François Mitterrand
Wikipedia
François Maurice Adrien Marie Mitterrand 
kuuntele ääntämys? (26. lokakuuta 1916–8. tammikuuta 1996) oli ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti vuoden toukokuusta 1981 vuoteen 1995. Hänet valittiin uudelleen 1988.
Mitterrand syntyi Jarnacissa Charentessa. Nuoruudessaan hän oli konservatiivi ja katolinen. Hänen poliittinen uransa alkoi liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu-ryhmään.
Mitterrand palveli Ranskan armeijassa toisessa maailmansodassa, hän joutui sotavangiksi 1940, mutta pakeni 1941. Hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä, pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand jatkoi poliittista uraansa liittyen keskusta-vasemmistolaiseen resistanssipuolueeseen ja valittiin kansalliskokoukseen edustamaan Nièvren départementia vuonna 1946. Hänellä oli useita vastuutoimia ja hän oli useita kertoja ministerinä Ranskan neljännen tasavallan aikana, mutta erosi 1957 Ranskan Algerian politiikan vuoksi.
Ranskan viidennen tasavallan aikana Mitterrand oli ehdokkaana presidentinvaaleissa Charles de Gaullea vastaan 1965, mutta hävisi. Hän toimi vasemmistopuolueiden liiton (koalitio sosialistien ja liberaalien välillä) puheenjohtajana vuodesta 1965 vuoteen 1968, mutta liittyi Ranskan sosialistipuolueeseen (PS), jossa hän nousi puoluejohtajaksi 1971, Epinayn kongressin jälkeen. Hän oli jälleen ehdolla presidentiksi 1974 Valéry Giscard d'Estaingia vastaan, mutta hävisi jälleen, tosin varsin niukasti. Lopulta 1981 Mitterrandista tuli ensimmäinen Viidennen tasavallan sosialistipresidentti. Yksi hänen ensimmäisistä toimenpiteistä oli kuolemanrangaistuksen poistaminen.
Maan sisäisessä politiikassa hänen toimiaan varjostivat ensin sarja talouskriisejä ja sitten konservatiivinen parlamentti (1986–1988 ja 1993–1995), vaikkakin hän tuli hyvin toimeen pääministeri Jacques Chiracin kanssa. Hänen pääasialliset saavutuksensa olivat kansainvälisiä, erityisesti Euroopan talousyhteisössä. Mitterrand tuki EY:n laajentumista Espanjaan ja Portugaliin, jotka liittyivät tammikuussa 1986. Helmikuussa 1986 hän tuki Euroopan yhtenäisasiakirjan voimaantuloa. Mitterrand tuli toimeen Helmut Kohlin kanssa, mikä paransi huomattavasti ranskalais–saksalaisia suhteita. Yhdessä he auttoivat synnyttämään Maastrichtin sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992.
Hallitukset:
| Pääministeri | alku | loppu |
|---|---|---|
| Edouard Balladur | 1993 | 1995 |
| Pierre Bérégovoy | 1992 | 1993 |
| Edith Cresson | 1991 | 1992 |
| Michel Rocard | 1988 | 1991 |
| Jacques Chirac | 1986 | 1988 |
| Laurent Fabius | 1984 | 1986 |
| Pierre Mauroy | 1981 | 1984 |
Mitterrandin presidenttivirka päättyi toukokuussa 1995. Hänen seuraajakseen tuli Jacques Chirac ja Mitterrand kuoli syöpään kuusi kuukautta myöhemmin.
Kuolemaa seurasi kohu, kun hänen entinen lääkärinsä Claude Gubler paljasti kirjassaan Le Grand Secret ("Suuri salaisuus") Mitterrandille kirjoitetun vääriä terveysraportteja marraskuusta 1981.
Mitterrandin leski, Danielle Mitterrand on vasemmistolainen aktivisti. Poikiensa Jean-Christophe ja Gilbert Mitterrandin lisäksi hänellä oli tytär, Mazarine Pingeot Anne Pingeotin kanssa.
[muokkaa] Triviaa
Eturauhassyövästä kärsinyt presidentti tiesi kuolemansa olevan lähellä ja järjesti elämänsä viimeisen juhla-aterian 31.12.1995. Herkkujen joukossa oli Ranskassa suurena herkkuna pidettyä, mutta ruuanvalmistuksessa laitonta peltosirkkua. Sirkku oli viimeinen ruokalaji, jonka hän pisti suuhunsa ennen kuin kuoli viikkoa myöhemmin.
 |
Ranskan viidennen tasavallan presidentit (1958–) |
| Charles de Gaulle (1959–1969) | Georges Pompidou (1969–1974) | Valéry Giscard d'Estaing (1974–1981) | François Mitterrand (1981–1995) | Jacques Chirac (1995–) |
