Jazz (albumi)

Wikipedia

Jazz
Queen
Nauhoitettu	Heinäkuu - Lokakuu 1978 [1]
Julkaistu	10. marraskuuta 1978 (UK), 14. marraskuuta 1978 (US) [1]
Tuottaja(t)	Queen ja Roy Thomas Baker [1]
Tyylilaji	Rock, Progressiivinen rock
Kesto	44 min 52 s
Levy-yhtiö	EMI, Elektra [2]
Queenin albumit
News of the World 1977	Jazz 1978	The Game 1980

Jazz on brittiläisen rock-yhtye Queenin vuonna 1978 julkaisema seitsemäs albumi. Kappaleet "Don't Stop Me Now", "Bicycle Race", "Fat Bottomed Girls" ja "Jealousy" julkaistiin myös singleinä. Levyn arvostelleen Steve Hueyn mielestä albumia on verraten hankala arvostella kokonaisuutena hajanaisen tyylin vuoksi. Albumin merkitys koostuu yksittäisistä tyylillisesti sangen vaihtelevista kappaleista. Levylle on mahtunut mm. rokkia pilke silmäkulmassa, varhaista diskoa, Mercurylle ominaisia pianoballadeja ja lähi-idän tunnelmaa. ^[3]

Sisällysluettelo 1 Kappaleet 2 Singlet 3 Kokoonpano 4 Julkaisut 5 Triviaa 6 Aiheesta muualla 6.1 Albumin arvosteluja 7 Lähteet

[muokkaa] Kappaleet

1. Mustapha – 3:01 (säv. Mercury)
2. Fat Bottomed Girls – 4:16 (säv. May)
3. Jealousy – 3:13 (säv. Mercury)
4. Bicycle Race – 3:01 (säv. Mercury)
5. If You Can't Beat Them – 4:15 (säv. Deacon)
6. Let Me Entertain You – 3:01 (säv. Mercury)
7. Dead On Time – 3:23 (säv. May)
8. In Only Seven Days – 2:30 (säv. Deacon)
9. Dreamer's Ball – 3:30 (säv. May)
10. Fun It – 3:29 (säv. Taylor)
11. Leaving Home Ain't Easy – 3:15 (säv. May)
12. Don't Stop Me Now – 3:29 (säv. Mercury)
13. More Of That Jazz – 4:16 (säv. Taylor)

Hollywood Recordsin vuonna 1991 Yhdysvalloissa julkaisemassa CD-versiossa on lisäksi kaksi uudelleensovitettua bonuskappaletta:

14. Fat Bottomed Girls (1991 Remix) – 4:16 (säv. May, sov. Brian Malouf)
15. Bicycle Race (1991 Remix) – 4:16 (säv. Mercury, sov. Junior Vasquez)

^{[2] [4]}

[muokkaa] Singlet

• Bicycle Race (Mercury) / Fat Bottomed Girls (May) – 1978
• Mustapha (Mercury) / Dead On Time (May) – 1978
  • Julkaistu ainoastaan Boliviassa, Saksassa, Espanjassa ja Jugoslaviassa. ^[5]
• Don't Stop Me Now (Mercury) / In Only Seven Days (Deacon) – 1979
• Jealousy (Mercury) / Fun It (Taylor) – 1979

^[4]

[muokkaa] Kokoonpano

• Freddie Mercury - laulu, koskettimet
• Brian May - kitara
• John Deacon - basso
• Roger Taylor - rummut

[muokkaa] Julkaisut

Albumi julkaistiin ensimmäisen kerran 10. marraskuuta 1978 Britanniassa vinyylinä ja C-kasettina. Albumi nousi parhaimmillaan myyntilistan 2. sijalle 27 listaviikon aikana. Britannian ääniteteollisuus palkitsi albumin kultalevyllä levyn julkaisupäivänä 10. marraskuuta. ^[6] Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 14. marraskuuta 1978 jossa se 17 listaviikon aikana nousi 6. sijalle. ^{[1] [4]}

CD-levynä albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja uudelleen Yhdysvalloissa vuonna 1991 kahden uudelleensovitetun kappaleen kera. Albumi julkaistiin uudelleen CD-levynä Euroopassa ja Japanissa vuosina 1993-1994 sekä uudelleen Japanissa vuonna 1998. Remasteroituna CD-levy julkaistiin Japanissa vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2004 Euroopassa ja Japanissa japaninkielisin kansin. ^[4]

[muokkaa] Triviaa

• Fat Bottomed Girls/Bicycle Race -singlen mainoskampanjan yhteydessä yhtye vuokrasi Wimbledonin stadionin ja järjesti pyöräilykilpailun johon osallistui 50 naista alasti. Polkupyörät vuokrannut yritys Halfords ei suostunut ottamaan satuloita takaisin vaan vaati niistä korvauksen. ^[7]
• Mercury sävelsi Bicycle Race -kappaleen Tour de Francen innoittamana. ^[7]
• Levyn mukana tullut juliste alastomista naispyöräilijöistä aiheutti kohua Yhdysvalloissa ja siellä levyä myytiin ilman julistetta. Julisteen sijaan albumin mukana sai lomakkeen jolla julisteen saattoi halutessaan tilata. ^{[1] [7]}
• Levyn nimestä huolimatta levyllä ei ole kappaleita joita voitaisiin luokitella tyylillisesti jazz-musiikiksi. ^[8]
• Albumin kansikuvan ideoi rumpali Roger Taylor nähtyään samankaltaisen ympyräkuvion graffitina Berliinin muurissa. ^[9]

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Albumin arvosteluja

• Levyarvostelu Rolling Stone -lehdessä Dave Marsh, julkaistu 8. helmikuuta 1979 (englanniksi)
• Levyarvostelu allmusic -sivustolla Steve Huey (englanniksi)
• Creem-lehden levyarvostelu Queen Archives -sivustolla Mitchell Cohen, julkaistu 1979 (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3 1,4} Jazz Queen – The Royal Legend. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
2. ↑ ^{2,0 2,1} Jazz Andy's Queen Page. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
3. ↑ Steve Huey, Jazz-albumin arvostelu allmusic.com. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
4. ↑ ^{4,0 4,1 4,2 4,3} Jazz Queen Picture Hall. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
5. ↑ Mustapha sivustolla Queen Picture Hall
6. ↑ The BPI Britannian ääniteteollisuuden kauppaliitto. (englanniksi)
7. ↑ ^{7,0 7,1 7,2} Jazz QueenOnline. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
8. ↑ Dave Marsh, Jazz-albumin arvostelu 8. helmikuuta 1979. Rolling Stone. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)
9. ↑ Jazz - Detailed Info 8. helmikuuta 1979. Queen - The Royal Legend. Luettu 23.2.2007. (englanniksi)

Queen · Freddie Mercury · Brian May · Roger Taylor · John Deacon

Kiertue- ja studiomuusikot · Paul Rodgers · Jamie Moses · Danny Miranda · Spike Edney

Studioalbumit · Queen · Queen II · Sheer Heart Attack · A Night at the Opera · A Day at the Races · News of the World · Jazz · The Game · Flash Gordon · Hot Space · The Works · A Kind of Magic · The Miracle · Innuendo · Made in Heaven

Konserttitallenteet · Live Killers · Live Magic · Live at Wembley '86 · Live at the Bowl · Return of the Champions

Kokoelmat · Greatest Hits · Greatest Hits II · Classic Queen · Queen Rocks · Greatest Hits III