James Jamerson
Wikipedia
James Jamerson (29. tammikuuta 1938 – 2. elokuuta 1983) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän toimi basistina useilla merkittävillä Motown Recordsin levytyksillä 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Jamerson pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2000.
Jamerson syntyi Etelä-Carolinassa ja muutti äitinsä kanssa Detroitiin 1954. Hän oppi soittamaan kontrabassoa ja esiintyi pian useilla Detroitin alueen jazz- ja blues-klubeilla.
Jamerson sai kasvaneen maineensa ansiosta toistuvia tilaisuuksia toimia studiomuusikkona. Hänen katsotaan kuuluneen ns. The Funk Brothers -studiomuusikkoryhmään. Hän siirtyi kontrabassosta sähköbassoon 1960-luvun alussa.
Jamerson esiintyi mm. Jr. Walker & the All Starsin, Stevie Wonderin, The Miraclesin, The Temptationsin, Martha and the Vandellasin, Marvin Gayen, The Four Topsin ja The Supremesin soul-listahiteillä.
Jamersonin suhteet Motown Recordsiin päättyivät virallisesti vuonna 1973. Tästä huolimatta hän soitti vielä 1970-luvulla mm. Al Wilsonin, Hues Corporationin, The Sylversin ja Marilyn McCoon hiteillä.
Jamerson menehtyi Los Angelesissa elokuussa 1982 kärsittyään alkoholismista, maksakirroosista, sydämen vajaatoiminnasta ja keuhkokuumeesta. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo Annie sekä lapset James Jr., Ivey, Derek ja Doreen.
