Isser Harel
Wikipedia
Isser Harel (1912 — 18. helmikuuta, 2003) oli israelilaissyntyinen vakoilija ja Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin toinen johtaja vuosina 1952-1963. Hän oli Reuven Shiloahin seuraaja.
Isser syntyi Isser Halperina Vitebskissa, Venäjän keisarikunnassa (nykyisellä Valko-Venäjällä) suureen varakkaaseen perheeseen.
Isserin syntymäpäivä ei ole tiedossa, koska Gemara-kirja johon Isserin syntymätiedot oli merkitty, katosi ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikana.
Perhe omisti etikkatehtaan Vitebskissa. Isserin isoisoisä oli ollut etikka-alla ja tullut kuuluisaksi keisarillisessa Venäjällä. Isser oli 5 vuotias kun vallankumous syttyi ja kaupunkiin saapui niin punaisia että valkoisia. Yhdessä punaisten kokouksessa Isser näki Lev Trotskin.
Isserin perhe menetti omaisuutensa kun neuvostokomisario alkoi jakaa tehtaita ja maata talonpojille ja työläisille.
Vuonna 1922 perhe muutti Väinänlinnaaan, itsenäiseen Latvian tasavaltaan. Väinanlinnassa Isser opiskeli peruskoulussa ja aloitti opintonsa oppikoulussa. Isser liityi aikuisena juutalaisisiin kansallisiin liikeihin ja sionisti nuoriin. Kun Isser oli 16-vuotias perhe muutti Israeliin, jossa Isser oli töissä kibbutzissa.
Kun Palestiinassa alkoi vuonna 1929 kapinoita arabien ja juutalaisten ja englantilaisten miehittäjien keskuudessa Isser muutti juutalaiseen siirtokuntaan. Arkistoissa on kuitenkin löyhdetty että Isser anoi viisumia 18-vuotiaanna. Eli Isser muutti Israeliin 1930-luvulla. Isser lähti Euroopan läpi ja meni Genoan satamaan ja matkusti laivalla Palestiinaan.
22. syyskuuta vuonna 1952 Isserista tuli Mossadin johtaja. 15 vuotta Isser johti natsirikollisen Adolf Eichmannin etsimistä. 15-vuotinen metsästys päättyi toukokuussa 1960 jolloin Mossadin agentit kidnappasivat Eichmannin Argentiinasta Israeliin. Eichmann oli vastuussa 6 miljoonan juutalaisen murhasta ja viimeisen ratkaisun toteutamisesta toisen maailmansodan aikana.
