Juha Valjakkala
Wikipedia
Juha Veikko Valjakkala, nykyisin Nikita Joakim Fouganthine, aiemmin Aslak Valdemar Ahonen (syntynyt 13. kesäkuuta 1965, Pori) tuli osaksi Suomen ja Ruotsin rikoshistoriaa vuonna 1988, kun hän murhasi nelihenkisen Nilssonin perheen kolme jäsentä pohjoisruotsalaisen Åmselen kylän hautausmaalla. Perheestä jäi eloon vain 11-vuotias poika, joka oli tapahtumahetkellä nukkumassa teltassa kotitalonsa pihalla. Heinäkuussa 1988 Juha Valjakkala ja hänen porilainen rikoskumppaninsa Marita Routalammi (syntynyt 1966 Porissa) olivat Pohjoismaiden etsityimmät henkilöt.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Åmselen kolmoismurha
Murhiin johtanut tapahtumasarja alkoi, kun 22-vuotias Valjakkala vapautui Turun vankilasta 1. toukokuuta 1988, minkä jälkeen hän lähti matkailemaan Ruotsissa ja Suomessa 21-vuotiaan tyttöystävänsä Marita Routalammin kanssa.
3. heinäkuuta he saapuivat Åmseleen. Yöllä Valjakkala varasti polkupyörän. Sten Nilsson ja hänen 15-vuotias poikansa Fredrik lähtivät ajamaan autollaan Valjakkalaa takaa. Ajojahti päättyi hautausmaalle, missä Valjakkala pakotti Stenin ja Fredrikin haulikolla uhaten polvistumaan. Ensin hän ampui Stenin, minkä jälkeen Fredrik yritti anoa armoa valehtelemalla ikänsä. Tästä huolimatta Valjakkala ampui hänetkin. Laukaukset kuuluivat kylään saakka. Perheen äiti Ewa Nilsson lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hän näki, että Valjakkala istui Stenin autossa, ja koputti ikkunaan. Valjakkala tempaisi oven niin raivokkaasti auki, että Ewa kaatui, mutta tämä pääsi juoksemaan pakoon. Valjakkala sai hänet kiinni ja löi häntä haulikolla niin voimakkaasti, että se pirstoutui. Tämän jälkeen hän puukotti Ewan hengiltä.
Valjakkala ja Routalammi otettiin kiinni 10. heinäkuuta Odensessa, Tanskassa. Poliisi pääsi heidän jäljilleen saatuaan tiedon, että Pajalan kunnassa, Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla oli tapahtunut autovarkaus sunnuntaiyönä ja että sen kuvaus sopi Valjakkalaan.
[muokkaa] Oikeudenkäynti ja tuomiot
Oikeudenkäynnissä Valjakkalan asianajajana toimi Pelle Svensson ja Routalammin asianajajana Gunnar Falk. Valjakkala ja Routalammi syyttivät kumpikin toistaan murhista, mutta oikeus uskoi Routalammin tarinaa. Psykiatrisessa testissä todettiin kummankin olevan henkisesti ymmärryskykyinen oikeudessa. Oikeuspsykiatri kuitenkin totesi, että Valjakkalalla oli psykopaattinen persoonallisuus ja että hän oli hyvin aggressiivinen.
Valjakkala sai elinkautisen vankeusrangaistuksen kolmesta murhasta sekä lisäksi ikuisen kiellon palata Ruotsiin.
Routalammi sai kaksi vuotta vankeutta avunannosta törkeään pahoinpitelyyn. Hän oli aikaisemmista rikoksistaan saanut kiellon palata Ruotsiin ennen lokakuun 15. päivää 1997, eikä oikeus katsonut tarpeelliseksi muuttaa määräaikaa.[1]
Routalammi vapautui vankilasta istuttuaan puolet tuomiostaan ja muutti takaisin Poriin. Hän myönsi haastattelun Iltalehdelle marraskuussa 2006 Valjakkalan paettua Haminan työsiirtolasta.
Valjakkala siirrettiin kesällä 1989 Suomeen kärsimään rangaistustaan.
[muokkaa] Vankilapaot[2]
Vuonna 1989 Valjakkalaa pidettiin Uumajan vankilassa, jonne hänen Göteborgissa asunut suomalaismorsiamensa yritti salakuljettaa aseen ja auttaa häntä pakenemaan. Yritys kuitenkin epäonnistui.
Valjakkala yritti karata Riihimäen keskusvankilasta vankitoverinsa kanssa vuonna 1991. He yrittivät paeta muurin yli köyden avulla mutta jäivät kiinni ennen kuin saivat heitettyä köyden muurin yli.
28. huhtikuuta 1994 Valjakkala karkasi Riihimäen keskusvankilasta otettuaan panttivangiksi vankilan englanninkielenopettajan. Valjakkala pakeni aseistautuneena autolla kohti pohjoista, mutta jäi kiinni kolmessa tunnissa Janakkalassa. Panttivanki ei loukkaantunut tilanteessa.
Vuonna 1997 Valjakkala yritti paeta Turun keskusvankilasta vankitoverinsa kanssa. Kumppanukset kiipesivat vankilan työosastolta katolle päät peitettynä kommandopipoilla. Heidän mukanaan oli omatekoinen haulikko ja talja, mutta heidät kuitenkin havaittiin välittömästi vankilan katolta.
Valjakkala päästettiin vaimonsa Minna-Maria Huttusen kanssa 8. toukokuuta 2002 kahden päivän vartioimattomalle lomalle Pyhäselän vankilasta. Valjakkala ja Huttunen jättivät palaamatta vankilaan; heidät saatiin kiinni 14. toukokuuta Ruotsissa Piitimen lähistöllä. Pari tuntia kiinnioton jälkeen Valjakkala yritti itsemurhaa Piitimen poliisin tutkintavankilan sellissä. Valjakkala vietiin itsemurhayrityksen jälkeen paikalliseen sairaalaan eikä hänellä ollut lääkärien mukaan hengenvaaraa.
Valjakkala ja hänen 24-vuotias vankitoverinsa yrittivät karata 19. maaliskuuta 2004 Sukevan vankilasta. He kiipesivät 4,5 metriä korkean vankilan muurin yli, mutta vartijat saivat juosten kaksikon kiinni muutaman sadan metrin päässä vankilasta.
Maanantai-iltana 27. marraskuuta 2006 Valjakkala poistui luvatta iltavahvuuslaskennan jälkeen Haminan työsiirtolasta, mihin hänet oli siirretty saman vuoden syyskuussa. Pako huomattiin vasta kahdeksan tunnin kuluttua aamulla.[3] Poliisi etsintäkuulutti hänet kansainvälisesti. Valjakkalan pakomatka päättyi, kun poliisin erikoisyksikkö otti hänet kiinni Helsingin Maunulassa torstai-iltana 30. marraskuuta noin kello 19.30. Valjakkala jäi kiinni poliisin tehtyä rynnäkön kerrostaloasuntoon, jossa hän piileskeli. Poliisi joutui murtamaan oven, koska Valjakkala ja asunnossa hänen kanssaan ollut nainen eivät suostuneet avaamaan. Itse kiinniotto kävi rauhallisesti, eikä Valjakkala tehnyt vastarintaa. Hänet vietiin välittömästi Pasilan poliisiasemalle. Asunnossa Valjakkalan kanssa ollut nainen tuotiin ulos. Poliisi keskusteli naisen kanssa, mutta ei vienyt tätä asemalle. Aiemmin päivällä poliisi oli löytänyt Maunulasta Valjakkalan epäillyn pakoauton, joka oli varastettu hänen pakonsa aikoihin Haminassa. Valjakkala oli aiemmin viettänyt vankilomiaan Maunulassa. Kiinnioton jälkeen Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka ilmoitti, että Valjakkala sijoitetaan jälleen suljettuun vankilaan.
Pakomatkan jälkeen Valjakkala yritti Helsingin vankilassa Sörnäisissä itsemurhaa hirttämällä. Hän pääsi hoitoon Marian sairaalaan eikä saanut vakavia vammoja.[4] Valjakkala vietiin itsemurhayrityksen jälkeen vankimielisairaalaan tutkittavaksi, [5] jonka jälkeen hänet sijoitettiin Kuopion vankilaan.
Rikoslehti Alibin tammikuun 2007 numerossa julkaistussa haastattelussa Valjakkala kiisti tiedon itsemurhayrityksestä. Valjakkala kertoi haastattelussa maannensa sellin lattialla viinan ja väsymyksen takia. [6]
[muokkaa] Armahdusanomukset
Valjakkala on anonut armahdusta useita kertoja, mutta tammikuuhun 2006 saakka korkein oikeus katsoi, ettei anomusta tule hyväksyä. Lopulta tammikuussa 2006 KKO otti kannan, jonka mukaan anomus voitaisiin hyväksyä. Valjakkalan vapautuminen on kiinni enää presidentti Tarja Halosen päätöksestä, jota KKO:n kanta ei sido millään tavoin. Ruotsin viranomaiset ja mm. oikeusministeri Beatrice Ask[7] ovat julkisesti ilmoittaneet vastustavansa Valjakkalan armahdusta.
[muokkaa] Valjakkalan käyttämät nimet
- Juha Veikko Valjakkala (1965–1994)
- Aslak Valdemar Ahonen (1994–1997)
- Aslak Valdemar Valjakkala (1997–1998)
- Nikita Joakim Valjakkala (1998–2000)
- Nikita Joakim Fouganthine (2000–)
[muokkaa] Elokuva
Vuonna 1991 ruotsalainen ohjaaja Jan Troell ohjasi Åmselen murhista elokuvan nimeltä Il Capitano, jonka pääosaa esitti Antti Reini.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Pohjolan poliisi kertoo 1991
- ↑ Ilta-Sanomat 1.12.2006 s. 11
- ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Krp+uskoo+Valjakkalan+olevan+yh%C3%A4+Suomessa/1135223315534
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/200612025441432_uu.shtml
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/200612055447689_uu.shtml
- ↑ Alibi 1/2007 s. 69
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611305432103_uu.shtml
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Aimo Massisen kolumni 18.5.2002: Barabbas pantiin takaisin häkkiin
- Turun Sanomat 27.3.2004: Kolmoismurhaajan pako päättyi lyhyeen Sukevalla
- (28.11.2006) YLE uutiset: Juha Valjakkala karkuteillä
- YLE Elävä arkisto: Kolmoismurhaaja Juha Valjakkala
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Pohjolan poliisi kertoo 1991 (Artikkeli: Åmselen murhat)
