Gerald Ford
Wikipedia
 |
|
| Yhdysvaltain 38. presidentti | |
|---|---|
| Varapresidentti | Ei kukaan (1974), Nelson A. Rockefeller (1974–1977) |
| Virassa | 1974–1977 |
| Edeltäjä | Richard Nixon |
| Seuraaja | Jimmy Carter |
| Syntymäaika | 14. heinäkuuta 1913 |
| Syntymäpaikka | Omaha, Nebraska |
| Kuolinaika | 26. joulukuuta 2006 |
| Kuolinpaikka | Rancho Mirage, Kalifornia |
| Puolue | Republikaanit |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | Betty Warren Ford |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Gerald Rudolph Ford Jr. (14. heinäkuuta 1913 – 26. joulukuuta 2006) oli Yhdysvaltain 38. presidentti (1974–1977).
Ford oli alkuperäiseltä nimeltään Leslie Lynch King Jr. isänsä Leslie Lynch Kingin mukaan. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan alle vuoden vanha. Äidin mentyä uusiin naimisiin King Junior nimettiin uudelleen isäpuolensa Gerald Rudolff Fordin mukaan vuonna 1915. Ford vaihtoi myöhemmin vielä Rudolff-nimensä kirjoitusasun Rudolphiksi.
Ford oli edustajainhuoneen jäsen Michiganista 1949–1973. Hän on Yhdysvaltain historian ainoa presidentti, jota ei ole valittu vaaleilla presidentiksi tai varapresidentiksi. Kun Richard Nixon valittiin presidentiksi, hänen aisaparinaan oli varapresidentti Spiro Agnew. Vuonna 1973 Nixon nimitti Fordin Agnew'n tilalle, joka erosi korruptiosyytteiden takia. Kun Nixon itse erosi Watergate-skandaalin seurauksena seuraavana vuonna, Ford astui virkaan ja ilmoitti: "Kansakuntamme pitkä painajainen on ohi."
Fordin hallitus veti Yhdysvaltain joukot Vietnamista. Viimeiset helikopterit evakuoivat Yhdysvaltain lähetystön Saigonissa 30. huhtikuuta 1975, ja samana päivänä sota päättyi Pohjois-Vietnamin voittoon.
Elokuussa 1975 Ford neuvotteli Helsingissä Leonid Breznevin kanssa ETYK-kokouksessa, jossa Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton valta-aseman Keski-Euroopassa vastineeksi Neuvostoliiton lupaukselle edistää ihmisoikeuksia. Joulukuussa samana vuonna Ford vieraili Kiinassa.
Fordin yritti murhata Charles Mansonin seuraaja Lynette "Squeaky" Fromme Sacramentossa 5. syyskuuta 1975. Vain seitsemäntoista päivää myöhemmin Sara Jane Moore ampui Fordia San Franciscossa.
Ford pyrki uudelle kaudelle vuoden 1976 presidentinvaaleissa. Hän voitti ensin Ronald Reaganin republikaanien esivaaleissa äärimmäisen niukasti, mutta hävisi sitten Jimmy Carterille varsinaisissa vaaleissa melkein yhtä niukasti (Carter sai 50,1 % äänistä, Ford 48,0 % ja valitsijamiesäänet jakautuivat 297–240). Tärkeimpänä syynä Carterin voittoon on pidetty sitä, että Ford antoi yhä rikostutkinnan kohteena olleelle Nixonille ehdottoman armahduksen.
Ford oli myös aikanaan ns.Warrenin komission jäsen, joka tutki presidentti Kennedyn salamurhaa. Kennedyn seuraaja Lyndon B. Johnson nimitti komission 29. marraskuuta 1963. Komitean johtoon asettui korkeimman oikeuden puheenjohtaja Earl Warren. Komitean loppuraportin oikeellisuudesta on kiistelty näihin päiviin saakka ja Ford oli viimeinen elossa ollut komission jäsen.
Ford on kaikkien aikojen vanhimmaksi elänyt Yhdysvaltain presidentti. Hän ohitti 12. marraskuuta 2006 ennätyksen edellisen haltijan Ronald Reaganin, joka kuoli 93 vuoden ja 121 päivän ikäisenä 5.6.2004.
[muokkaa] Aiheesta muualla
