Inkeriläisten kansannousu
Wikipedia
Inkeriläisten kansannousu oli sarja kapinoita vuosina 1918-1920 ja Inkerinmaan yritys saavuttaa itsenäisyys.
Kansannousu alkoi kapinoina 1918 Suomen ja Venäjän sisällissodan aiheuttaman sekavan tilanteen aikana. Kapinoiden jälkeen Suomeen siirtyi joitakin tuhansia inkeriläisiä rankaisuretkien pelossa. Suomeen perustettu Inkerin Väliaikainen Hoitokunta johti vapaustaisteluita, joita käytiin sekä Karjalankannakselta käsin Pohjois-Inkeriin ja Virosta Länsi-Inkeriin.
Suomalaisen Yrjö Elfvengrenin johtama Pohjois-Inkerin rykmentti piti vuoteen 1920 hallussaan muutamia kyliä Pohjois-Inkerissä.
Inkerille toivottiin kulttuuriautonomiaa, ja inkeriläiset lähettivät Suomen hallitukselle tästä ehdotuksen. Suomi otti asian esille Tartossa 1920. Tarton rauhansopimus lopetti taistelut, mutta Inkeristä siinä ei mainittu sanaakaan. Erillisessä paperissa Neuvostoliitto kuitenkin totesi, että inkeriläisille eli Pietarin kuvernementin suomalaisille taattaisiin samat edut kuin muillekin maan vähemmistökansoille eli he saisivat hoitaa omat kansanvalistukseen, oikeudenkäyntiin ja paikallliseen hallintoon kuuluvat asiansa omalla kielellään. Kulttuuriautonomiaa ei kuitenkaan tullut.
Suomeen jäi noin 7000 - 8000 inkeriläistä, joista osa muutti takaisin Inkeriin muutaman vuoden kuluttua.
| Heimosodat 1918 – 1922 | |
|---|---|
| Viron vapaussota (1918–1920) | Viron Avustamisen Päätoimikunta | Pohjan pojat | I Suomalainen Vapaajoukko |
| Vienan retket (1918) | Muurmannin legioona |
| Aunuksen retkikunta (1919) | Läskikapina |
| Petsamon retket (1918 ja 1920) | |
| Inkeriläisten kansannousu (1918–1920) | Kirjasalon tasavalta | Pohjois-Inkerin Hoitokunta |
| Itäkarjalaisten kansannousu (1921–1922) | Karjalan metsäsissit |
| Heimoaate | Itä-Karjalan kysymys | Suur-Suomi-aate | Suomen sisällissota | Venäjän sisällissota | Tarton rauha | |
