Hurriganes
Wikipedia
| Hurriganes | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1971–1984, 1988 ja 1998– |
| Kotipaikka | Suomi |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | rock |
| Levy-yhtiö | Love Records Warner Music Finland |
| Jäsenet | Remu Aaltonen (rummut, laulu) Nipa Niilola (kitara) Mikko Löytty (basso) |
Hurriganes on vuonna 1971 perustettu suomalainen rock-yhtye. Yhtyeen "kulta-aikaa" olivat vuodet 1974–1980.
Perustajajäsenet olivat rumpali ja laulaja Henry "Remu" Aaltonen, kitaristi Ilkka "Ile" Kallio ja basisti Hugo Christer "Cisse" Häkkinen. Kallion erottua bändistä keväällä 1972 hänen tilalleen kitaristiksi liittyi Pekka "Albert" Järvinen, ja näin muodostui yhtyeen toinen tunnettu kokoonpano.
Yhtye saavutti alusta alkaen mainetta hurjalla ja energisellä lavaesiintymisellä. Yhtyeen musiikki oli suoraviivaista rock'n'rollia ja heidän repertuaariinsa kuuluikin paljon omintakeisia versioita 1950- ja 1960-lukujen rock-klassikoista, kuten Little Richardin Slippin' And Slidin' ja Bo Diddleyn Roadrunner.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Rock 'n' Roll All Night Long (1972-1973)
Hurriganesin ensimmäinen levy Rock 'n' Roll All Night Long ilmestyi vuonna 1973, ja sisälsi mm. kappaleet Say Mama ja Keep on knocking. Levyn A-puoli äänitettiin keikalla Klaukkalassa, kuten B-puolen ensimmäinen kappale, mutta loput on äänitetty studiossa. Sisäkannen keikkakuvissa yleisön joukossa on mm. Petri Tiili, myöhemmin Pelle Miljoonana tunnettu. Kyseinen albumi oli yhtyeen levy-yhtiön, Love Recordsin, ensimmäinen kultalevy.
[muokkaa] Roadrunner (1974)
Yhtyeen kaupallinen huippuhetki oli vuonna 1974 julkaistu Richard Stanleyn tuottama Roadrunner, joka sisälsi yhtyeen klassisimman kappaleen Get On. Myös kappaleet Roadrunner, It Ain't What You Do, I Will Stay sekä The Phone Rang tulivat klassikoiksi. Roadrunner äänitettiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla. Levy myös kaiverrettiin Tukholmassa. Siellä siihen saatiin 9 desibeliä kovempi äänenvoimakkuus muihin senaikaisiin suomalaislevyihin verrattuna. Levyn kannet ovat tunnetut - hämyisä katu, Cadillac ja tyylikäs yhtye. Kansi on noteerattu myös ulkomailla, jossa se on päässyt levykansitaidetta esittelevään kirjaan ainoana suomalaisedustajana. Roadrunner-kannesta on Kari Korhonen piirtänyt "Rokkikukot"-nimisen ankkaversion Aku Ankka-albumin kanteen. Roadrunneria voi pitää yhtenä merkittävimmistä suomalaisista rock-levyistä.
[muokkaa] Crazy Days: Kallio palaa kitaristiksi (1975)
Järvinen erosi yhtyeestä kesällä 1975 ja Ile Kallio palasi ruotuun kolmen vuoden tauon jälkeen. Roadrunnerin jälkeen yhtyeen suosio oli suurimmillaan ja vasta 70-luvun loppupuolella Suomeen pesiytyneet uusi aalto- ja rockabilly-genret onnistuivat kampeamaan Hurriganesin Suomen ykkösyhtyeen paikalta, vaikkakin Hurriganesin uran alkuvaiheessa myös Hullujussi hetkellisesti varasti suosiota. Myös naapurimaassa Ruotsissa yhtye oli pitkälle 1980-luvulle asti suosittu live-esiintyjä, ja rikkoi useasti folkparkenien yleisöennätyksiä. Samana vuonna 1975 yhtye julkaisi albumin Crazy Days, joka saavutti timanttilevystatuksen nopeasti, mutta ei pidemmän päälle yltänyt Roadrunnerin myyntiin. Albumi sisälsi yhden suuren hitin, My Only One, joka oli jo pitkään ollut Hurriganesin keikkaohjelmistossa ja olikin sitten loppuun saakka Cissen laulama keikkabravuuri.
[muokkaa] Hot Wheels (1976)
Crazy Days:n jälkeen ilmestynyt Hot Wheels oli edeltäjäänsä rankempaa. Levy on äänitetty Lahdessa Microvox-studiossa, joka oli halpa, rähjäinen, eikä kovinkaan tasokas kellaristudio. Ruotsissa Hot Wheels oli Hurriganesin todellinen läpimurto, ja siellä levyä pidetään vähintään yhtä suuressa arvossa kuin Roadrunneria.
[muokkaa] Tsugu Way ja Hanger (1977-1978)
Love Recordsin omassa aivan uudessa studiossa äänitetyn Tsugu Wayn (1977) tekoa häiritsivät tekniset ongelmat, mutta sisältö oli tuttua Hurriganesia muutamine covereineen, muun muassa Beatlesilta lainattu "Hold me tight". Levy julkaistiin Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa nimellä Use No Hooks. Kultakantaan levy ylsi helposti, vaikka levymyynti lama-ajan Suomessa oli laskusuunnassa. Tällä erää Ilen viimeiseksi 'Ganes-levyksi jäi Hanger, jossa oli rummuissa Beaver Aitto-oja ja koskettimissa Jim Pembroke. Remun selkävaivat estivät soittamisen, ja lyhytaikaiseksi jäänyt viisihenkinen Hurriganes kävi kiertueella myös Ruotsin puolella, mutta vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Keikoilla rumpalina oli Tomi Parkkonen.
[muokkaa] Kallio vaihtuu toisen kerran Albertiin (1979-1981)
Epäonnistuneen Englannin valloitusyrityksen jälkeen vuonna 1977 Ile Kallio alkoi menettää mielenkiintoaan yhtyettä kohtaan ja lopulta Albert Järvinen korvasi Kallion kitaran varressa alkuvuodesta 1979. Viimeinen Ilen soittama levytys oli "Shorai Shorai" -single, josta musiikkilehti Soundi kommentoi, että nyt taas toimii, kun Albert palasi yhtyeeseen. Single nimittäin julkaistiin vasta Ilen yhtyeestä lähdön jälkeen.
Järvisen toinen kierros yhtyeen riveissä kesti kahden albumin [Jailbird (1979) ja 10/80 (1980)] ajan, joista jälkimmäinen oli suuri arvostelu- ja kaupallinen menestys, ja sisälsi kappaleen "Bourbon Street". Levy äänitettiin Tukholmassa ABBA:n studioilla, ja tällä kertaa Hurriganes oli valmistautunut kunnolla kappaleita hioen. Tuottajana toimi Pave Maijanen, joka tuli hyvin toimeen Albertin kanssa. Levyn aloituskappale, jo Albertin ja Remun Kalevala ajoilta periytyvä "Made in Sweden", ja viimeinen kappale "Just for You" ovat Hurriganesille epätavanomaisia instrumentaaleja.
[muokkaa] Louhivuori kitaristiksi (1981-1983)
Järvinen erotettiin yhtyeestä syyskuussa 1981 alkoholiongelmien takia ja häntä korvaamaan tuli studiomuusikkona mainetta niittänyt Janne Louhivuori. Hän soitti kahdella Hurriganes-albumilla, vuoden 1981 Fortissimolla ja seuraavana vuonna julkaistulla Rockin' Hurriganes-albumilla. Hurriganesin keikkasuosio oli tässäkin vaiheessa vielä kovaa, ja varsinkin Lapissa ja Ruotsin puolella tuvat olivat täynnä.
[muokkaa] Kallion kolmas kierros (1983-1984)
Louhivuori jätti yhtyeen kesällä 1983 ja häntä paikkaamaan tuli Ile Kallio, joka soitti yhtyeen viimeisiksi jääneillä studiotallenteilla Seven Days, Seven Nights (1983) ja Hurrygames (1984), josta tehtiin myyntiin myös pitkä video.
[muokkaa] Albertin kolmas ja Louhivuoren toinen kierros (1988)
Yhtye vietti neljä vuotta hiljaiseloa yrittäen comebackia vuonna 1988, tällä kertaa kitarassa Albert Järvinen, mutta ei onnistunut nousemaan Suomen ykkösyhtyeeksi, vaikkakin useilla kesän keikoista Hurriganes oli erittäin suosittu. Samana vuonna taltioitiin myös livelevy Live at Metropol, kitaristina Janne Louhivuori. Yhtye hajosi heti, kun livelevyyn tarvittava materiaali oli saatu kasaan.
[muokkaa] Live In Stockholm
Vuonna 1996 ilmestyi Live In Stockholm. Levy on tehty C-kasetille tallennetusta keikkaäänitteestä, jonka kitaristi Ile Kallio löysi tavaroidensa joukosta muuton yhteydessä nauhan oltua kateissa vuosia. Levy myi nopeasti kultaa Suomessa, ja on äänitetty Ruotsin läpimurtokeikalta Jarla teaternissa vuonna 1977. Samana iltana järjestettiin kaksi peräkkäistä keikkaa: kun ensimmäinen myytiin loppuun heti, päätettiin järjestää saman tien toinen.
[muokkaa] Muusikot muistoissamme
Basisti Cisse Häkkinen poistui keskuudestamme tapaninpäivänä 1990 ja kitaristi Albert Järvinen seuraavan vuoden maaliskuussa Lontoossa. Cissen ja Albertin kuoleman jälkeen Remu on fiilistellyt Hurriganesin merkeissä muun muassa Remu plays Hurriganes -kiertueellaan, jossa soittamassa oli Suomen parhaimpia muusikoita.
[muokkaa] Uusi Hurriganes vuodesta 1998
Vuonna 1998 Remu kokosi Hurriganesin uudelleen kokoon, jolloin yhtyeeseen otettiin kaksi uutta soittajaa. Uudet soittajat olivat Harri Merilahti, basso ja laulu, ja kitarassa hänen poikansa, Rocka Merilahti. Kokoonpano julkaisi vuonna 2001 30th Anniversary-albumin, joka sisälsi vanhoja hittejä 2000-luvun versioina. Kokoonpano vaihtui vuonna 2004, jolloin yhtyeeseen liittyi kitaristi Jukka Orma ja basisti Mikko Löytty. Vuonna 2006 kitaristi Jukka Orma vaihtui Nipa Niilolaan.
Tällä hetkellä Hurriganes keikkailee ahkerasti ja on levyttämässä vanhoja hittejään "2000-luvun soundilla". Yhtyeeltä on tulossa uusi albumi vuoden 2007 aikana.
Hurriganesista tehdään elokuvaa, joka saa ensi-iltansa syksyllä 2007. Elokuvan ohjaa J. P. Siili.
[muokkaa] Kokoonpano
[muokkaa] 1971-1984 ja 1988
Kitara:
Kosketinsoittimet:
|
1978 Hanger-albumilla
1978-1979
1979 Jailbird-albumilla
1980 10/80-albumilla
|
[muokkaa] Kokoonpano vuodesta 1998
Basso:
|
Kitara:
|
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
|
|
[muokkaa] Live-albumit ja DVD:t
|
|
[muokkaa] Kokoelma-albumit
|
|
[muokkaa] Singlet
|
|
[muokkaa] Filmografia
- Hot Wheels - Kuumat kundit (1976)
- Ganes (2007)(tekeillä)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Viralliset kotisivut
- Hurriganes-keräilysivut
- Tomi Ovaskan Hurriganes-sivut
- (englanniksi) Tsugy Way Hurriganes-fanisivut.
- (ruotsiksi) Hurriganes.se Ruotsinkieliset Hurriganes-sivut
- Hurriganes-fanisivut.
- YLE Elävä arkisto: Hurriganes - rock and rollia läpi yön
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Remu Aaltonen: Poika varjoiselta kujalta (1984)
- Honey Aaltonen: Hurriganes (WSOY, Johnny Kniga 2002)
- Ben Kaila - Henrik Schütt - Risto Vuorimies: Ganes. Kuvia Hurriganesista (WSOY, Johnny Kniga 2006)
