Queen

Wikipedia

Queen

Toiminnassa	1970–
Kotipaikka	Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	Rock Glam rock Hard rock Heavy metal Progressiivinen rock
Levy-yhtiö	EMI, Hollywood Records
Jäsenet	Brian May Roger Taylor Freddie Mercury (k. 1991) John Deacon (1971-1997)

Queen on vuonna 1970 perustettu brittiläinen rock-yhtye, jonka tunnetuimman kokoonpanon muodostivat vuodesta 1971 alkaen Freddie Mercury (laulu, kosketinsoittimet), Brian May (kitara), Roger Taylor (rummut) ja John Deacon (bassokitara). Mercuryn kuoltua AIDSiin marraskuussa 1991 yhtye vaipui hiljaiseloon, mutta viime vuosina Queen on aktivoitunut uudelleen uudistuneella kokoonpanollaan.

Queenia on kutsuttu muun muassa arena rockin, glam rockin, hard rockin, heavy metalin ja progressiivisen rockin pioneeriksi. Yhtye on maailmanlaajuisesti julkaissut kahdeksantoista listaykkösalbumia, seitsemäntoista listaykkössingleä ja kahdeksan listaykkös-DVD:tä.

Vuonna 1999 Channel 4:n Music of the Millennium -kyselyssä Queen äänestettiin historian toiseksi parhaaksi yhtyeeksi, BBC:n äänestyksessä vuonna 2006 Queen valittiin Britannian kaikkien aikojen yhtyeeksi. Queen pääsi vuonna 2001 Rock and Roll Hall of Fameen ja vuonna 2003 Songwriters Hall of Fameen. Yhtye pääsi ensimmäisten joukossa UK Music Hall of Fameen, kun se avattiin vuonna 2004. Queen on myös Hollywood Hall of Famessa.

[muokkaa] Tietoa yhtyeestä

[muokkaa] Queenin synty

Kitaristi Brian May, rumpali Roger Taylor ja laulaja-basisti Tim Staffell perustivat vuonna 1968 trion nimeltä Smile, joka kuitenkin hajosi Staffellin lähdettyä vuonna 1970. Jo saman vuoden huhtikuussa May ja Taylor perustivat ystävänsä Freddie Mercuryn kanssa uuden yhtyeen, jolle Mercury antoi nimen Queen.^[1] Yhtye ehti kokeilla useita basisteja, kunnes helmikuussa 1971 Queenin neljänneksi jäseneksi liittyi John Deacon. Tällä kokoonpanolla Queen esiintyi seuraavat 20 vuotta, aina siihen asti kun Freddie Mercury kuoli AIDSiin vuonna 1991.

[muokkaa] 1970-luku - "No synthesizers"

Freddie Mercury konsertissa Hannoverissa vuonna 1979

Queenin ensimmäiset albumit, vuonna 1973 julkaistu Queen ja 1974 julkaistu Queen II, herättivät kiinnostusta, mutta eivät vielä olleet suuria kaupallisia menestyksiä. Queen II:lta julkaistu single "Seven Seas of Rhye" toi kuitenkin yhtyeelle heidän ensimmäisen menestyskappaleensa listasijoituksella 10. Levy on myös monien Queen-fanien mielestä yhtyeen suurimpia taidonnäytteitä ja enteili tulevasta jättimenestyksestä. Vuonna 1974 julkaistu kolmas albumi Sheer Heart Attack ja erityisesti singlelohkaisu "Killer Queen" nostivat Queenin listoille. John Deaconin tiedetään myös sanoneen, että vasta tämä levy oli se joka sai hänetkin uskomaan täysillä yhtyeen menestykseen. Levy oli UK-listoilla toinen ja single jopa havitteli TOP10-paikkaa Yhdysvaltain listoilla. Levyn julkaisua seuranneella kiertueella Queen teki ainoan esiintymisensä Suomessa, Helsingin Kulttuuritalolla marraskuussa 1974.

Seuraavan vuoden levyjulkaisu, A Night at the Opera, teki Queenistä lopullisesti supertähtiä vuonna 1975. Levy saavutti Yhdysvaltain listoilla sijan 5, mutta Britanniassa levy oli peräti 9 viikkoa ykkösenä. Levyn teemasingle, Mercuryn kirjoittama kuuden minuutin rock-ooppera Bohemian Rhapsody äänestettiin viimeisen 25 vuoden parhaaksi singleksi vuonna 1977.^[2] Levy ja kappale olivat Queenia parhaimmillaan. Mayn kitarariffit, sovitukset sekä Mercuryn mahtipontiset vokaalit toivat yhtyeelle paljon uusia faneja. Levy oli sekoitus useita eri musiikkityylejä ja sai uusien ihailijoiden lisäksi hyvin monet kriitikot puolelleen. Levy oli jättimenestys Britanniassa ja myi Yhdysvalloissakin kolminkertaista platinaa.

Menestys sai jatkoa vuonna 1976 julkaistulla A Day at the Races -albumilla, jonka nimi oli edellisen levyn tapaan lainattu Freddien suuresti ihailemien Marx-veljesten elokuvasta. Levyn suurimpia hittejä olivat kappaleet "Tie Your Mother Down" ja "Somebody to Love". Näistä jälkimmäinen nousi USA:n listoilla 11:nneksi ja Britanniassa toiseksi. Samana vuonna Queen soitti myös jättimäisen ilmaiskonsertin Lontoon Hyde Parkissa, jonne kerääntyi jopa 180 000 kuuntelijaa. Vuonna 2005 pidetty Live 8 -konsertti keräsi samaan paikkaan "vain" 150 000 uteliasta.

Vuonna 1977 julkaistu News of The World nousi myös top 10 -listoille. Levy sisälsi rock-ikoneiksi muodostuneet "We Will Rock You" ja "We Are The Champions" -kappaleet. Punk-henkisellä "Sheer Heart Attack" -kappaleella Queen osoitti uudistumiskykynsä. Levyn tyyli poikkesi huomattavasti edeltäjiinsä verrattuna: vaudeville-tyyppiset iloittelut loistivat poissaollollaan ja yhtye oli siirtynyt soitossaan suoraviivaisempaan rock-ilmaisuun. Myös yhtyeen jäsenten ulkoasu muuttui ja Briania lukuun ottamatta jäsenet leikkasivat hiuksensa lyhyiksi. 1980-luvun alussa Freddie jopa kasvatti fanien kauhistukseksi viikset. Teatraaliset esiintymisvaatteet vaihdettiin myös yksinkertaisempaan rock-tyyliin. Ajat olivat vaihtuneet ja Queen pysyi ajan hengessä mukana.

Levy Jazz julkaistiin vuonna 1978. Se sisälsi muun muassa menestyskappaleet "Fat Bottomed Girls" ja "Bicycle Race". Queenin ja tuottaja Roy Thomas Bakerin tiet olivat eronneet A Night At The Operan jälkeen, mutta tällä levyllä Baker ja Queen olivat jälleen lyöttäytyneet yhteen. Levystä tuli kaupallisesti hienoinen notkahdus alati kasvaviin levynmyyntimääriin. Yhtye ilmaisi tyytymättömyytensä levyyn vetäytymällä pienelle tauolle ja höllentämällä levynjulkaisutahtia. Yksi levy ja sitä seuraava kiertue joka vuosi oli koitua liian raskaaksi.

[muokkaa] Queen 1980-luvulla

Queen konserttilavalla vuonna 1984

The Game julkaistiin vuonna 1980, ja se nosti Queenin ensi kertaa ykköseksi Yhdysvalloissa. Levyltä lohkaistu, Mercuryn kylvyssä säveltämä Elvis goes Country -henkinen "Crazy Little Thing Called Love" muodostui hitiksi Yhdysvalloissa. Lopullisesti pankin räjäytti basisti John Deaconin "Another One Bites The Dust" -kappale, joka julkaistiin yllättäen kesällä 1980 Michael Jacksonin ehdotuksesta. Tarttuvan bassoriffin ja tiukan rumpuloopin sävyttämä R'n'B-henkinen raita muodostui Queenin suurimmaksi kaupalliseksi hitiksi. Singleä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa 4 miljoonaa kopiota. Muita levyn singlejä olivat "Play the Game" sekä "Save Me". Uuden tuottajan, Mackin kanssa yhtye haki onnistuneesti uutta äänimaailmaa musiikkiinsa ja Queenin levyjä tähän asti koristanut teksti "And no synthezisers were used" hävisi levynkannesta. Vielä samana vuonna Queen julkaisi myös soundtrackin elokuvaan Flash Gordon.

Vuonna 1981 Queen julkaisi Greatest Hits -kokoelman, erään kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä. Se oli yhteenveto Queenin alkuvuosien suurimmista tähtihetkistä, ja myi pelkästään Britanniassa 11-kertaista platinaa. Loppuvuodesta 2006 se oli kaikkien aikojen myydyin albumi Britanniassa.^[3]

Äänittäessään seuraavaa albumiaan samana vuonna Sveitsissä Queen päätyi yhteistyöhön David Bowien kanssa, ja nopeasti levytetty single "Under Pressure" meni brittilistan ykköseksi. Uusi albumi Hot Space äänitettiin alkuvuodesta 1982 ja julkaistiin saman vuoden toukokuussa. "Another One Bites the Dust" -kappaleen tuoma julkisuus väritti levyn täyteen R'n'B- ja funk-vaikutteisia riffejä, jotka pettivät monet Queenin alkuaikojen hardrock-fanit. Tämän levyn myötä Queenin suosio USA:ssa alkoi laskea, mihin vaikutti myös se, ettei yhtye enää palannut Yhdysvaltoihin esiintymään Hot Space -kiertueen jälkeen.

Vuonna 1983 Queen päätti pitää ansaitun tauon yli kymmenen vuoden aherruksesta, eikä esiintynyt sinä vuonna kertaakaan. Täysin poissa työn kimpusta he eivät itseään pystyneet pitämään, vaan työstivät albumin The Works. Monet Queenin jäsenistä seikkailivat myös erinäisten sooloprojektien kimpussa, mikä käynnisti pitkäkestoiset huhut Queenin hajoamisesta. The Works julkaistiin vuonna 1984, ja se sisälsi singlet "Radio Ga Ga" ja "I Want to Break Free". Rokimpaa puolta edustivat "Hammer To Fall" sekä USA:n radiohitti "Tear It Up". Vaikka levy sisälsi useita Queenin muistettavimpia biisejä, kaupallisesti se ei ollut järin suuri menestys ja oli omiaan lisäämään jännitettä yhtyeen jäsenten välille.

Menestys Euroopassa jatkui levyillä A Kind of Magic (1986) ja The Miracle (1989), vaikka myyntiluvut USA:ssa jäivät vähäisiksi. A Kind of Magic -levyn hittejä olivat "A Kind of Magic", "Friends Will Be Friends", mahtipontinen "Who Wants to Live Forever" sekä rokahtava "One Vision". Albumi toimi samalla elokuvan Highlander soundtrackina. Levyn myötä tehty stadionkiertue Magic Tour vuonna 1986 jäi yhtyeen viimeiseksi keikkakiertueeksi. The Miraclen suurin tähtihetki lienee hard rock -hitti "I Want It All". Tällä ja seuraavalla albumilla Innuendo kaikkien laulujen tekijöiksi merkittiin Queen, riippumatta siitä kenen alkuperäinen idea oli. Tämä siksi että yhteistyössä tehdyt sovitukset saattoivat muuttaa kappaleita roimasti, kun tekijänoikeustiedot jäisivät vain alkuperäiselle säveltäjälle, mikä lisäisi kitkaa yhtyeen jäsenten välillä. Toki Queenin jäsenet olivat viimeisinä vuosina alkaneet muutenkin säveltää enemmän yhdessä. Moniin kappaleisiin onkin mahdotonta sanoa yhtä oikeaa tekijää.

[muokkaa] Freddie Mercuryn kuolema

Vuoden 1991 julkaisu Innuendo onnistui saavuttamaan vielä sijan 30 Yhdysvaltain listoilla. Yhtyeen jäsenet tiesivät jo albumin levytyksen aikaan, että Mercuryn aika oli vähissä, ja albumille tulikin muutamia synkkäteemaisia sanoituksia, kuten kappaleisiin "Innuendo", "I'm Going Slightly Mad" ja "The Show Must Go On". Vuoden päätteeksi julkaistu toinen kokoelma Greatest Hits II muodostui jättimenestykseksi, ja on Suomessa kaikkien aikojen myydyin ulkomainen levy. ^[4]

Koko vuoden 1991 ajan oli liikkunut huhuja Mercuryn sairaudesta. Mercury toi julkisuuteen tiedon sairastumisestaan AIDSiin 23. marraskuuta 1991, ja kuoli vain päivää myöhemmin. Mercuryn muistoa päätettiin kunnioittaa suurella muistokonsertilla. Lontoon Wembley Stadiumille kokoontuivat 20. huhtikuuta 1992 Queenin jäsenet sekä useita Mercuryn ystäviä, kuten David Bowie, Elton John, George Michael, Annie Lennox, Axl Rose, James Hetfield ja Seal. Konsertti televisioitiin ympäri maailmaa ja se keräsi miljoonia Mercury Phoenix Trust -säätiölle, joka tukee AIDS-tutkimuksia. Samaan aikaan Bohemian Rhapsody nousi kaikkien aikojen ensimmäisenä sinkkuna toisen kerran ykköseksi Britanniassa. Tästäkin saadut varat lahjoitettiin säätiölle.

[muokkaa] Queen Freddie Mercuryn jälkeen

Paul Rodgers vuonna 2005 Queen-kiertueella

Mercuryn kuolemaa seuraavina vuosina Brian May ja Roger Taylor keskittyivät sooloprojekteihinsa, kun taas John Deacon vetäytyi julkisuudesta. May julkaisi levyt Back To The Light (1992) ja Another World (1998), ja Taylor puolestaan levyt Happiness? (1994) ja Electric Fire (1998). Myös Queen palasi vielä studioon kootakseen albumin Made In Heaven, joka julkaistiin vuonna 1995 ja nousi listaykköseksi muun muassa Suomessa. Levy sisälsi uudelleen miksauksia vanhoista kappaleista sekä uusia, Mercuryn viimeisinä kuukausina nauhoittamia vokaaliosuuksia sisältäviä kappaleita. Vuonna 1997 Queen levytti ja julkaisi uuden singlen "No-One But You". Deacon vetäytyi tämän jälkeen musiikkialalta, eikä ole osallistunut Queenin myöhempään toimintaan.

2000-luvulla May ja Taylor esiintyivät Queenin nimellä muutamaan otteeseen eri yhteyksissä. Vuosina 2005-06 Queen palasi suurille konserttilavoille yhdessä laulajaksi pestatun, Free ja Bad Company -yhtyeistä tutun Paul Rodgersin kanssa. Euroopan, Japanin ja Pohjois-Amerikan kattaneella kiertueella kokoonpanoon Queen + Paul Rodgers kuuluivat myös Jamie Moses (komppikitara), Danny Miranda (basso), sekä Spike Edney (koskettimet), joka oli soittanut Queenin kanssa satunnaisesti 80-luvullakin. Toukokuun 2005 Sheffieldin konsertista julkaistiin livetaltiointi Return Of The Champions (CD ja DVD). Syksyllä 2006 May, Taylor ja Rodgers aloittivat uuden studiomateriaalin työstämisen. ^[5] Uuden albumin on tarkoitus ilmestyä vuoden 2007 aikana.

BBC:n Radio 2:n järjestämässä äänestyksessä vuoden 2006 päätteeksi Queen valittiin kaikkien aikojen suurimmaksi brittiläiseksi yhtyeeksi. Sen jälkeen jäivät esimerkiksi The Beatles, Oasis, Rolling Stones ja Take That. ^[6]

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit

Kaikki albumit on julkaistu useaan kertaan uudelleen masteroituina versioina.

Queen (1973)
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
Queen II (1974)
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
Sheer Heart Attack (1974)
- singlenä julkaistu "Killer Queen" nousi brittilistan kakkoseksi
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
A Night at the Opera (1975)
- Singlenä julkaistu "Bohemian Rhapsody" oli brittilistan ykkösenä yhdeksän viikkoa. Single julkaistiin uudelleen 1991 Mercuryn kuoleman jälkeen, jolloin se oli brittilistan ykkösenä viisi viikkoa. Single julkaistiin Yhdysvalloissa uudelleen Wayne's World -elokuvan yhteydessä 1992, jolloin se nousi listan kakkoseksi. Kappale pitää hallussaan useita myyntiennätyksiä, ollen mm. ainoa brittilistan kappale, joka on ollut listaykkönen neljänä eri kalenterivuotena ja kahtena jouluna.
- Julkaistu remasteroituna 30-vuotisjuhlapainoksena 2005, sisältäen DVD:n.
- myi platinaa Britanniassa sekä kultaa Suomessa ja Yhdysvalloissa
A Day at the Races (1976)
- Singlenä julkaistu "Somebody To Love" nousi brittilistan kakkoseksi. Kappale julkaistiin uudelleen singlenä 1993 George Michaelin kanssa esitettynä konserttitallenteena, jolloin se oli brittilistan ykkönen kolme viikkoa.
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
News of the World (1977)
- Kappaleet "We Are The Champions" ja "We Will Rock You" julkaistiin samalla singlellä. Se nousi brittilistan kakkoseksi. Single on julkaistu lukuisia kertoja uudelleen eri puolilla maailmaa.
- myi kultaa Britanniassa ja platinaa Yhdysvalloissa
Jazz (1978)
- myi kultaa Britanniassa ja platinaa Yhdysvalloissa
The Game (1980)
- singlenä julkaistu "Crazy Little Thing Called Love" oli neljä viikkoa Yhdysvaltojen listan ykkönen ja nousi brittilistan kakkoseksi
- singlenä julkaistu "Another One Bites The Dust" oli kolme viikkoa Yhdysvaltojen listan ykkönen
- ensimmäinen Queenin julkaisu, jolla käytettiin syntetisaattoreita
- myi kultaa Britanniassa ja platinaa Yhdysvalloissa
Flash Gordon (1980)
- elokuvan Flash Gordon soundtrack
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
Hot Space (1982)
- singlenä julkaistu "Under Pressure" oli brittilistan ykkönen kaksi viikkoa
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
The Works (1984)
- singlenä julkaistu "Radio Ga Ga" nousi brittilistan kakkoseksi ja oli listaykkösenä lukuisissa maissa eri puolilla maailmaa
- singlenä julkaistu "I Want To Break Free" nousi brittilistan kolmoseksi
- myi platinaa Britanniassa ja kultaa Yhdysvalloissa
A Kind of Magic (1986)
- monta kappaletta kirjoitettiin elokuvaan Highlander - kuolematon
- singlenä julkaistu "A Kind Of Magic" nousi brittilistan kolmoseksi
- myi kaksinkertaista platinaa Britanniassa
Queen at The Beeb (1989)
- koottu BBC-nauhoituksista 5. helmikuuta ja 3. joulukuuta 1973
- julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1995 nimellä Queen At The BBC
The Miracle (1989)
- singlenä julkaistu "I Want It All" nousi brittilistan kolmoseksi
- myi platinaa Britanniassa sekä kultaa Suomessa ja Yhdysvalloissa
Innuendo (1991)
- singlenä julkaistu "Innuendo" oli viikon brittilistan ykkösenä
- single "The Show Must Go On" meni julkaisuviikollaan Yhdysvaltojen listan toiseksi
- myi platinaa Britanniassa sekä kultaa Suomessa ja Yhdysvalloissa
Made in Heaven (1995)
- monet kappaleista olivat uusia sovituksia Mercuryn laulamista, Queenin ulkopuolella julkaistuista kappaleista
- singlenä julkaistu "Heaven For Everyone" nousi brittilistan kakkoseksi
- myi kolminkertaista platinaa Britanniassa ja kultaa Yhdysvalloissa
- Suomessa myi platinaa ja nousi albumilistan ykköseksi

[muokkaa] Konserttitallenteet

Live Killers (1979)
- konserteista tammikuusta maaliskuuhun 1979
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
Live Magic (1986)
- konserteista heinäkuusta elokuuhun 1986
- myi platinaa Britanniassa
Live at Wembley '86 (1992)
- Wembley-stadionin konsertista 12. heinäkuuta 1986
- myi kultaa Britanniassa
- julkaistu myös DVD:nä vuonna 2003
Queen On Fire — Live At The Bowl (2004)
- julkaistu myös DVD:nä, joka sisältää konsertin lisäksi Mercuryn, Mayn ja Taylorin haastattelut
Queen + Paul Rodgers: Return of the Champions (2005)
- Queenin ja Paul Rodgersin konsertti toukokuulta 2005 Sheffieldissä, Isossa-Britanniassa; julkaistu myös DVD:nä

[muokkaa] Kokoelmat

Greatest Hits (1981)
- kappaleita vuosilta 1974—1980
- myi yksitoistakertaista platinaa Britanniassa ollen kaikkien aikojen kolmanneksi pisimpään listoilla ollut julkaisu, platinaa Yhdysvalloissa ja kultaa Suomessa
Greatest Hits II (1991)
- kappaleita vuosilta 1982—1991
- myi viisinkertaista platinaa Britanniassa, ei julkaistu Yhdysvalloissa
- kaikkien aikojen myydyin ulkomainen albumi Suomessa (myyty yli 135 000 kpl) ^[4]
Classic Queen (1992)
- kappaleita vuosilta 1973—1991
- myi platinaa Yhdysvalloissa, ei julkaistu muualla
Greatest Hits (1992)
- kappaleita vuosilta 1974—1984
- julkaistu vain Yhdysvalloissa, kappaleet ja kannet poikkeavat vuonna 1981 muualla maailmassa julkaistusta Greatest Hits -levystä
Queen Rocks (1997)
- raskaamman rockin kappaleita, yksi uusi kappale
- myi kultaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa
Greatest Hits III (1999)
- aikaisemmilta kokoelmalevyiltä jääneitä hittejä, remixejä ja jäsenten soolokappaleita
The Platinum Collection (2000)
- kolmen CD-levyn paketti, joka sisältää kokoelmat Greatest Hits, Greatest Hits II ja Greatest Hits III

[muokkaa] DVD

Greatest Video Hits (2002)
- musiikkivideoita vuosilta 1973—1980
The Freddie Mercury Tribute Concert (2002)
- Freddie Mercuryn muistokonsertti Lontoon Wembley-stadionilla vuonna 1992
Greatest Video Hits 2 (2003)
- musiikkivideoita vuosilta 1982—1991
Return of the Champions (2005)
- Queenin ja Paul Rodgersin konsertti toukokuulta 2005 Sheffieldissä, Isossa-Britanniassa

[muokkaa] Kokoonpano

[muokkaa] Tunnetuin kokoonpano (1971-1991)

Freddie Mercury (laulu, koskettimet)
Brian May (kitara, laulu)
Roger Taylor (rummut, laulu)
John Deacon (basso)

Ennen John Deaconin pestaamista Queenin basistina toimivat vuosina 1970-1971 Mike Grose, Barry Mitchell ja Doug Bogie. Hot Space -kiertueella vuonna 1982 esiintyivät lisäksi kosketinsoittajana ensin Morgan Fisher ja sitten Fred Mandel. Vuosien 1984-1986 kiertueilla kokoonpanoon kuului Spike Edney, joka toimi kosketinsoittajana, kakkoskitaristina ja taustalaulajana. ^[7]