Queen II

Wikipedia

Queen II

Queen
Nauhoitettu	Trident Studios; elokuu 1973 ^[1] ^[2]
Julkaistu	8. maaliskuuta 1974 (UK); 9. huhtikuuta 1974 (US) ^[1]
Tuottaja(t)	Roy Thomas Baker, Robin Geoffrey Cable ja Queen ^[1]
Tyylilaji	Rock Progressiivinen rock Kokeellinen rock Hard rock Heavy metal
Kesto	40 min 42 s
Levy-yhtiö	EMI/Parlophone (UK), Elektra, Hollywood Records (US) ^[3]
Queenin albumit
Queen 1973	Queen II 1974	Sheer Heart Attack 1974

Queen II on brittiläisen rock-yhtye Queenin toinen albumi. Se äänitettiin elokuussa 1973 ja julkaistiin vuoden 1974 keväällä ^[2]. Roger Taylorin kirjoittamaa "Loser in the Endiä" lukuun ottamatta kaikki albumin kappaleet ovat Freddie Mercuryn ja Brian Mayn käsialaa.

Singlenä julkaistu Mercuryn "Seven Seas of Rhye" nousi brittilistan kymmenennelle sijalle. B-puolen kappale "See What A Fool I've Been" ei esiinny alkuperäisellä levyllä, mutta se lisättiin Hollywood Recordsin vuonna 1991 julkaisemaan CD-versioon.

[muokkaa] Kappaleet

Procession – 1:11 (säv. May)
Father to Son – 6:11 (säv. May)
White Queen (As It Began) – 4:31 (säv. May)
Some Day One Day – 4:21 (säv. May)
The Loser in the End – 4:02 (säv. Taylor)
Ogre Battle – 4:06 (säv. Mercury)
The Fairy Feller's Master-Stroke – 2:31 (säv. Mercury)
Nevermore – 1:24 (säv. Mercury)
The March of the Black Queen – 6:33 (säv. Mercury)
Funny How Love Is – 2:46 (säv. Mercury)
Seven Seas of Rhye – 2:46 (säv. Mercury)

Vuonna 1991 Hollywood Recordsin uudelleen julkaisemassa CD-versiossa on lisäksi kolme bonuskappaletta:

See What A Fool I've Been – 4:32 (säv. May)
Ogre Battle (1991 remix) – 3:29:Mercury (sov. Nicholas Sansano)
Seven Seas Of Rhye (1991 remix) – 6:32:Mercury (sov. Freddy Bastone)

^[3] ^[4]

[muokkaa] Singlet

Seven Seas Of Rhye (Mercury) / See What A Fool I've Been (May) – 1974

Japanissa julkaistun singlen B-puolena on kappale The Loser In The End.

^[5]

[muokkaa] Kokoonpano

Freddie Mercury – laulu, taustalaulu, piano, cembalo, urut
Brian May – kitara, taustalaulu, kellot kappaleessa March of the Black Queen, laulu kappaleessa Some Day One Day, piano kappaleessa Father to Son
Roger Meddows-Taylor – rummut, gongi, marimba, taustalaulu, laulu kappaleessa Loser in the End
John Deacon – akustinen kitara, bassokitara

Lisäksi

Roy Thomas Baker – kastanjetit kappaleessa The Fairy Feller's Master-Stroke
Robin Cable – pianoefektit Mercuryn kanssa kappaleessa Nevermore

^[4]

[muokkaa] Julkaisut

Albumi julkaistiin alun perin vinyylilevynä ja C-kasettina Britanniassa 8. maaliskuuta 1974. Se oli parhaimmillaan viidenneksi myydyin äänite 29 listaviikon aikana. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 9. huhtikuuta 1974 jossa se 13 listaviikon aikana nousi parhaimmillaan 49. sijalle. Albumi saavutti kultalevyn myyntirajan sekä Britanniassa ^[6] että Yhdysvalloissa. ^[2]

CD-levynä albumi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Hollywood Records julkaisi CD-levyn uudelleen vuonna 1991 kolmen bonuskappaleen kera. Vuoden 1986 CD-versio julkaistiin uudelleen Euroopassa ja Japanissa vuosina 1993-1994. Remasteroituna CD-levy julkaistiin Japanissa vuosina 2001 ja 2004. Euroopassa remasteroitu CD-levy japanilaisin kansin julkaistiin 12. heinäkuuta 2004. ^[4]

Richard Daddin maalaus The Fairy Fellers Master-Stroke.

[muokkaa] Triviatietoa

Alkuperäisen vinyylilevyn puolet on nimetty "valkoiseksi" ja "mustaksi" puoleksi, eikä A- ja B-puoliksi kuten perinteisesti on ollut tapana. ^[2]
Albumilla esiintyvä Mercuryn säveltämä kappale "The Fairy Feller's Master-Stroke" pohjautuu Richard Daddin samannimiseen maalaukseen. Maalaus on näytteillä Lontoon Tate-galleriassa. ^[2] ^[7] ^[8]

[muokkaa] Aiheesta muualla

Rolling Stone -lehden arvostelu Ken Barnes 20. kesäkuuta 1974 (englanniksi)
Winnipeg Free Press -lehden arvostelu sivustolla Queen Archives (englanniksi)
allmusic -internetsivuston arvostelu Greg Prato (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 Queen II 2005. Queen – The Royal Legend. Luettu 23.12.2006. (englanniksi)
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 ^2,3 ^2,4 Queen II 2005. QueenOnline. Luettu 23.12.2006. (englanniksi)
↑ ^3,0 ^3,1 Queen II 2005. Andy's Queen Page. Luettu 23.12.2006. (englanniksi)
↑ ^4,0 ^4,1 ^4,2 Queen II 2005. Queen Picture Hall. Luettu 23.12.2006. (englanniksi)
↑ Seven Seas Of Rhye sivustolla Queen Picture Hall (englanniksi)
↑ The BPI (Britannian ääniteteollisuuden kauppayhdistys)
↑ 'The Fairy Feller's Master-Stroke' sivustolla Andy's Queen Page (englanniksi)
↑ Richard Daddin The Fairy Feller's Master-Stroke Tate-galleriassa (englanniksi)