Hevosen askellaji
Wikipedia
Askellajit ovat hevosen erilaisia liikkumistapoja. Ne voivat olla joko hevoselle luonnollisia tai ihmisen sille opettamia.
Askellajit voidaan karkeasti jakaa niihin, joissa kaikki hevoset liikkuvat luonnostaan ja niihin, jotka vaativat erityistä koulutusta tai jopa jalostusta. Hevoselle luonnollisia liikkumismuotoja ovat käynti, laukka ja ravi. Villihevoset liikkuvat yleensä vain käynnissä ja laukassa, ravin katsotaan lähinnä kehittyneen ihmisen kesyttämälle hevoselle jalostuksen ja koulutuksen myötä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perusaskellajit
[muokkaa] Käynti
Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen. Se on siis hevosen "kävelyä" – hevosihmiset käyttävät yleensä sanaa käynti.
Jalat polkevat maahan järjestyksessä vasen takajalka – vasen etujalka – oikea takajalka – oikea etujalka. Saman puolen jalat eivät puhtaassa käynnissä ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken, kun etujalka nousee maasta tavallaan pois kohta maahan painuvan takakavion tieltä; jos saman puolen jalat liikkuvat eteen samanaikaisesti, kyse on virheellisenä pidetystä passikäynnistä. Käynnissä hevosen kaula ja pää liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Käynnissä hevosen jaloista on maassa kerrallaan kaksi tai kolme.
Ihannetapauksessa hevosen takajalka osuu maahan samassa kohdassa, missä sen etujalka hetkeä aiemmin oli. Tämä tekee käynnin yleensä varsin tasaiseksi ja ratsastajalle miellyttäväksi. Suurin osa nisäkkäistä käyttää samaa liikkumistapaa kävellessään neljällä jalalla.
[muokkaa] Ravi
Ravi on kaksitahtinen askellaji: kaksi kaviota laskeutuu aina maahan yhtä aikaa. Ravissa hevonen siirtää vuoron perään ristikkäisiä (diagonaalisia) jalkaparejaan eli oikeaa etujalkaa ja vasenta takajalkaa tai vasenta etujalkaa ja oikeaa takajalkaa. Poljentojen välissä on liitovaihe, jolloin hevosen kaikki jalat ovat yhtä aikaa irti maasta. Ravi on hyvin vakaa askellaji, eikä hevosen tarvitse tehdä suuria tasapainottavia liikkeitä päällään ja kaulallaan. Selän liikkeet sen sijaan voivat olla ratsastajalle melkoisen töyssyttäviä, ja ravissa istumisen oppiminen vie aloittelijalta aina jonkin verran aikaa.
Sekä hevosen että ratsastajan rasituksen vähentämiseksi ravia ratsastetaan varsinkin maastossa ja hevosta verrytellessä yleensä keventäen (kevyt ravi), jolloin ratsastaja hevosen selän liikkeiden energiaa hyväksi käyttäen kohottautuu hiukan satulasta aina jommankumman jalkaparin ollessa maassa. Kentällä kevennetään sisäetujalalle (kentän keskustan puoleiselle etujalalle) eli ollaan irti satulasta, kun tämä jalka on maassa; käytännössä ratsastajan on yleensä helpointa katsoa, että nousee satulasta samaan aikaan kun hevosen ulkoetujalka lähtee siirtymään eteenpäin. Maastossa vaihdetaan kevennystä säännöllisesti, jotta molemmat jalkaparit rasittuvat tasaisesti.
Ravia erittäin kootussa ja korkeassa muodossa ovat esimerkiksi kouluratsastuksessa käytetty passage (liitoravi) ja piaffi, jossa hevonen ravaa miltei paikoillaan. Hevosen takaosa on tällöin hyvin rungon alla ja se polkee voimakkaasti ja nostaa jalkojaan korkealle. Hevoset esittävät sekä passagea että piaffia myös luonnostaan vaikkapa laitumella halutessaan erityisesti esiintyä ja mahtailla muille hevosille.
[muokkaa] Laukka
Tavallinen laukka on puhtaana kolmitahtinen askellaji: yksi ristikkäinen jalkapari laskeutuu maahan samanaikaisesti. Laukka on epäsymmetristä, sillä hevosen joko vasen tai oikea puoli johtaa eli liikkuu toisen puolen edellä. Oikeassa laukassa poljentajärjestyksenä on vasen takajalka – oikea taka- ja vasen etujalka – oikea etujalka – liito (kaikki jalat irti maasta), vasemmassa laukassa vastaavasti oikea takajalka – vasen taka- ja oikea etujalka – vasen etujalka – liito.
Laukkaan siirtymistä paikalta (seisaalta), käynnistä tai ravista kutsutaan laukannostoksi. Laukka valitaan normaalisti hevosen tasapainon vuoksi siten, että sisäjalka eli kaarteen puoleinen (tai kentän keskustan puoleinen) jalka johtaa: vasempaan kierrokseen ratsastetaan siis vasenta laukkaa, oikeaan oikeaa. Tätä kutsutaan myötälaukaksi. Jos ratsastajan tahdosta ratsastetaankin harjoituksen vuoksi ulkojalan laukkaa, kyseessä on vastalaukka. Muussa tapauksessa ulkojalan laukka on väärä laukka. Ristilaukasta puhutaan, kun hevonen laukkaa epäpuhtaasti siten, että sen taka- ja etuosa ovat eri laukassa. Laukan voi vaihtaa vaikkapa oikeasta vasemmaksi joko muutaman käynti- tai raviaskeleen kautta tai niin kutsutusti askeleessa eli yhden askeleen aikana laukassa, jolloin hevonen vaihtaa laukan puolen liitovaiheen aikana. Puhdas laukanvaihto askeleessa vaatii ratsastajalta täsmällistä apujen käyttöä, muuten tuloksena on herkästi ristilaukka. Laukanvaihdot ovat kouluratsastusliike, jota korkeimmilla tasoilla esitetään jopa pitkiä sarjoja joka askeleella (sarjavaihdot), mutta ne ovat usein tarpeen esteradallakin jotta hevonen pääsee nopeasti ja tasapainossa esteeltä toiselle suunnan jatkuvasti muuttuessa. Vapaana liikkuessaan useimmat hevoset vaihtavat laukkaa askeleessa tarpeen tullen aivan luontevasti, mutta selässä istuva ratsastaja mutkistaa tilannetta.
Kiitolaukka (joskus myös nelistys tai neli) on hevosen nopein askellaji. Se on nopeutettua ja venytettyä laukkaa, joka muuttuu nelitahtiseksi kun takajalka ehtiikin polkea maahan ennen ristikkäistä etujalkaa. (Laukka voi kuitenkin virheellisesti hajota nelitahtiseksi myös hevosen laukatessa hyvin hitaasti, jolloin puhutaan "nelitahtisesta" tai "nelitahtihölkötyksestä".) Laukkahevoset kilpailevat laukkaradalla nopeudesta nimenomaan kiitolaukassa. Muuten kiitolaukkaa ratsastetaan lähinnä maastoretkillä avarassa tasaisessa maastossa (esimerkiksi hiekkarannalla) tai pitkillä tienpätkillä, sillä siihen vaaditaan huomattavasti tilaa. Kentällä kiitolaukkaa ei voi ratsastaa. Kiitolaukassa käytetään kevyttä istuntaa.
Vuonna 1872 yhdysvaltalainen liikemies Leland Stanford väitti vastoin tuolloista yleistä käsitystä, että hevonen laukatessaan irtoaa välillä kokonaan maasta. Aikaisemmin oli luultu, että laukkaavalla hevosella ainakin yksi kavio koskettaa maata koko ajan. Ihmissilmälle hevosen liikesarjat ovat liian nopeita, joten Stanford palkkasi valokuvaaja Eadweard Muybridgen ratkaisemaan asian. Vuoteen 1878 mennessä Muybridge oli onnistunut viidenkymmenen kameran avulla kuvaamaan liikkuvaa hevosta siten, että laukan liitovaihe saatiin selvästi näkyviin. Syntyneen kuvasarjan nimi on The Horse in Motion.
[muokkaa] Erikoisaskellajeja
Perusaskellajien lisäksi on erikoisaskellajeja, joista Euroopassa tunnetaan parhaiten islanninhevosten töltti ja passi. Nämä tarvittaessa vauhdikkaat, mutta ratsastajalle tasaisen mukavat askellajit olivat vielä keskiajalla yleisiä muuallakin maailmassa, sillä hevosta käytettiin paljon ratsuna matkanteossa. Nyttemmin ne ovat hevosten käyttötarkoitusten ja sitä myöten jalostustavoitteiden muuttumisen myötä hyvin pitkälti kadonneet eurooppalaisista hevosroduista. Varsinkin Etelä-Amerikassa kasvatetaan kuitenkin edelleen muiden muassa näissä erikoisaskellajeissa liikkuvia ratsuhevosrotuja, ja monissa roduissa (myös suomenhevosilla) esiintyy tölttitaipumusta.
Erikoisaskellajit kulkevat maasta ja hevosrodusta riippuen hyvin monenlaisilla nimillä, mutta useimmissa tapauksissa kyse on pohjimmiltaan joko töltistä tai passista tai töltin ja ravin tai töltin ja passin välimuodosta.
Erikoisaskellajeja hyödyntävään askellajiratsastukseen käytetään yleensä hevosrotuja (askellajirodut) ja -yksilöitä (askellajihevoset), joilla on muun muassa rakenteensa ansiosta niihin selvä luontainen taipumus, mutta niitä voi myös opettaa hevoselle koulutuksen ja erikoiskengityksen avulla.
Askellajirotuja ovat islanninhevosen lisäksi muiden muassa pohjoisamerikkalaiset tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja amerikanratsuhevonen sekä eteläamerikkalaiset paso fino, perunpaso, mangalarga ja campolino.
[muokkaa] Passi
Passi (raviurheilussa myös peitsi) on kaksitahtinen askellaji, jossa hevosen samanpuoleiset jalat liikkuvat yhtä aikaa samaan suuntaan. Aikaisemmin passissa liikkuvia hevosia suosittiin ratsuina, koska passi on yleensä ratsastajalle ravia mukavampi istua. Nykyisin se rajoittuu toivottuna askellajina lähinnä islanninhevosratsastukseen, jossa vauhdikasta passia (myös liitopassi) arvostetaan suuresti, sekä Pohjois-Amerikassa järjestettäviin peitsarijuoksukilpailuihin. Molemmissa tapauksissa hevoselta edellytetään nimenomaan reipasta liitovaiheen saavaa passia, ei hidasta: peitsarien ennätykset ovat selvästi kovatasoisempia kuin ravureiden, ja passaava islanninhevonen yltää samoin jopa täyden laukan nopeuteen. Kun islanninhevonen töltin sijaan liikkuu hitaassa passissa, josta liitovaihe puuttuu, puhutaan halventavasti possupassista.
Niin normaalissa eurooppalaistyyppisessä ratsastuksessa kuin raviurheilussakin passi on ei-toivottu askellaji. Muut askellajit, jopa laukka, voivat monenlaisista muun muassa hevosen koulutukseen, lihaskuntoon tai terveyteen liittyvistä syistä muuntua passitahtisiksi, mitä pidetään epäpuhtautena.
[muokkaa] Töltti
Töltti on askellaji, jota usein sanotaan islanninhevoselle ainutlaatuiseksi. Samaa askellajia kuitenkin tavataan myös esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, vaikkakin toisilla nimillä tunnettuna (esimerkiksi rack ja single-footing). Kun ravissa hevosen ristikkäiset jalat liikkuvat yhtä aikaa eteen ja passissa vastaavasti samanpuoleiset jalat, puhdas töltti asettuu juuri näiden kahden liikkumistavan puoliväliin: siinä on sekä ristikkäinen (diagonaalinen) että samanpuoleinen (lateraalinen) vaihe. Töltti on nelitahtista ja jalkojen poljentajärjestys on sama kuin käynnissä, mutta nopeus voi vaihdella hitaasta töltistä aina laukan nopeuteen.
Töltti on varsinkin raviin verrattuna ratsastajalle erittäin tasaista, ja islantilaiset ratsastajat havainnollistavatkin joskus töltin tasaisuutta ratsastamalla laukan vauhtia, mutta läikyttämättä pitelemäänsä juomaa. Moni islanninhevonen on niin pitkälti tölttihevonen, että se vapaanakin liikkuu ravin sijaan töltissä ja sitä on vaikea saada lainkaan ravaamaan. Etenkin ratsastettuna töltti kuitenkin muuttuu helposti erilaisista syistä puhtaasta askellajista joko ravi- tai passitahtiseen suuntaan.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Valokuvia eri askellajeista (Eadweard Muybridge: Animals in Motion) (englanniksi)
- Hevosen askellajit (englanniksi)
