Espanjalainen neliö
Wikipedia
Espanjalainen neliö tai tercio on jalkaväen taktinen muodostelma. Espanjalaiset kehittivät sen 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa Italiassa sotiessaan.
Espanjalaisen neliön perusperiaatteena on yhdistää ruutiaseet (aluksi hakapyssyt, myöhemmin musketit) pitkien keihäiden, ns. piikkien kanssa. Tällä tavoiteltiin toisaalta jalkaväen puolustus- ja hyökkäyskyvyn yhdistämistä yhteen taktiseen yksikköön, toisaalta kykyä lyödä taistelussa sekä jalka- että ratsuväki. Tämä uusi taktiikka mullisti nopeasti sodankäynnin Euroopassa ja muutkin maat seurasivat espanjalaista mallia jalkaväensä järjestämisessä. Vaikka muuallakin käytettiin espanjalaista neliötä, nimenomaan espanjalainen jalkaväki hallitsi taktiikan paremmin kuin kukaan muu ja hallitsi Euroopan taistelukenttiä.
Espanjalainen neliö siirsi armeijoiden painopisteen pysyvästi jalkaväkeen. Perinteisesti keihäsmiehet järjestettiin yhteen isoon neliöön, jonka jokaiseen kulmaan sijoitettiin pienempi neliö hakapyssymiehiä tai musketöörejä. Näin muodostui eräänlainen liikkuva linnoitus, joka oli erittäin vahva puolustautumaan, mutta kykeni myös hyökkäämään. Muitakin muotoja käytettiin erillisten tercioiden järjestämisessä, mutta perusperiaate jakaa taisteleva armeija useaan erilliseen espanjalaiseen neliöön säilyi. Yhdessä tällaisessa muodossa oli tyypillisesti puolestatoista tuhannesta aina kolmeentuhanteen sotilaaseen.
Espanjalaisen neliön valtakausi loppui, kun Kustaa II Aadolf löi Katolisen liigan joukot Breitenfeldin taistelussa 1631. Kustaa käytti luomaansa uutta jalkaväen linjataktiikkaa ja murskasi espanjalaisten maineen lyömällä 14 "voittamatonta terciota". Tämän jälkeen neliötä käytettiin edelleen menestyksekkäästi jalkaväentaktiikkana, mutta linjajalkaväki voitti kokoajan uusia kannattajia tulevaisuuden edustajana. Lopullisesti espanjalainen neliö poistui käytöstä ennen 1700-luvun alkua.
