Isebel
Wikipedia
Isebel tai Iisebel on naisen nimi, joka esiintyy kahdesti Raamatussa.
Nimi Isebel on siirtynyt vuosisatojen halki yleisnimenä tarkoittaen kaikkia pahoja ja ilkeitä naisia. Juutalaisten ja kristittyjen vastenmielisyys Isebelia kohtaan johtui ihmisuhrien (erityisesti lasten) uhraamisesta Baal-kultin mukaisesti.
[muokkaa] Vanha testamentti
Vanhassa testamentissa Isebel on Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:sen tytär, joka nai kuningas Ahabin. VT:ssä tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia. Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista[1]. Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Ahasjan kanssa ja hänen kuoltuaan taistelussa, toisen poikansa Joramin kanssa. Kun toinenkin pojista kuoli taistelussa, Isebelin palvelusväki tappoi hänet työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta. Koirat söivät hänen ruumiinsa[2] ja siten täyttivät Eliaan tekemän ennustuksen[3].
[muokkaa] Uusi testamentti
Uudessa testamentissa Isebel on profeetta Tyatiran kaupungissa. Häntä syytetään kirkon jäsenien houkuttelemisesta siveettömyyksiin ja epäjumalille uhratun lihan syömiseen[4]. Eräät teoreetikot ehdottavat, että kirjoittaja käyttää nimeä peitenimenä tietäen kirjeen tyatiralaisten lukijoiden tietävän kehen viitataan, ja että he myös tietäisivät edellisen Isebelin teot.
