Ronald Reagan
Wikipedia
 |
|
| Yhdysvaltojen 40. presidentti | |
|---|---|
| Varapresidentti | George H. W. Bush |
| Virassa | 1981–1989 |
| Edeltäjä | Jimmy Carter |
| Seuraaja | George H. W. Bush |
| Syntymäaika | 6. helmikuuta 1911 |
| Syntymäpaikka | Illinois |
| Kuolinaika | 5. kesäkuuta 2004 |
| Kuolinpaikka | Bel-Air, Kalifornia |
| Puolue | Republikaanit |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | (1) Jane Wyman (aviol. 1940, ero 1948) (2) Nancy Davis Reagan (aviol. 1952-2004) |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Ronald Wilson Reagan (6. helmikuuta 1911 – 5. kesäkuuta 2004) oli Yhdysvaltojen 40. presidentti (1981–1989) ja Kalifornian 33. kuvernööri. Reagan oli näyttelijä ennen poliittista uraansa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä ja ura
Reagan syntyi Tampicossa, Illinoisissa John (Jack) Reaganin ja Nelle Wilsonin toisena poikana. Vuonna 1920, vuosia muutettuaan kaupungista toiseen, perhe viimein asettui Dixonin kaupunkiin, Illinoisiin. Vuonna 1921, 11 vuoden iässä, Reagan kastettiin hänen äitinsä Disciples of Christ -kirkkokunnassa Dixonissa ja 1924 hän aloitti koulunkäynnin Northside High Schoolissa.
Vuonna 1926, viidentoista vuoden iässä Reagan otti kesätyön hengenpelastajana Lowellin puistossa, muutaman kilometrin päässä Dixonista. Hänen sanotaan pelastaneen 77 ihmistä hukkumiselta.
Vuonna 1928 Reagan pääsi Eurekan collegeen ja valmistui sieltä 1932. Alkoholistin poikana Reagan kehitti varhain lahjakkuuden tarinankerrontaan ja näyttelyyn. Hän oli radiokuuluttajana Chicago Cubsin peleissä, keksien suurimman osan selostuksesta itse, luottaen mielikuvitukseensa. Tarinan mukaan eräässä pelissä yhteys peliareenalle katkesi ja Reagan kekseliäästi sävelsi itse pelin tapahtumat yhteyden palaamiseen saakka.
Reagan toimi myös näyttelijänä Hollywoodissa, menestyen suhteellisen hyvin B-luokan pääosanäyttelijänä. Hänellä oli hyvä ruumiinrakenne ja komea ääni. Ensimmäinen merkitty osa oli tähtirooli 1937 elokuvassa Love is On the Air. Vuoden 1939 loppuun mennessä hän oli esiintynyt jo 19 elokuvassa. Reaganin itsensä mielestä hänen paras roolinsa oli Kings Rowissa 1942. Muita merkittäviä Reagan-elokuvia olivat esimerkiksi Hellcats of the Navy, This is the Army ja Bedtime for Bonzo. Reaganin nimellä varustettu tähti Hollywoodin Walk of Famella sijaitsee 6374 Hollywood Bulevardilla.
Reagan palveli toisessa maailmansodassa luutnanttina. Hän liittyi ratsuväkeen 1937, ja siirtyi aktiivipalvelukseen Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Huonon näkönsä vuoksi hänellä oli vaikeuksia läpäistä lääkärintarkastusta. Pearl Harborin jälkeen hänet kutsuttiin palvelukseen ja hänet siirrettiin pian ratsuväestä Yhdysvaltain ilmavoimien 1. elokuvayksikköön (1st Motion Picture Unit), joka teki opetus- ja koulutuselokuvia. Hän pysyi Hollywoodissa sodan ajan.
Reagan meni naimisiin näyttelijä Jane Wymanin kanssa 1940. He saivat tyttären nimeltä Maureen 1941, adoptoivat pojan, Michaelin, 1946 ja lisäksi saivat tyttären 1947, joka syntyi keskosena ja eli vain yhden päivän. He erosivat 1948. Reagan on ainoa Yhdysvaltain presidenteistä, joka on koskaan eronnut. 1952 Reagan meni uudelleen naimisiin — tällä kertaa näyttelijä Nancy Davisin kanssa. He saivat kaksi lasta, Ronin ja Pattin.
Kun Reaganin filmiroolit harvenivat myöhään 1950-luvulla, hän siirtyi televisioon juontajaksi ja esiintyjäksi ohjelmaan General Electric Theater. Hänen viimeinen vakinainen näyttelijäntyönsä oli juontajana Death Valley Days -ohjelmassa.
[muokkaa] Varhainen poliittinen ura
Ronald Reagan aloitti poliittisen uransa Yhdysvaltain poliittisen kentän vasemmistolaidassa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsenenä, tukien Franklin Delano Rooseveltia ja hänen New Dealiaan. Vähittäin Reaganista tuli kuitenkin vakaumuksellinen konservatiivi yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Aktiivisesti hänet vei politiikkaan virka elokuvanäyttelijöiden ammattiliiton puheenjohtajana (Screen Actors Guild), joka työskenteli yhteistyössä HUACin (House Un-American Activities Committee) kanssa "paljastaakseen kommunistien vaikutuksen Hollywoodissa". Reagan paljasti useita kommunisteiksi väitettyjä kollegoitaan, vaikka useista muista antikommunisteista poiketen hän vastusti jyrkästi maan kommunistisen puolueen (CPA) virallista kieltämistä. Hänen työnsä General Electric -yhtiössä, antikommunististen puheiden pitäminen radiossa ja puhujakierrokset lisäsivät poliittista tunnettuutta, etenkin Yhdysvaltain silloisessa antikommunistisessa poliittisessa ilmapiirissä. 1964 presidentinvaaleissa Reagan kannatti suoraan republikaanipuolueen ehdokasta Barry Goldwateria ja esiintyi tämän tv-mainoksissa käyttäen tehokasta retoriikkaa ja näyttelijänlahjojaan.
1966 Reagan valittiin Kalifornian kuvernööriksi. Reagan pyrki republikaanien presidenttiehdokkaaksi 1968 ja uudelleen 1976, mutta ei onnistunut. Hänet valittiin viimein 1980 vaaleihin. Reaganin vaalikampanjan yksi keskeinen teema oli Iranin panttivankikriisi. Yhdysvaltain ulkopuolinen lehdistö syytti Reagania ja hänen leiriään salaisesta sopimuksesta, jonka perusteella panttivangit pysyisivät vangittuina vaalien pitämiseen saakka. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista kriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille. 1984-vaaleissa Reagan valittiin uudelleen presidentiksi valtavalla enemmistöllä. Hän voitti 49 osavaltiota viidestäkymmenestä ja sai lähes 60 % äänistä. Menestys vaaleissa selitetään usein "Reaganin demokraateilla", entisillä demokraattiäänestäjillä jotka vaaleissa loikkasivatkin Reaganin tueksi ennen kaikkea tämän veronalennuspolitiikan vuoksi.
[muokkaa] Presidenttiys
30. maaliskuuta 1981, vain 69 päivää presidentiksi astumisen jälkeen lähtiessään Hilton hotellista Washington (DC)ssä Reagania ammuttiin. Ampuja oli John Hinckley Jr, joka myöhemmin todettiin oikeudenkäynnissä mielenvikaiseksi. Luoti osui Reagania rintaan ohittaen sydämen hiuksenhienosti. Ennen luodin poistamiseksi tehtyä leikkausta Reagan lohkaisi kirurgeille: "toivottavasti te olette kaikki republikaaneja" ja myöhemmin vaimolleen: "Kulta, unohdin väistää."
Poliitikkona ja presidenttinä Reagan kuvasi itseään seuraavasti:
- Konservatiivi
- Antikommunisti
- Verojen alentaja
- Julkisten menojen leikkauksien kannattaja (lukuun ottamatta sotilasmenoja)
- Yritysten sääntelyn vähentämisen (deregulointi) kannattaja
- Yrittäjämyönteisen talouspolitiikan kannattaja
- Joidenkin henkilökohtaisten vapauksien kannattaja (hyväksyi mm. homoseksuaalisuuden)
- Kovan kriminaalipolitiikan kannattaja (ankarat rangaistukset rikollisille)
Hänen presidentinkaudellaan:
- Veroja alennettiin huomattavasti; historiallisesti jatkuvasti nousevien verojen trendi rikkoutui
- Liittovaltion budjetin alijäämä lisääntyi
- Aikaisemmilla presidenttikausilla kansantaloutta vahingoittanut korkea inflaatio lopetettiin niin sanotun tarjontapuolen taloustieteen mukaisella kireällä rahapolitiikalla
- Lakkoon menneet lennonjohtajat erotettiin
- Huumeidenvastainen sota (war against drugs) eskaloitui merkittävästi
- Sotilasmenoja nostettiin
- Yhdysvaltalaisia Pershing II-ohjuksia (taktinen ydinohjus) sijoitettiin Länsi-Saksaan vastauksena Neuvostoliiton lähelle Eurooppaa sijoittamiin SS-20-ohjuksiin
- Peacekeeper-ohjusjärjestelmä otettiin käyttöön
- Ydinaseriisuntasopimuksien neuvottelut aloitettiin
- Strategic Defense Initiative-puolustusohjelma (niin sanottu Tähtien sota) aloitettiin
- Antikommunistisia terroristiryhmittymiä koulutettiin ja aseistettiin, kuten Mujahedeenit ja Contrat
- Aseita myytiin ulkomaisille liittolaisille kuten Taiwanille, Israelille, Saudi-Arabialle ja Irakille sekä laittomasti viholliseksi luokitellulle Iranille.
- Kylmä sota päättyi uudistusmielisen Mihail Gorbatšovin noustua valtaan Neuvostoliitossa.
[muokkaa] Reaganomics
Reaganin presidenttikausien talouspolitiikka oli yhdistelmä monetaristista rahapolitiikkaa ja tarjontapuolen taloustieteiden veropolitiikkaa. Reaganin talouspolitiikka ei mahdu selviin määritelmiin, minkä takia käytetäänkin usein termiä reaganomismi tai reaganomics.
Reaganin ensimmäinen kausi keskittyi suurelta osin taloudellisten ongelmien eli korkean inflaation ja kansantalouden taantuman käsittelyyn. Hänen talouspolitiikkansa sai pian nimityksen "reaganomics", jota käyttivät sekä kannattajat että vastustajat. Reaganin talouspolitiikka pyrki piristämään talouskasvua suurilla veronalennuksilla. Nämä veronalennukset yhdistettynä suuriin ja entisestään kasvaviin sotilasmenoihin johtivat vahvasti alijäämäiseen valtionbudjettiin ja huomattavaan valtionvelan lisääntymiseen. Valtionvelka arviolta kolminkertaistui hänen presidenttiaikanaan. Reaganin kannattajat huomauttavat kuitenkin, että vaikka presidentti tekee budjettiesityksen, varsinainen päätäntävalta kuuluu kongressin edustajanhuoneelle, joten Reaganin talouspolitiikka ei ollut kokonaan vastuussa velan noususta. Kongressi olisi voinut halutessaan milloin tahansa lopettaa alijäämän heti leikkaamalla menoja, mutta tähän ei ollut poliittista tahtoa. Alijäämä oli tämän näkemyksen mukaan siis sekä Reaganin että kongressin syytä.
Toisaalta tätä julkisen kulutuksen kasvua tasapainotti verotulojen nousu talouskasvun ansiosta, joten monet kannattajat pitävätkin Reaganin toteuttamaa politiikkaa onnistuneena tämänkaltaisen tarjontapuolen talouspolitiikan sovelluksena. Reaganin kriitikkojen mukaan Reagan tosin puhui pienemmän ja vähemmän näkyvän julkisen vallan puolesta, muta hänen kaudellaan liittovaltion menot ja byrokratia vain kasvoivat. Kannattajien ja kriitikkojen välillä on kiistaa siitä, kuinka paljon Reaganin talouspoliittiset ratkaisut vaikuttivat vuoden 1982 taantumaan tai sittemmin koittaneeseen voimakkaaseen talouskasvuun, joka alkoi hänen ensimmäisen virkakautensa lopulla ja jatkui läpi hänen toisen kautensa. Toisaalta tilastojen mukaan 1981–1989 amerikkalaisen työntekijöiden keskimääräinen reaalinen tuntipalkka laski. Joidenkin taloustieteilijöiden mielestä tosin tämä tilastollinen reaalipalkkojen alentuminen johtui kuluttajahintainflaation systemaattisesta yliarvioinnista virallisissa tilastoissa.
[muokkaa] Vastaus AIDSiin
Reaganin presidenttikaudella alkoi HIV-viruksen epideeminen, laaja leviäminen Yhdysvalloissa. Vaikka AIDS havaittu jo 1981, Reagan ei maininnut sitä julkisesti ennen vuotta 1987. Hänen hallintonsa lähestyi epidemiaa sarjana paikallisia ja osavaltiollisia ongelmia, eikä laatinut liittovaltion laajuista strategiaa. Kulissien takana terveydenhuoltopoliitikot anelivat lisää rahoitusta.
Noudattaen poliittisesti voimakkaan uskonnollisen oikeiston näkökantaa, joka määritteli AIDS:n sairaudeksi, joka koski ainoastaan homoseksuaalista vähemmistöä ja levisi moraalittoman käytöksen takia, Reagan esti terveysministeriään C. Everett Koopia puhumasta epidemiasta. Kun vuonna 1986 Reagan viimein salli epidemian ilmoittamisen, hän oletti terveysministerin toimivan konservatiivisen linjan mukaan. Sen sijaan raportti alleviivasi AIDS-tietoisuuden lisäämisen tärkeyttä, mukaan lukien kondomien laajamittaisen levittämisen ja hylkäsi pakollisten testien mahdollisuuden. Tämä johti kyseisen terveysministerin joutumiseen huonoihin väleihin muun hallinnon kanssa.
Reagan nimitti 1987 Watkinsin komission tutkimaan tilannetta, mutta suositukset lisätystä rahoituksesta jätettiin suurimmaksi osaksi huomioimatta – myös tulevassa Bushin hallinnossa.
Monet konservatiivikommentaattorit näkevät Reaganin lähestymistavan AIDS-ongelmaan täysin terveen järjen mukaisena, koska ongelma liittyy sosiaaliseen moraalittomuuteen, jonka merkitystä ei vain ymmärretty. Monet seksuaalivähemmistöjen edustajat vastaavasti näkevät Reaganin politiikan tietoisena sokeutena ja julmana piittaamattomuutena vähemmistöjen ihmishengistä.
[muokkaa] Neuvostoliitto ja kylmä sota
Kuten monilla menestyksekkäillä amerikkalaispoliitikoilla, myös Reaganilla oli vahva lavakarisma, ja hän aisti miten kerätä yleisöltä suotuisa vastaus. Hänen rauhallinen puheäänensä ja voimakas kielenkäyttönsä toivat hänelle lempinimen "suuri kommunikoija" (the great communicator). 8. maaliskuuta 1983 hän kutsui Neuvostoliittoa pahan valtakunnaksi (evil empire) ja 12. kesäkuuta 1987 puhuessaan Berliinin muurin vieressä Brandenburgin portin edustalla hän haastoi Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin "repimään tämän muurin":
"On yksi sellainen merkki, jonka Neuvostoliitto voisi antaa, jota ei voitaisi tulkita väärin, joka edistäisi dramaattisesti vapauden ja rauhan asiaa. Pääsihteeri Gorbatšov, jos etsitte rauhaa, jos etsitte kukoistusta Neuvostoliitolle ja Itä-Euroopalle, jos etsitte vapautumista: tulkaa tämän portin luo. Herra Gorbatšov, avatkaa tämä portti! Herra Gorbatšov, repikää tämä muuri!"
Joidenkin historioitsijoiden mukaan hänen puhetaitoansa tuki huomattavasti hänen vahva ylpeytensä amerikkalaisuudesta ja usko yksilön oikeuksiin.
Monet Reaganin kannattajat pitävät häntä kylmän sodan voittajana ja kommunismin romahduttajana. Hänen kannattajansa katsovat hänet ajaneen Neuvostoliiton taloudelliseen ahdinkoon, jonka helpottamiseksi tehdyt poliittiset muutokset kaatoivat koko valtion. Tavoite oli ilmeisesti suunnitelmallinen. Idea oli yksinkertainen. Neuvostoliiton katsottiin käyttävän asevoimiin 30 - 50 prosenttia kansantuotteestaan ja USA:n 5 prosenttia. Kun USA kaksinkertaistaisi asevoimiin laitetun panoksen, Neuvostoliitolle jäisi kaksi vaihtoehtoa: vastata USA:n haasteeseen ja kaatua tai luopua uudesta panoksesta ja samalla suurvalta-asemasta. Neuvostoliitolla ei käytännössä ollut resursseja ensimmäiseen.
Reaganin kriitikot pitävät häntä onnekkaana uhkapelurina, joka sen sijaan että olisi aiheuttanut kolmannen maailmansodan, sattumalta onnistui ajoittamaan itäblokin hajoamisen juuri parahultaisesti oman presidenttikautensa jälkimaininkeihin. Neuvostojärjestelmän romahdus oli heidän mukaansa Reaganista riippumaton prosessi, joka alkoi kauan ennen Reagania ja olisi tapahtunut joka tapauksessa lähitulevaisuudessa.
Reaganin politiikkaan kuului vahva tuki armeijalle ja "rauhaa voimasta"-strategia. Hänen kenties kiistellyin ehdotuksensa oli Strategic Defense Initiative, Strateginen puolustusohjelma—ohjuspuolustusjärjestelmä, joka estäisi Neuvostoliiton ydinohjuksia tuhoamasta Yhdysvaltoja. SDI:n vastustajat nimesivät ohjelman Tähtien sota-ohjelmaksi, korostaen sen mahdottomuutta ja epärealistisuutta. Neuvostoliitossa nähdään nyt, että SDI on informaatiosodankäynnin operaatio, joka kaatoi sen. Jos näin oli, tämä kuvaa talouden, vapaan informaation, harhautuksen ja maailman globaalin avoimuuden uutta merkitystä.
SDI:n kriitikot sanoivat, että ohjuspuolustusjärjestelmä on teknologisesti mahdoton rakentaa käytännössä ja että yritys ainoastaan lisäisi kilpavarustelua ja tulevien kansainvälisten kriisien voimakkuutta. Muut kriitikot näkevät SDI:n aseteollisuuden rahasampona. Tukijat pitävät SDI:tä vastaavasti naulana Neuvostoliiton arkkuun—havaitessaan ydinasearsenaalinsa vanhentuneeksi neuvostoliittolaisten oli väitteen mukaan pakko lisätä rahoitusta uuden teknologian kehittämiseen säilyttääkseen ydinpelotteensa.
Reagan oli läheisissä suhteissa muiden maailman konservatiivisten johtajien kanssa, erityisesti Margaret Thatcherin ja Kanadan Brian Mulroneyn. Reagan halusi muodostaa henkilökohtaiset suhteet muiden valtionpäämiesten kanssa, kutsuen heidät usein ranchilleen tai Camp Davidiin epävirallisille vierailuille.
[muokkaa] Reagan ja Latinalainen Amerikka
Reaganin presidenttikaudella Yhdysvallat alkoi myös suhtautua erittäin vakavasti kommunistisiin vaikutteisiin perinteisesti sen takapihaksi katsotussa latinalaisessa Amerikassa. Tämä uusi tiukka linja nimettiin pian "Reaganin doktriiniksi". Strategiaan kuului usein tuki ihmisoikeuksia loukkaaville sotilasdiktatuureille kommunismin vastaisen taistelun nimissä. Reaganin hallitus tuki laitonta ja salaisista sissisotaa Nicaraguassa. Samassa yhteydessä Yhdysvallat syyllistyi lukuisiin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin, mm. CIA:n miinoittaessa Nicaraguan satamia.
1983 Reagan määräsi sotilaallisen maihinnousun Grenadan pieneen saarivaltioon, kun siellä tapahtui kommunistinen vallankaappaus. Grenadan tarkoituksena oli toimia varoittavana esimerkkinä uudistusmielisille ja vasemmistolaisille hallituksille sekä tuoda julki Kuuban osallisuus kaikkeen vallankumoukselliseen toimintaan Karibian ja Keski-Amerikan alueella. Maassa oli tuolloin laillisen hallituksen rakennusprojektiin osallistunut kuubalainen työprikaati, joka Reaganin hallituksen propagandassa paisuteltiin kuubalaisiksi taistelujoukoiksi, jotka osallistuivat aktiivisesti vallankaappauksen.
Joidenkin kannattajien mukaan Reagan myös kautensa lopulla edesauttoi Latinalaisen Amerikan demokratiaan siirtymistä anteliaalla ulkomaantuella, mikäli maissa järjestettiin vapaat vaalit. Kriitikkojen mielestä nämä rahat menivät yksinkertaisesti oikeistolaisten ja Yhdysvaltoja tukevien hallintojen pönkittämiseen. Esimerkiksi El Salvadorissa vallassa vaihtelivat vilpillisillä ja epädemokraattisilla vaaleilla valitut siviilit ja armeijan johto.
[muokkaa] Iran–Contra -skandaali
Reaganin kauden suuri skandaali oli hallinnon salainen tuki Yhdysvaltain liittolaista Irakia vastaan sotivalle Iranille ja terrorisodalle Nicaraguassa. Kaksi Reaganin hallinnon jäsentä, turvallisuusneuvonantaja John Poindexter ja eversti Oliver North, olivat kehittäneet monimutkaisen suunnitelman myydä aseita Iranin hallitukselle ja antaa tulot Nicaraguan rajaseutuja terrorisoiville äärioikeistolaisille contra-sisseille. Molemmat suunnitelman osista olivat kongressin päätöksen vastaisia. Reagan vannoi, ettei tiennyt suunnitelmasta, mutta myönsi tukeneensa alkuperäistä aseiden myyntiä Iraniin, perustellen, että se turvaisi amerikkalaisten panttivankien vapauttamisen Iranin tukeman Hizbollah-sissien hallusta.
Reagania syytettiin lopulta ainoastaan oman henkilöstönsä valvonnan laiminlyönnistä. Reaganin hallinnon henkilöstön keskuudessa sattui monia muitakin pienempiä skandaaleja lahjonnasta korruptioon. Nämä johtivat tuomioihin tai eroamisiin syytteiden välttämiseksi. Nämä skandaalit eivät kuitenkaan vaikuttaneet Reaganin maineeseen pitkällä tähtäimellä ja eräs kongressin edustaja nimesikin presidentin "teflonpresidentiksi".
[muokkaa] Apartheid
Vuoteen 1986 asti sekä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan, että Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Margaret Thatcher pyrkivät toteuttamaan "rakentavan yhteistyön" politiikkaa Etelä-Afrikan hallituksen kanssa ja käyttivät muun muassa veto-oikeuttaan YK:n asettamia talouspakotteita vastaan. Reagan ja Thatcher perustelivat näkemystään Etelä-Afrikan keskeisellä roolilla kommunismin leviämisen estämisessä eteläisessä Afrikassa. Kansalaismielipide kuitenkin kääntyi apartheid-järjestelmää vastaan ja lopulta Yhdysvaltain senaatti lokakuussa 1986 asetti Etelä-Afrikan kauppasaartoon ohittaen presidentti Reaganin veto-oikeuden. [1]
[muokkaa] Presidenttiyden jälkeinen elämä
11. tammikuuta 1989 Reagan piti viimeisen televisiopuheen Valkoisesta talosta, yhdeksän päivää ennen kuin George H. W. Bush julistettiin uudeksi presidentiksi. Bushin virkaanastujaisten jälkeen Reagan palasi kotitilalleen Rancho del Cieloon, lähelle Santa Barbaraa, Kaliforniaa kirjoittamaan muistelmiaan ja ratsastamaan hevosillaan. Hän muutti myöhemmin uuteen kotiin Bel-Airiin, Los Angelesiin.
Syksyllä 1989 japanilainen Fujisankei Communications Group -niminen yhtiörypäs palkkasi hänet pitämään kaksi puhetta ja osallistumaan pienimuotoisiin yritystapahtumiin. Reagan nettosi kyseiseltä yhdeksänpäiväiseltä vierailultaan noin 2 miljoonaa dollaria, enemmän kuin hän oli saanut palkkaa kahdesta kaudestaan presidenttinä. Reagan piti myös toivottuja puheita mm. republikaaniselle puolueelle.
Reagan piti viimeisen julkisen puheensa 3. helmikuuta 1994. Viimeisen kerran Reagan nähtiin julkisissa seremonioissa, kun toisen entisen republikaanipresidentin, Richard Nixonin hautajaiset pidettiin 27. huhtikuuta 1994.
[muokkaa] Alzheimerin tauti
5. marraskuuta 1994 Reagan ilmoitti käsin kirjoitetun kirjeen välityksellä koko kansakunnalle, että hän sairastaa Alzheimerin tautia. Hän päätti kirjeensä, tunnettuna optimistina, seuraaviin sanoihin: "Lähden nyt matkalle, joka saattelee minut elämäni iltaan. Tiedän, että Amerikalla on aina edessään kirkas sarastus. Kiitos teille, ystäväni. Jumala aina siunatkoon teitä."
Ihmiset alkoivat spekuloida, että milloin Reagan olisi sairastunut. Vuonna 1983 hän väitti Israelin pääministeri Yitzhak Shamirille, että hän oli ollut vapauttamassa Auschwitzin keskitysleiriläisiä ja palasi Hollywoodiin mukanaan videomateriaalia näistä hirvittävistä tapahtumista - vaikka todellisuudessa hän ei ollut käynyt koko Euroopassa toisen maailmansodan aikana. Välillä hän ei myöskään muistanut esim. henkilökohtaisten avustajiensa tai edes koiransa nimeä. [1]
Vuosien kuluessa sairaus heikensi hitaasti mutta varmasti Reaganin henkisiä ja älyllisiä toimintoja, pakottaen hänet elämään eristyksissä muusta maailmasta. Vuoden 2003 lopussa Alzheimerin tauti oli saavuttanut Reaganissa lopullisen, ja viime kädessä tuhoisimman vaiheen. 93-vuotiaana, 5. kesäkuuta 2004 Ronald Reagan kuoli keuhkokuumeeseen kotonaan Bel-Airissa, vierellään vaimo Nancy Davis Reagan.
[muokkaa] Lähteet
- T C Reed: "At the Abyss - An Insider’s History of the Cold War" - Presidio Press 2004
- ↑ Salon.com:Conservative whitewash, Clark, Nancy L. & Worger, William H. (2004): Seminar Studies in History: South Africa - The Rise and Fall of Apartheid. Pearson Education Limited. ISBN 0-582-41437-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ronald Reagan - Video & Audio | Biography | Speeches | Photos | Quotes - by Hagberg Media
- Toisen valtiovarainministerin kuvaus Reaganin politiikasta
- [2]
![[2]](http://uk.geocities.com/synergy.editorial@btinternet.com/reagan_poster.png){kind=link}