Exurb

Wikipedia

Exurb (johdettu sanoista extra-urban) on Auguste Comte Spectorskyn kirjassaan "The Exurbanites" määrittelemä termi, joka tarkoittaa kaupunkien lähiöiden ulkopuolella olevia taloudellisesti hyvinvoivia maaseutupaikkakuntia. Näistä on tullut moottoriteiden ja rautateiden myötä lähiseudun suureen kaupunkiin kytkeytyneitä asuinalueita, joista käydään töissä suuremmassa kaupungissa.

Exurbeja syntyi 1950-luvulla ensiksi Yhdysvaltoihin. Myöhemmin niitä on syntynyt myös muihin valtioihin, joissa on paljon maata ja vähän asukkaita. Syyt yhteisöjen kasvulle vaihtelevat. 1970-luvulla Yhdysvalloissa oli syynä esikaupunkien lisääntynyt rikollisuus ja kaupunkien rappeutuminen. 2000-luvulla kehitys on kuitenkin jatkunut, vaikka esikaupunkien rikollisuus on vähentynyt ja kaupunkiympäristöä on kehitetty. Nyt taas syynä on se, että asuntojen hintataso on kohonnut valtavasti, joten keskiluokan ihmiset, joiden toiveena on kohtuuhintainen omakotitalo suurella pihalla tai maatila, joutuvat etsimään sellaista kaupunkien ympäristökunnista.

Suurten kaupunkien ympäristöpaikkakuntien vauraudessa ja koulutustasossa on eroja. Näillä alueilla korkean tason koulutus on usein vähäisempää kuin esikaupungeissa ^lähde?, mutta keskimääräiset tulot ovat kuitenkin paljon korkeammat ^lähde?, kuin pendelöinnin kannalta liian kaukana sijaitsevissa maaseutukunnissa. Riippuen paikallisista olosuhteista, joissain exurb-yhteisöissä voi olla suurempi köyhyysaste kuin esikaupungeissa, mutta yleensä köyhyysaste on vähäisempi, sillä köyhät eivät edes muuta näihin nukkumalähiöihin työn puutteen tai korkeiden työmatkakulujen takia.^lähde?

Suomessa tämä Yhdysvalloista lähtöisin oleva kehitys on varsinkin 2000-luvulla näkynyt siinä, että Helsingistä on tullut yhä enemmän eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien kaupunki. Asunnot Helsingissä ovat kalliita ja tarjonta on painottunut pieniin kerrostaloasuntoihin. On väitetty, että ihmisten asumismieltymyksiä vastaa enemmän omakotitalo. Koska Helsingin omakotitalot ovat kalliita ja niitä on vähän, tällaista asumismuotoa haluavat lapsiperheet ovat muuttaneet Espooseen ja Vantaalle. Tänä päivänä hintataso on korkea myös Espoossa ja Vantaalla, joten muuttoliike on suuntautunut yhä kauemmas, muun muassa Kirkkonummelle ja Nurmijärvelle ja vieläkin kauemmas, Lohjalle, Mäntsälään ja Porvooseen. Sama ilmiö kuin Helsingissä on vaivannut myös maan muita suuria kasvavia kaupunkiseutuja, etupäässä Tamperetta, Turkua ja Oulua.

[muokkaa] Aikaisemmin ja nykyään

Varhain syntyneiden exurb-yhteisöjen, kuten Keravan ja Järvenpään asukkaat kävivät Helsingin keskustassa lähijunilla.

Tänä päivänä exurb-yhteisöt koostuvat metsän keskellä olevasta haja-asutuksesta, pienistä omakotialueista, kylistä ja pikkukaupungeista. Nämä ovat kohtuullisen matkan päässä keskuskaupungista, yleensä noin 10-50 kilometriä. Työmatkailu perustuu tänä päivänä lähes yksinomaan henkilöautoon^lähde? varsinkin syrjäisillä omakotialueilla, koska bussiliikennettä tällaisilta alueilta ei ole taloudellisesti mahdollista järjestää. Ne paikkakunnat, jotka ovat olleet jo valmiiksi olemassa, joskin pienempinä, saattavat omata joitain kulttuuri-instituutioita tai korkeakoulutusta. Muut koostuvat lähes täysin työmatkalaisista ja niiltä puuttuvat pidempään olemassa olleen paikkakunnan historialliset ja kulttuurilliset perinteet.^lähde?

Kaupungin historian aikana sen ympärille sijoittuneita alueita kutsutaan Suomessa eri nimillä riippuen siitä, mihin aikaan ne on rakennettu. Ennen 1960-lukua keskikaupungin lähelle rakennettuja alueita kutsutaan esikaupungeiksi. Näillä alueilla on usein umpikortteleita, tiivistä asutusta, kivijalkakauppoja ja tiheä joukkoliikenne. 1960-luvulta 1970-luvulle tapahtui suuri maaltamuutto ja niiltä ajoilta ovat peräisin kerrostalolähiöt, jotka on usein rakennettu betonielementeistä. Nämä lähiöt suunniteltiin siten, että niistä löytyvät päivittäin tarvittavat palvelut, mutta ihmiset käyvät töissä tiheästi kulkevalla joukkoliikenteellä tai henkilöautolla kaupungin keskustassa. 1980-luvulta alkaen trendi on ollut muuttaa kaupunkien lähellä oleviin omakotitaloihin. Näillä alueilla on vielä muutamia palveluita, kuten lähikauppa ja ne sijaitsevat yhtä kaukana keskustasta kuin lähiöt. Näiden omakotialueiden liikenne painottuu henkilöautoon, mutta joukkoliikennettä on järjestetty harvakseltaan kaupungin keskustaan.

1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa muuttoliike on kohdistunut koko kaupunkialueen ulkopuolelle, palvelut puuttuvat ja liikenne perustuu täysin henkilöautoiluun.^lähde? Myös se, miten keskikaupunki ja sen ulkopuoliset alueet ovat kehittyneet työpaikkojen ja palvelujen suhteen, on muuttunut. Koska kaukana sijaitsevilta alueilta käydään töissä henkilöautolla, ovat työpaikat ja kaupat sijoittuneet yhä enemmän moottoriteiden varsille, kauas keskustasta. Tämä voi johtua myös siitä, että kun keskuskaupungilla on tarkkoja sääntöjä kaupallisille toimijoille, ympäristökunnilla niitä ei ole.^lähde? Myös verotus voi olla alhaisempaa.

[muokkaa] Suunnittelu

Monet ympäristöaktivistit, arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat ovat sitä mieltä, että exurb-yhteisöt johtuvat huonosta tai hajanaisesta kaupunkisuunnittelusta. Erittäin alhaiset tehokkuusluvut ja hajanaisesti sijoitellut talot aiheuttavat vahvan riippuvuuden henkilöautosta (usein tavoiteltu valinta). Tämä tekee myös kunnallisen infrastruktuurin ja palveluiden, kuten koulukyytien, järjestämisen epätavallisen kalliiksi ja tehottomaksi. Tällaisilla alueilla on usein automarketteja, mutta esimerkiksi puistoja tai kulttuuri-instituutioita (teatteri, korkeakoulu) ei ole.^lähde? Kuitenkin suhteellisen alhainen maan hinta, matala verotus ja kohtuullinen polttoaineen hinta mahdollistavat tällaisten nukkumalähiöiden kasvun jatkumisen.^lähde? Keskiluokkaiset lapsiperheet ovat ihastuneita näiden alueiden suuriin pihoihin, edullisiin kustannuksiin ja matalaan rikollisuuteen.^lähde?

[muokkaa] On Paradise Drive

Yhdysvaltalainen konservatiivikirjailija David Brooks kommentoi massiivista yhdysvaltalaisten exurb-yhteisöjen kasvuhuumaa 1990-luvulla ja 2000-luvulla. Hän huomautti, että nämä alueet ovat nyt riippuvaisia työpaikoista, jotka sijaitsevat kaupunkikeskustojen sijasta moottoriteiden varsilla toimistopuistoissa, samoin kuin kaupat ja harrastukset sijaitsevat moottoriteiden kulutus- ha huvittelukeskuksissa. Näillä alueilla asuvien perheiden lapset kasvavat ilman kosketusta urbaaniin kaupunkielämään.