ISBN
Wikipedia
ISBN (lyhenne sanoista International Standard Book Number) on kirjan tai muun erillisteoksen kansainvälinen standardinumero. Järjestelmän loi Englannissa W H Smith -kirjakauppaketju vuonna 1966 nimellä Standard Book Numbering eli SBN. Se hyväksyttiin kansainväliseksi ISO 2108-standardiksi vuonna 1970.
Jokainen painos ja muunnelma uusintapainoksia lukuun ottamatta saa oman ISBN-tunnuksensa. Tunnus muodostuu neljästä osasta:
- alkuperäismaa tai kieliryhmä
- kustantaja
- julkaisu
- tarkistussumma
Osat voivat olla eri pituisia ja ne tavallisesti erotellaan toisistaan väliviivoilla. Väliviivojen käyttö erottimina ei ole kuitenkaan ole kaikkialla käytössä.
Suomen kieliryhmäkoodina käytetään numeroita 951 ja 952.
Tunnusta käytetään julkaisujen hankinnassa, kustantajien varastoluetteloissa, laskutuksessa, kirjakauppojen tilausjärjestelmissä, kansainvälisissä ja kansallisissa yhteisluetteloissa, bibliografioissa ja kirjastojen lainausjärjestelmissä. Tunnus helpottaa julkaisun löytymistä ja käsittelyä tietojärjestelmissä.
ISBN-tunnus uudistuu vuoden 2007 alussa, jolloin vanha 10-merkkinen ISBN-tunnus muuntuu 13-merkkiseksi. Käytännössä tämä tapahtuu lisäämällä tunnuksen eteen EAN-tunnuksen etuliite 978 ja laskemalla tunnuksen lopussa oleva muuntomerkki uudelleen muunto-ohjelman avulla. Esimerkki:
- ISBN 10:
- 951-98548-9-4
- ISBN 13:
- 978-951-98548-9-2
Uudistuksella taataan ISBN-tunnusten riittävyys eri maissa myös tulevaisuudessa. Kaikissa vuoden 2007 alusta lähtien ilmestyvissä julkaisuissa käytetään vain 13-merkkisiä ISBN-tunnuksia.
Luokat: Kustannustoimi | Standardit | Luokittelu | ISO
