Gaugamelan taistelu

Wikipedia

Gaugamelan taistelu

J. Brueghelin maalaus Gaugamelan taistelusta.

Päivämäärä:	lokakuu, 331 eaa.
Paikka:	Gaugamela, Arbelan lähellä (nykyään Arbil, Irak).
Lopputulos:	makedonialaisten voitto

Taistelijat

Komentajat

Vahvuudet

7 000 ratsumiestä ja

40 000 sotilasta.

6 000 kreikkalaista palkkasoturia,

200 000 persialaista sotilasta,
40 000 persialaista ratsumiestä ja
50 elefanttia.

Tappiot

Aleksanteri Suuren taistelut
Khaironeia - Theba - Granikos - Halikarnassos - Issos - Tyros - Gaugamela - Hydaspes

Gaugamelan taistelu käytiin vuonna 331 eaa. Taistelussa Aleksanteri Suuren johtama armeija kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n armeijan. Taistelu tunnetaan joskus virheellisesti nimellä Arbelan taistelu^[1].

Lyötyään Dareioksen Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi Foinikian ja Egyptin. Vuoden 331 syksyllä hän ylitti Eufratin ja hyökkäsi Persian valtakunnan sydämeen. Dareios oli tällä välin koonnut uuden armeijan jonka kanssa hän odotti Aleksanteria Eufratin toisella puolella. Darios valitsi taistelukentäksi Gaugamelan kylän lähistöllä olleen kentän, jossa hänen ratsuväkensä pystyisi helpommin käyttämään hyväkseen suurta lukumääräänsä. Darioksen armeijaan kuului myös sotanorsuja, jotka olivat täysin uusi kokemus makedonialaisille.

Taistelun jälkeen Dareios pakeni aluksi Ekbatanaan, samalla kun Aleksanteri valtasi Babylonin, Susan ja Persepoliin. Vuoden 330 eaa. heinäkuussa Baktrian satraappi Bessos murhasi Dareioksen ja julistautui Persian kuninkaaksi. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri julistautui Persian kuninkaaksi, vaikka hänellä kului vielä monta vuotta saada Persian valtakunnan itäisimmät osat valtansa alle.

Sisällysluettelo

1 Tausta
2 Taistelukenttä
3 Joukot
- 3.1 Dareioksen armeija
- 3.2 Aleksanteri Suuren armeija
4 Taistelu
5 Taistelun jälkeen
6 Lähteitä

[muokkaa] Tausta

Aleksanteri Suuri oli hyökännyt Persian mahtavaa valtakuntaa vastaan vuonna 334 eaa. Lyötyään persialaisten maakuntien satraapit Granikosjoen taistelussa hän sai valloitettua koko Vähän-Aasian. Persian suurkuningas Dareios III kokosi tällä välin armeijan jolla hän aikoi kukistaa hyökkääjät. Aleksanteri kukisti kuitenkin Darioksen joukot Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Taistelu käytiin alueella joka rajoittui kummallakin sivustalla mereen sekä vuoristoon. Persialaisten oli tällaisessa maastossa vaikea saada mitään etua ratsuväestään. Tämän jälkeen Dareios oli paennut Mesopotamiaan ja Aleksanteri oli saanut rauhassa vallata Foinikian ja Egyptin.

Vuoden 331 eaa. heinäkuussa Aleksanteri lähti Syyriasta noin 40 000 sotilaan voimin Eufratia kohti. Aleksanterin tarkoitus oli varmastikin seurata Eufratia Babyloniin asti, jäljitellen Ksenofonin kuvausta Kyyros nuoremman sotaretkestä vuonna 401 eaa. Kun hän sai kuulla, että Dareios oli Tigriksen toisella puolella valtavan armeijan kanssa, päätti hän ylittää joen. Aleksanteri toimi juuri niin kuin Dareios oli suunnitellut, ja oli lankeamassa tämän asettamaan ansaan. Dareios oli nimittäin koonnut suuren armeijan ja valinnut itselleen suotuisan taistelupaikan.

Ennen taistelua tapahtui 20. syyskuuta auringonpimennys jota persialaiset pitivät tätä huonona enteenä. Itse taistelu käytiin luultavasti 1. lokakuuta. Makedonialaiset olivat marssineet lähemmäs persialaisten leiriä jo 29./30. syyskuuta välisenä yönä. Aleksanterin tarkoituksena oli tehdä yllätyshyökkäys aamunkoitossa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja makedonialaiset joutuivat leiriytymään persialaisen leirin lähelle.

[muokkaa] Taistelukenttä

Dareios oli valinnut taistelupaikan tarkkaan, muistaen Issoksen tappion. Gaugamelan kylän lähettyvillä oleva kenttä oli raivattu jotta Dareioksen viikatevaunut saisivat aikaan suurempaa tuhoa makedonialaisten riveissä. Gaugamela tarkoittaa Plutarkhoksen mukaan "kamelin taloa". Plutarkhos kertoo että nimen taustalla oli eräs muinainen kuningas, joka oli paennut vihollisiaan kamelin selässä ja oli lahjoittanut henkensä pelastaneelle eläimelle talon. ^[2]

[muokkaa] Joukot

[muokkaa] Dareioksen armeija

Kun Aleksanteri Suuri lähti armeijoineen Foinikiasta Persian valtakunnan sydänmaata kohti, oli Dareios koonnut itselleen valtavan armeijan häntä vastaan. Persialaisia oli joidenkin arvioiden mukaan 35 000 ratsumiestä ja 200 000 jalkamiestä. Tarkkoja lukumääriä ei tiedetä, mutta persialaisia oli joka tapauksessa todennäköisesti huomattavasti Aleksanteri Suuren joukkoja enemmän. Persialaisen tavan mukaan Dareios johti taistelua omien joukkojensa keskeltä. Keskellä olivat myös jäljellä olevat kreikkalaiset palkkasotilaat ja kuninkaan oma kaarti jota kreikkalaiset kutsuivat kuolemattomiksi. Siiville hän määräsi ratsuväen jota oli saapunut aina Persian kaukaisimmista maakunnista, kuten Baktriasta. Myös eräs Persian kanssa liitossa oleva skyyttiheimo oli lähettänyt kevyttä ratsuväkeään. Dareios oli myös ottanut mukaan 50 sotaelefanttia, jotka olivat makedonialaisille ja kreikkalaisille täysin uusi ase. Elefantit ja viikatevaunut oli järjestetty muiden joukkojen eteen.

[muokkaa] Aleksanteri Suuren armeija

Arrianoksen mukaan taisteluun osallistui Aleksanteri Suuren johdolla makedonialaisia ja kreikkalaisia noin 7 250 ratsumiestä ja 40 000 jalkamiestä. Aleksanteri jakoi joukkonsa kahteen osaan. Aleksanteri johti itse oikeaa siipeä ja taisteli makedonialaisen toveriratsuväen kanssa. Hänen mukanaan seurasivat myös paionialaiset ja makedonialaien kevyt ratsuväki. Parmenion johti vasenta siipeä ja hänelle jätettiin thessalialainen ratsuväki, kreikkalaiset palkkasotilaat ja traakialainen ratsuväki. Keskellä taas oli falangi jolle oli annettu käsky taistella kahdessa eri rivissä, jos vihollinen pääsisi kiertämään heidän selustaansa tulisi toisen rivin kääntyä ympäri.

[muokkaa] Taistelu

Gaugamelan taistelu.

Gaugamelan taistelun ratkaiseva vaihe.

Aleksanterin suunnitelma oli, että hänen johtamansa oikea siipi liikkuisi taistelun aikana oikealle, vetäen samalla mukanaan persialaisen vasemman siiven ratsuväen. Makedonialainen kumppaniratsuväki iskisi tämän jälkeen persialaisten rintamaan syntyneeseen aukkoon. Vasemmalla siivellä Parmenion pitäisi asemansa ylivoimaista persialaista ratsuväkeä vastaan. Darioksen viikatevaunut osoittautuivat tehottomiksi, Aleksanterin kevytaseiset agriaanit saivat helposti hoideltua vaunut ja niiden ohjaajat. Parmenionin johtama vasen siipi joutui pian vaikeuksiin taistellessaan ylivoimaisia persialaisia joukkoja vastaan. Persialaiset pääsivät kiertämään heidän selustaansa, mutta hyökkäsivät kuitenkin makedonialaisten leiriä vastaan.

Lopulta persialaisten joukkojen välille syntyi aukko, johon Aleksanteri suuntasi hyökkäyksensä. Useimmat antiikin lähteet ovat sitä mieltä, että Dareios pakeni taistelukentältä, mikä sai persialaiset joukot jättämään asemansa ja pakenemaan.

[muokkaa] Taistelun jälkeen

Dareios joutui taas pakenemaan. Taistelun jälkeen makedonialaiset valtasivat Arbelan ja pian myös Persian valtakunnan rikkaimman alueen, Babylonian, jonka satraappi Mazaios antautui valloittajille. Baktrian satraappi Bessos petti Dareioksen ja antoi murhata hänet. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri oli kiistatta Persian valtakunnan hallitsija.