Golda Meir
Wikipedia
Golda Meir (alkuaan Golda Mabovitz, 3. toukokuuta 1898, Kiova, Ukraina – 8. joulukuuta 1978, Jerusalem) oli Israelin valtion perustajia. Hän toimi työministerinä (1949–1956), ulkoministerinä (1956–1965) sekä Israelin neljäntenä pääministerinä 1969–1974.
Golda Meir oli Israelin politiikan "rautarouva" — vuosia ennen kuin sanaa alettiin käyttää Margaret Thatcherista. David Ben Gurion kuvasi häntä kerran "hallituksen ainoaksi mieheksi". Hän oli ensimmäinen nainen pääministerinä ja näihin päiviin ainoa Israelissa, kolmas naispääministeri maailmassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus Venäjän keisarikunnassa
Golda Mabovitz syntyi Venäjän keisarikunnassa Kiovassa, Ukrainassa vuonna 1898. Lapsuutensa aikaisimmaksi muistikuvaksi Golda mainitsee muistelmissaan isänsä rakentamassa estettä talon etuoveen kuultuaan huhuja tulossa olevista juutalaisiin kohdistuvista väkivaltaisuuksista, pogromista. Elinolot olivat kovat keisarikunnan länsirajalla sijainneella alueella jonne juutalaisia oli pakotettu muuttamaan - Golda ja hänen kaksi sisartaan (Sheyna ja Tzipke) olivat usein nälissään ja kylmissään. Goldan seitsemästä sisaruksesta viisi kuoli lapsuudessaan.
Perheen isä Moshe Mabovitz muutti 1903 Yhdysvaltoihin, muun perheen muuttaessa perässä vuonna 1906. Ennen muuttoa Yhdysvaltoihin muu perhe asui Pinskissä. Goldan ihailema isosisko Sheyna oli vaarassa toimiessaan sionistisessa vallankumousliikkeessä.
[muokkaa] Yhdysvaltoihin muutto 1906
Perhe asettui Milwaukeehen, Wisconsiniin, jossa isä työskenteli puuseppänä ja äiti, Blume Naidtich, piti ruokakauppaa. Goldan ollessa vain kahdeksanvuotias hän joutui aamuisin lyhyen aikaa huolehtimaan kaupasta äidin käydessä ostamassa tavaraa kauppaan torilta.
Golda Meir kävi Fourth Street -koulua (nykyisin Golda Meir School) vuodesta 1906 vuoteen 1912. Koulussa Golda organisoi ensimmäisen yhteiskunnallisen projektinsa, kun hän järjesti rahankeräystilaisuuden jotta hänen koulukaverinsa saisi rahaa koulukirjoja varten.
Goldan ollessa 14, hänen äitinsä kehotti Goldaa lopettamaan koulunkäynnin ja hankkimaan työpaikan, ja menemään naimisiin vanhemman miehen kanssa. Golda kapinoi ja karkasi kotoaan Sheynan luo Denveriin. Golda asui Denverissä vuoden käyden koulua North High Schoolissa. Tuona aikana hän tapasi Morris Myersonin, mainoskylttimaalarin, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä.
Golda palasi Milwaukeehen isänsä toiveesta ollessaan 18-vuotias. Milwaukeessa Golda toimi aktiivisesti nuorisoliike Habonimissa. Hän piti puheita kokouksissa ja hän usein puhui sosialistisen sionismin puolesta. Hän myös toimi Palestiinasta tulleiden vierailijoiden hyväksi.
Valmistuttuaan opettajaksi Golda työskenteli julkisissa kouluissa. Nuoruudestaan asti poliittisesti aktiivisena hän liittyi virallisesti Sionistiseen Työväenpuolueeseen vuonna 1915. Golda avioitui Morris Myersonin kanssa vuonna 1917. Vuonna 1921 pariskunta ja Goldan vanhempi sisko Sheyna muuttivat Palestiinaan.
[muokkaa] Palestiinassa 1921
Ensimmäiset vuodet Britannian hallitsemassa Palestiinassa Golda ja Morris asuivat ja työskentelivät Merhavian kibbutsissa. Hänet valittiin edustamaan kibbutsia ammattiyhdistysliike Histadrutissa.
Vuonna 1924 Golda ja Morris muuttivat pois kibbutsista aluksi Tel Aviviin ja lopulta Jerusalemiin. Jerusalemissa perheeseen syntyi poika ja tyttö, Menachem ja Sarah. Vuonna 1928 Golda valittiin sihteeriksi Histadrutin naisasiain neuvostoon. Tehtävä vaati muuttamista Tel Aviviin, jonne Golda lapsineen muutti Morrisin jäädessä Jerusalemiin.
Histadrut kasvoi ammattiyhdistysliikkeestä lopulta sionistiliikkeen varjohallitukseksi Britannian alaisessa Palestiinassa, Goldan vaikutusvallan kasvaessa järjestössä. Vuonna 1946 brittihallinto pidätti useita sionistiliikkeen johtajia. Golda vältti pidätyksen ja nousi Histadrutin johtoon. Hän neuvotteli brittihallinnon kanssa ja oli myös yhteydessä kasvavaan aseelliseen itsenäisyysliikkeeseen.
[muokkaa] Israelin perustaminen 1948
Golda Meir oli yksi kahdestakymmenestäneljästä Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajasta 14. toukokuuta 1948.
Seuraavana päivänä Egyptin, Syyrian, Libanonin, Transjordanian ja Irakin joukot hyökkäsivät Israeliin. Goldalle myönnettiin Israelin ensimmäinen passi ja hän matkusti Yhdysvaltoihin kerätäkseen rahaa uudelle valtiolle.
Palattuaan Golda toimi lyhyen aikaa ensimmäisenä Israelin suurlähettiläänä Neuvostoliitossa, jättäen tehtävän vuonna 1949. Osallistuessaan juutalaisen juhlapäivän viettoon Moskovassa 1948 Golda sai sankarin vastaanoton paikalle kokoontuneilta 50 000:lta venäjänjuutalaiselta. Joukkokokous osoitti, että Stalinin toimesta suoritettu venäjänjuutalaisten sortaminen ei ollut onnistunut hävittämään juutalaisten identiteettiä. Israelilaisissa seteleissä on kuva tästä joukkokokouksesta.
1949 Golda valittiin Israelin parlamenttiin Knessetiin, jossa hän toimi yhtäjaksoisesti vuoteen 1974.
[muokkaa] Hallituksessa
Golda Meir oli Israelin työministerinä vuodesta 1949 vuoteen 1956. Alkaen vuodesta 1956 hän toimi ulkoministerinä pääministeri David Ben-Gurionin hallituksessa. Ben-Gurion pyysi Goldaa vaihtamaan sukunimensä heprealaiseksi, Meir tarkoittaa valon sytyttäjää.
1960-luvun alussa Goldalla todettiin lymfooma. Hän piti sairauden salassa, koska hänen mielestään sairaudesta ilmoittaminen olisi tehnyt hänet muitten mielestä kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään. Lopulta Golda erosi hallituksesta 1965, perustellen eroaan sairaudella ja työuupumuksella. Golda toimi työväenpuolueen pääsihteerinä kahdeksan kuukautta jättäen tehtävän elokuun 1. päivänä 1968.
[muokkaa] Pääministeri
Levi Eshkolin kuoltua äkillisesti 26. helmikuuta 1969 parlamentti valitsi Golda Meirin pääministeriksi. Israelin pääministerinä hän oli 17. maaliskuuta 1969–1974. Meirin aloittaessa pääministerinä Israel oli täynnä itseluottamusta vallattuaan Kuuden päivän sodassa suuria alueita arabinaapureilta. Egypti jatkoi sotatoimia ampumalla tykistöllä Israelin joukkoja Suezin kanavan varrella.
[muokkaa] Operaatio Jumalan kosto ja Jumalan Viha
Vuoden 1972 olympiakisoissa Münchenissä tapahtuneen terrori-iskun jälkeen pääministeri Meir vetosi maailman johtajiin saadakseen tukea iskuun vastuullisten kiinnisaamiseksi. Tukea ei kuitenkaan tullut riittävästi Meirin ja Israelin puolustuskomitean mielestä, ja he valtuuttivat Mossadin murhaamaan Musta syyskuu-järjestön ja PFLP:n jäseniä missä tahansa maailmaa.
[muokkaa] Jom kippur -sota 1973
Israelin tiedustelupalvelu ei kyennyt selvittämään olivatko arabinaapurit hyökkäämässä vai ei kuin vasta sotaa edeltävänä päivänä. Kuusi tuntia ennen sodan alkua Meir tapasi puolustusministeri Moshe Dayanin ja yleisesikuntapäällikkö David Elazarin. Dayan oli sitä mieltä, että hyökkäys olisi epätodennäköinen, kun taas Elazar olisi halunnut tehdä ennalta ehkäisevän hyökkäyksen Syyrian joukkoja vastaan.
Meir teki päätöksen olla tekemättä ennalta ehkäisevää iskua, koska hän arvioi Yhdysvaltojen jättävän Israelin ilman tukea tässä tapauksessa, ja Euroopasta ei tukea saataisi, koska arabimaat uhkasivat Euroopan maita öljynviennin lopettamisella. Tämä oli oikea päätös, ja Yhdysvallat aloitti myöhemmin ilmasillan Israeliin (Operation Nickel Grass). Myöhemmin Henry Kissinger vahvisti Meirin arvion oikeaksi.
[muokkaa] Eroaminen
Meir joutui eroamaan Jom Kippur -sodan tuloksena 11. huhtikuuta 1974, koska katsottiin, että hän olisi pääministerinä osavastuussa siitä, että Syyria ja Egypti pääsivät yllättämään 6. lokakuuta 1973 Israelin; tämän lisäksi koalitiohallituksessa oli sisäisiä ongelmia. Hänen seuraajakseen pääministeriksi valittiin Jitzhak Rabin. Suhtautumisessa palestiinalaisiin hän katsoi että ei tarvinnut tehdä kompromisseja niin pitkään kuin Israel oli turvassa.
Golda Meir kuoli vuonna 1978 syöpään 80 vuoden ikäisenä ja hänet haudattiin Herzlin vuorelle Jerusalemissa.
