Integraalifunktio
Wikipedia
Integraalifunktio funktiosta f on funktio F, jonka derivaatta on f, eli F ′ = f. Integraalifunktion määrittämistä eli derivoinnin käänteistoimitusta kutsutaan integroinniksi.
[muokkaa] Ensimmäinen ehdotus integraalifunktion määritelmäksi
Olkoon Riemann-integroituva. Funktio F on funktion f eräs integraalifunktio, mikäli on olemassa siten, että
Lisäksi myös funktio on funktion f integraalifunktio, mikäli G = F + C jollain .
Huomaa, että integraalifunktiolle käytetään ainakin kahta keskenään ristiriitaista määritelmää:
[muokkaa] Toinen ehdotus integraalifunktion määritelmäksi (primitiivin määritelmä)
Olkoon . Mikäli on olemassa derivoituva funktio siten, että F' = f, niin F on funktion f primitiivi eli antiderivaatta (tai integraalifunktio).
Alempi määritelmä vaatii, että integraalifunktio on derivoituva, ylempi määritelmä taas ei. Primitiiviltä eli antiderivaatalta vaaditaan aina derivoituuvuusominaisuus, mutta integraalifunktion tapauksessa ei välttämättä. Määritelmät ovat kuitenkin jatkuville funktiolle samat. Alempi määritelmä on käsitteelliseltä kannalta ongelmallinen: kaikilla integroituvilla funktioilla ei sen mukaan ole integraalifunktiota.
[muokkaa] Integraalifunktiot eroavat toisistaan vakiolla
Integraalifunktio on summattavaa vakiota lukuun ottamatta yksikäsitteinen. Toisin sanoen, jos F on funktion f jokin integraalifunktio, niin kaikki sen integraalifunktiot ovat muotoa F + C, missä integroimisvakio on mielivaltainen. Integraalifunktiolle käytetään merkintää
missä integroimisvakiota ei ole kiinnitetty. Tätä merkintätapaa kutsutaan funktion f määräämättömäksi integraaliksi. Merkintätapa tarkoittaa joko sitä, että F on f:n antiderivaatta, tai että F on f:n integraalifunktio. Jatkuville funktiolle nämä ovat sama asia.
[muokkaa] Integraalifunktioiden määrittäminen
Integraalifunktioiden määrittämistä kutsutaan integroinniksi. Integrointi on derivoinnin käänteistoimenpide, jolla on tärkeä sovellus määrätyn Riemannin integraalin arvon laskemisessa.
Kaikkien alkeisfunktioiden integraalifunktioita ei voi esittää alkeisfunktioiden avulla. Tunnetuimpia esimerkkejä näistä ovat
Määräämätön integraali on lineaarinen, eli jos funktioilla f ja g on integraalifunktiot ja , niin
Tässä kaavassa on oletettu, että yhtälön vasemmalla ja oikealla puolella integroimisvakiot ovat sopivasti valittu.
[muokkaa] Integraalifunktion yhteys määrättyyn (Riemann-) integraaliin
Analyysin toisesta peruslauseesta seuraa, että jos funktio on jatkuva, voidaan kirjoittaa
[muokkaa] Alkeisfunktioiden integraalifunktioita
Alla olevissa kaavoissa integroimisvakiota ei ole merkitty näkyviin ja muuttujaa merkitään kirjaimella x. Kaikki integraalifunktiot eivät ole olemassa koko reaalilukujen joukossa.
[muokkaa] Tärkeimmät integraalifunktiot
Vakion integraalifunktio: jos , niin
Potenssifunktion integraalifunktio: jos ja , niin
Edellisen erikoistapaus n = − 1 eli käänteisfunktion integraalifunktio:
Tärkeimpien trigonometristen funktioiden integraalifunktiot:
Eksponenttifunktion integraalifunktio:
Itseisarvofunktion ja luonnollisen logaritmin yhdistelmän integraalifunktio:
[muokkaa] Yleinen luettelo integroimiskaavoista
Alla olevissa kaavoissa f ja g ovat x:stä riippuvia Riemann-integroituvia funktioita, k reaaliluku ja a positiivinen reaaliluku.
, kun | ||
, kun | ||
, kun ja |