I Suomalainen Vapaajoukko

Wikipedia

I Suomalainen Vapaajoukko (myös Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko) oli suomalainen sotilaallinen vapaaehtoisjoukko, joka osallistui Viron vapaussotaan vuosina 1918-1919. Vapaajoukko oli ensimmäinen vapaussodan kokoonpantu ja taisteluihin osallistunut vapaaehtoisjoukko, mutta silti se on historiassa jäänyt hieman virolainen everstiluutnantti Hans Kalmin johtamien Pohjan Poikien varjoon. Noin 1550 miehen vahvuista rykmenttiä komensi ruotsalainen majuri Martin Ekström.

[muokkaa] Vapaajoukon ensimmäiset vaiheet

Bolševikkien nopea eteneminen ja virolaisten joukkojen huono tilanne sai Suomessa aikaan vaatimuksia valtionjohtoa myöten veljeskansan auttamiseksi. Bolševikkijoukot olivat vuoden 1918 lopussa enää 30 km päästä Tallinnasta. Joulukuussa 1918 perustettiin Viron Avustamisen Päätoimikunta, joka päätti muodostaa kaksi majuri Ekströmin ja everstiluutnantti Kalmin johtamaa suomalaista vapaaehtoisjoukkoa: I Suomalaisen Vapaajoukon ja Pohjan Pojat. Kummankin joukon johtajat olivat sisällissodan veteraaneja. Kenraalimajuri Martin Wetzer oli kummankin joukon yhteinen ylipäällikkö.

Heti joulukuun alussa, pari viikkoa ennen Kalmia, Ekström aloitti vahvennetun pataljoonan eli noin reilun 1100 miehen järjestämisen. Halukkaita oli paljon ja joukko saatiin koottua nopeasti. I Suomalaisen Vapaajoukon, ja samalla koko suomalaisen vapaaehtoisarmeijan, ensimmäinen komppania saapui luutnantti Anto Eskolan johdolla Tallinnaan 30. joulukuuta jäänmurtaja Tarmolla. Suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen kuljetuksia Viroon suojasi koko ajan brittialukset. Perillä oli komppaniaa vastaanottamassa sotilassoittokunnan lisäksi koko Viron poliittinen ja sotilaallinen johto, mukaan lukien pää- ja sotaministeri Konstantin Päts.

[muokkaa] Taisteluissa

Suomalaisjoukkojen saapuminen nostatti virolaisten taistelutahtoa ja tämän ansiosta syntyivät virolaisten ensimmäiset voitot. Majuri Ekström johdatti vasta noin 500-600 miehen suuruiset joukkonsa pohjoisrintamalle 5. tammikuuta 1919. Ensimmäisiin taisteluihin osasto joutui kolmen päivän kuluttua tästä. Tosin ennen tätä suomalaisia sotilaita oli jo ehtinyt karata taisteluihin.

I Suomalainen Vapaajoukko osallistui varsin itsenäisenä joukkona Pohjois-Viron vapauttamiseen ja sillä oli erittäin tärkeä rooli. Vapaajoukko kohtasi ja myös taisteli alueella venäläisten puolella olleita suomalaisten punaisten joukkoja vastaan, mikä saikin mitä erikoisimpia tilanteita ja tapahtumia aikaan. Tavallaan Suomen sisällissota jatkui vielä Pohjois-Virossa.

Suomalaiset taistelivat raivoisasti ja uhmakkaasti, minkä ansiosta ensimmäisten päivien taistelut olivat lähinnä bolševikkien joukkopakoa itään päin. Ekströmin ja luutnantti Erkki Varmavuoren välisen vedonlyönnin tuloksena vapaajoukko valtasi Rakveren 12. tammikuuta 1919 . Vapaajoukon noin 500 Kundan satamasta lähtenyttä suomalaista tekivät surkeassa säässä maihinnousun meritse Utrian (Udrian) seudulle 17. tammikuuta 1919. Tämän jälkeen taistelut jatkuivat Narvan maantien varrella. Operaatio oli osa suomalaisten ja virolaisten uhkarohkeaa tavoitetta vallata Narva takaisin.

[muokkaa] Narvan valtaus

Narvan valtaus on I Suomalaisen Vapaajoukon, ellei kaikkien suomalaisten, tärkein sotilaallinen operaatio ja saavutus Viron vapaussodassa. Erityisen tärkeäksi valtauksen tekee se, että vihollinen pakeni pakokauhun vallassa vaikka sillä oli moninkertainen ylivoima suomalaisiin nähden. Operaation aloittaneessa Utrian maihinnousussa ei kaatunut ainuttakaan suomalaista, mutta itse Narvan ja sen ympäristön taisteluissa kaatui kymmenen ja katosi kaksi miestä. Haavoittuneita oli noin 30-40.

Narvan kaupunki vallattiin 18. tammikuuta suomalaisten rohkean syöksyn tuloksena. Luutnantti Anto Eskolan johtama ensimmäinen komppania saapui kaupungin torille klo. 17.20. Torille pystytettyjen asemien jälkeen Eskola lähetti miehiä puhdistamaan kaupunkia viimeisistä vihollisista. Tämän tuloksena 27 suomalaista vangiksi joutunutta kommunistia teloitettiin raatihuoneen edustalla. Kaupungissa vielä oleskelevia sotakomissaari Trotskia ja virolaista kommunistijohtaja Jaan Aanveltia suomalaiset eivät kuitenkaan saaneet kiinni. Muutaman tunnin päästä kaupunkiin saapui Varmavuoren tiedustelujoukkue saaden sotasaaliiksi muun muassa lentokoneen. Seuraavan päivän aamuna saapuivat loput suomalaiset ja päivällä virolaiset.

Narvan helppo valtaus nöyryytti vastaperustettua puna-armeijaa ja valoi voitontahtoa virolaisten kaikille rintamille. Tieto suomalaisten tekemästä Narvan valtauksesta levisi myös maailmalle ja kiinnosti ulkomaiden lehdistöä.

[muokkaa] Narvan valtauksen jälkeen

Viron ylipäällikkö Johan Laidoner ylensi Ekströmin everstiksi ylentäen samalla muita suomalaisia upseereita. Laidoner halusi myös, että suomalaiset olisivat jatkaneet hyökkäystä Jamburgiin eli Jaamaan Länsi-Inkeriin 25 km Narvasta itään. Suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen ylipäällikkö kenraalimajuri Wetzer ei kuitenkaan halunnut suomalaisten ylittävän Viron kansallisia rajoja. Virolaisten vapaussodan rintama siis pysähtyi veriseksi asemasodaksi linjalle Narva-Peipsijärvi sodan loppuun asti.

Narvan valtauksen jälkeen I Suomalainen Vapaajoukko ei osallistunut enää suurempiin operaatioihin ja vetäytyi reserviin ensin Rakvereen. Narva-Jõesuusta joukko kotiutettiin maaliskuun loppupuolella motivaation laskun, kurittomuuden ja sotaväsymyksen vuoksi. Suomalaiset katsoivat tehneensä työnsä, kaiken lisäksi palkat olivat huonompia kuin oltiin luvattu.

I Suomalainen Vapaajoukko menetti 31 miestä eli noin 2 % miesvahvuudestaan. Vähän koulutettu pieni vapaaehtoisjoukko selvisi siis ihmeellisen pienillä tappioilla. Rykmentin aseena olikin lähinnä horjumaton usko voittoon ja yllätyksellisyys taisteluissa. I Suomalainen Vapaajoukko antoi rohkeutta ja luottamusta perässä tulleille Pohjan Pojille, jotka tosin saavuttivat vielä legendaarisemman maineen.

Heimosodat 1918 – 1922
Viron vapaussota (1918–1920)	Viron Avustamisen Päätoimikunta \| Pohjan pojat \| I Suomalainen Vapaajoukko
Vienan retket (1918)	Muurmannin legioona
Aunuksen retkikunta (1919)	Läskikapina
Petsamon retket (1918 ja 1920)
Inkeriläisten kansannousu (1918–1920)	Kirjasalon tasavalta \| Pohjois-Inkerin Hoitokunta
Itäkarjalaisten kansannousu (1921–1922)	Karjalan metsäsissit
Heimoaate \| Itä-Karjalan kysymys \| Suur-Suomi-aate \| Suomen sisällissota \| Venäjän sisällissota \| Tarton rauha