H. G. Paloheimo

Wikipedia

Hjalmar Gabriel Paloheimo (sukunimi vuoteen 1906 saakka Brander) (17. lokakuuta 1864, Kangasala - 29. kesäkuuta 1919, Loppi) oli suomalainen teollisuusmies joka perusti ensimmäisen merkittävän suomenkielisten hallitseman teollisuuskonsernin Suomeen.

Paloheimon vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Erland Brander ja Lovisa Wilhelmina Fredriksson. Hän valmistui ylioppilaaksi 1884 ja suoritti teologisen erotutkinnon 1888. Pappisvihkimyksen jälkeen Paloheimo määrättiin Hämeenkyrön kirkkoherran apulaiseksi mutta hän sairastui ja joutui ottamaan virkavapaata. Ollessaan sairaslomansa aikana Lopen Santamäen kartanossa vieraana Paloheimo tutustui yhteen kartanon tyttäristä, Elin Hernbergiin ja meni tämän kanssa naimisiin 1889. Samana vuonna hän osti Santamäen kartanon Hernbergin perikunnalta Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä saadun kiinnelainan avulla ja ryhtyi harjoittamaan maanviljelystä.

Paloheimon ensimmäinen vaimo kuoli lapsivuoteeseen 1890 ja hän meni naimisiin Fanny Olivia Hellénin kanssa 1892. Toisen vaimon kuoltua 1905 Paloheimo meni kolmannen kerran naimisiin naapurikartanon Kormun tyttären Ida Anderssonin kanssa 1906. Tällöin myös Kormun kartano siirtyi Paloheimon haltuun ja hän omisti tämän jälkeen noin 6000 hehtaaria maata pääasiassa Lopen alueella.

Paloheimon teollisuustoiminta sai alkunsa Santamäen kartanon yhteyteen 1890 perustetusta pienestä yksiraamisesta sahalaitoksesta. Paloheimo rakensi sen jälkeen ensin sahalaitoksen Lopen Kesijärvelle 1899 ja sen jälkeen toisen sahan ja sen yhteyteen voimalaitoksen Riihimäelle. Kesijärven saha yhdistettiin 1907 kapearaiteisella rautatiellä Riihimäellä oleviin laitoksiin. Paloheimon teollisuudenharjoitus laajeni 1909 lasiteollisuuteen kun hänestä tuli pääosakas Osakeyhtiö Riihimäkeen. Sahojen tuottamaa jätettä voitiin nyt käyttää polttoaineena lasitehtaalla. Paloheimon tiiliteollisuus käynnistyi pienestä 1890-luvun puolivälissä Santamäen kartanoon rakennetusta tiilitehtaasta, jota laajennettiin voimakkaasti 1912. Turvebrikettien valmistus teollisesti ei sen sijaan teknisten vaikeuksien vuoksi onnistunut ja Lopelle rakennettu brikettitehdas tuhoutui räjähdyksessä 1916.

Paloheimo laajensi toimintaansa myös muualle Suomeen. Kajaaniin perustettiin Kajaanin Puutavara Oy nimisen yhtiön nimellä sahalaitos ja myöhemmin sen yhteyteen selluloosatehdas. Vuonna 1911 Paloheimo osti yhdessä veljensä K. A. Paloheimon ja tilanomistaja Nestor Toivosen kanssa Vuojoki Gods Ab:n osakekannan. Tämä yhtiö omisti noin 8000 hehtaaria metsää Rauman ympäristössä ja näitä metsävaroja hyödyntämään perustettiin Raumalle ensin suuri saha 1912 ja 1915 selluloosatehdas joka käytti sahan tuottamaa jätettä ja pienpuuta. Näistä Rauman laitoksista muodostettiin oma yhtiö Rauma-Wood Ltd. Oy.

Paloheimo oli mukana myös politiikassa ja toimi suomalaisen puolueen valtiopäivämiehenä ja kansanedustajana vuosina 1904-1909. Hän oli jäsenenä useissa komiteoissa ja vastasi senaattorina elintarvikehuollosta J. K. Paasikiven senaatissa 1918.

Paloheimo kuoli sydänkohtaukseen kesällä 1919. Hänen kuolemansa jälkeen perikunta muodosti kuolinpesästä osakeyhtiön. Tästä Paloheimon yritysryhmästä erosivat 1920-luvulla Kajaanin ja Rauman toiminnot omiksi itsenäisiksi yhtiöikseen ja jäljelle jäivät vain Riihimäen ja Lopen seudulla toimineet tehdaslaitokset.