, sekä 48 000 juutalaista.
Suurin osa näistä kansoista asui Salonikin kaupungissa. Joten Makedonian jakosta tulisi vaikea tässä konfliktissa koska eri kansoilla on erilaiset vaatimukset. Serbit haluisivat perustaa oman ison Suur-Serbian. Bulgaria haluaa ottaa itselleen Egeanmeren itäiset rantakaupungit manntereelta. Suurin etninen ryhmä Balkanilla oli tuoloin kreikkalaiset.
Itse Kreikassa asui vuoden 1907 väestölaskennassa 2 637 000 asukasta. Koko Balkanilla asui 8 000 000 kreikkalaista.
Tämä moni kansallinen ongelma johti kuitenkin ongelmiin sodan lopussa. Voittaja maiden piti sulattaa kansat yhteen joka tuotti ongelmia esim. kielellisesti ja uskonnollisesti.
Balkanin suurimmat puhutuimmat kielet olivat tuolloin: kreikka, unkari, saksa, romania, bulgaria, serbia ja albaania. Suurin uskonto oli kristinusko mutta esimerkiksi albaanit ovat pääasiassa muslimeja joka tuotti sinässään ongelmia. Myös kristinuskon ryhmien välilllä oli ristiriitaa, serbit ja kreikkalaiset ovat ortodokseja, unkarilaiset ja romanialaiset ovat katolilaisia. Kieli ongelma on Balkanin yksi suurin päänvaiva.
Kaikki Balkanin kansat vaativat omia etuja sodan lopussa ja ennen sotaa. Etenkin pikkukansat jotka pelkäsivät että he joutuisivat isojen kansojen jalkoihin. Tämä oli visaisin pulma joka sodan jälkeen koettiin. Tämä sota vaikutti tänäpäivänä Balkanin tilanteeseen joka nousi taas julkisuuteen vuonna 1995 kun Jugoslavia hajosi.
[muokkaa] Alkutilanne
17. lokakuuta vuonna 1912 Kreikka, Serbia, Bulgaria ja Montenegro julistavat sodan Turkille. Turkki oli juuri kärsinyt tappion Italialle Libyassa vuoden 1911 sodassa.
Balkanin liiton tarkoitus oli poistaa Turkin vaikutusvalta Euroopasta. Monet suurvaltojen poliitikot epäilivät sodan mahdollisuuksia, sillä Balkanilla asuvat kansat ovat hajanaisia. Turkin Euroopan puoleisella kaistalla asui 20 eri etnistä ryhmää.
Sota alkoi kun Montenegro julisti sodan Turkille. Se katsoi että Balkanilla on luokkajako, jossa islam hallitsee ja ristinuskoiset ovat sorrettuja. Kymmenen päivän kuluttua Kreikka, Serbia, Bulgaria julistivat sodan Turkille.
[muokkaa] Sodan kulku
15. lokakuuta 1912: Kreetan kansalliskokous päätti liittyä manner-Kreikkaan. lähde?18. lokakuuta: Bulgarialaiset miehittivät Kirklarin ja aloittavat hyökkäyksen kohti Adrianopolia.
26. lokakuuta: serbit valloittavat Skopjen.
3. marraskuuta: Turkin hallitus pyysi Ranskaa ja Itävalta-Unkaria rauhanvälittäjäksi tappioiden jälkeen.
5. marraskuuta: Bulgarialaiset katkaisivat Istanbulin vesihuollon.
8. marraskuuta: Salonikin turkkilainen varuskunta antautuu kreikkalaisille.
28. marraskuuta: Albania julistautui riippumattomaksi valtioksi.
30. marraskuuta: Samossaaren asukkaat liittyvät Ateenan keskushallitukseen.
17. joulukuuta: Lontoossa alkaa Balkanin sodan rauhanneuvottelut.
1. tammikuuta 1913: rauhanneuvottelut Turkin kanssa.
2. tammikuuta : Turkki ilmoittaa että se voi luopua kaikista eurooppalaisista alueista paitsi Bosporista ja Dardelleista.
8. tammikuuta: Balkanin valtiot vaativat turkkilaisia poistumaan Euroopasta ja luopumaan Kreetasta ja Egeanmeren saarista. Rauhanneuvottelut epäonnistuivat koska Turkki ei suostu vaatimuksiin.
14. tammikuuta: rauhanneuvottelut umpeutuvat ja sota jatkuu.
27. helmikuuta: kylmyys Balkanilla estää sodan käyntiä.
[muokkaa] Sodan loppu
Kesäkuussa 1913 Balkanin liitto ajautui sisäisiin ongelmiin. Kaikki muut maat ovat saavuttaneet voittoja paitsi Montenegro joka kärsi tappioita Albanian rintamalla. 30. toukokuuta Turkki ilmoitti olevansa valmis luopumaan kaikista Euroopan puoleisista alueista. Noin 100 000 turkkilaista asui näille alueilla.
Alueiden jaossa voittajat ajautuivat riitaan Makedoniasta, joka johti toiseen Balkanin sotaan entisten liittolaisten kesken. Turkki käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ja valtaa takaisin Adrianopoliksen.
Toukokuussa 1913 allekirjoitetaan Lontoossa rauhansopimus. Kreikan, Serbian, Bulgarian ja Montenegron ja Turkin välillä. Britannia, Saksa, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Italia ovat sopimuksen takaajia.
