Haulikko
Wikipedia
Haulikko on yleisimmin kiväärimallinen ase, jolla ammutaan pieniä, läpimitaltaan 2-9 mm hauleja. Sitä käytetään pääasiassa pienriistan, kuten lintujen ja metsäjänisten metsästyksessä. Luotiammusta, niin kutsuttua täyteistä käytettäessä haulikkoa voidaan käytää esimerkiksi valkohäntäpeuran pyynnissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Nykyisissä haulikoissa on yleensä yksi tai kaksi piippua. Kaksipiippuisen haulikon piiput on yleensä juotettu kiinteästi toisiinsa. Tällöin puhutaan tavallisesti piippuparista ja päällekkäis- tai rinnakkaispiippuisesta haulikosta sen mukaan, miten piiput on sijoitettu toisiinsa nähden. Yksipiippuiset haulikot ovat nykyisin yleisemmin itselataavia, nk. puoliautomaattihaulikoita tai pumppuhaulikoita. Itselataava haulikko latautuu useimmiten etutukin sisälle sijoitetun mekanismin avulla joko kaasunpaineen tai rekyylin voimalla, esimerkkinä Saiga-merkkiset, venäläisen Kalashnikov-rynnäkkökiväärin rakenteeseen pohjautuvat haulikot.
Pumppuhaulikko ladataan vetämällä etutukki käsin taakse ja työntämällä se takaisin eteen (joissain poikkeustapauksissa, esim. Neostead-malleilla eteen ja sitten taakse). Nykyään yleisimmin käytetty haulikkotyyppi on taittuvapiippuinen joko yhdellä tai kahdella piipulla varustettuna. Myös pulttilukkoisia haulikoita valmistetaan ja käytetään jonkin verran.
Haulikkorihla eli rihlakko on taittuvapiippuinen, kertalaukeava yhdellä haulipiipulla ja yhdellä kivääripiipulla varustettu yhdistelmäase.
Haulikon piippu ei ole rihlattu. Yli 40 metrin matkoille ammuttaessa haulien teho laskee huomattavasti luotiaseiden ammusta nopeammin. Haulikon tehokkuus metsästyksessä perustuu usean haulin yhtäaikaisen osuman yhteisvaikutukseen ja laajenevaan haulisuihkuun, jonka halkaisija on metsästyshaulikolla yleensä noin 70 cm 35 metrin matkalta. Laajahko osumakuvio tekee mahdolliseksi osua liikkuviin maaleihin tehokkaasti. Uudemmissa haulikoissa osumakuvion kokoa voi myös säätää piippuun tai piippupariin kuuluvia supistajia vaihtamalla.
Haulikon ammuksen haulien lähtönopeus on 300-400 m/s. Nykyisissä kiväärityyppisissä luotiaseissa lähtönopeus on suurempi mutta luoteja vastaavasti vain yksi, joka on lisäksi painoltaan vain noin 1/3-1/5 haulikon ammuksen sisältämien haulien yhteispainosta.
Jos haulikossa käytetään sitä varten suunniteltua luotiammusta, niin kutsuttua täyteistä, aseella voidaan ampua kohtalaisella tarkkuudella ja teholla vielä noin 75 metrin matkalle. Edullisissa olosuhteissa osumatarkkuus on tuolloin noin 20 cm, usein alle. Kivääreihin verraten täyteisen luodin tarkkuus on heikko (vaikkakin metsästykseen riittävä). 75 metriltä hyvälaatuisella metsästyskiväärillä viiden laukauksen osumakuvio on halkaisijaltaan 1-2 cm. Joihinkin itselataaviin ja pumpputoimisiin, lähinnä amerikkalaista valmistetta oleviin haulikoihin on saatavilla erillinen rihlattu vaihtopiippu joka täyteisiä ammuttaessa parantaa osumatarkkuutta merkittävästi. Rihlatussa piipussa on yleensä myös paremmat avotähtäimet kuin normaalissa haulipiipussa.
[muokkaa] Kaliiperi
Haulikon kaliiperi ilmoitetaan englantilaista naulajärjestelmää käyttäen. Lukema kertoo sen, kuinka monta piippuun sopivaa palloa paunasta lyijyä voidaan tehdä. Haulikon piipun halkaisija on sitä suurempi, mitä pienempi lukema on. Esimerkiksi kaliiperin 12 haulikkoon sopivia palloja paunasta saa 12 kappaletta. Myös tuumaan perustuvia, piipun sisähalkaisijan ilmoittavia kaliiperimittoja on, mm. .410 tuumaa.
Haulikon kaliiperin yhteydessä ilmoitetaan aina myös täyteen mittaansa avatun patruunan hylsyn nimellismitta millimetreinä. Nykyisin käytetään 20/70, 20/76, 16/70, 12/70, 12/76, 12/89, 10/75 ja 10/89-kaliiperin haulikoita, joista 12/70 on vielä yleisin ja 12/76 (magnum) seuraavaksi yleisin. Kaliiperi 12/89 (supermagnum) on yleistymässä mm. siksi, että 12-kaliiperisella 89 mm pitkällä patruunapesällä varustetulla haulikolla voi ampua myös lyhyempiä 12/76 ja 12/70 patruunoita. Haulikolla, esimerkiksi 12/70, ei saa ampua nimellismittaansa pidempiä patruunoita, vaikka ne saattavatkin sopia panospesään, koska ne voivat aiheuttaa vaarallisen aserikon.
[muokkaa] Patruuna
Haulikon patruuna sisältää tavallisesti 100-400 haulia kaliiperista ja haulikoosta riippuen. Esimerkiksi 12-kaliiperisen haulikon patruuna sisältää halkaisijaltaan 3,5 mm:n hauleja noin 130 kpl, painoltaan yhteensä noin 35 grammaa. Patruunan osat eli nalli, ruuti, välitulppa ja haulit ovat koottu tavallisesti pahvisen tai muovisen, messinkikantaisen hylsyn sisään. Poliisin käyttöön on myös tehty mellakkapatruunoita, joissa haulit ovat kumia.
[muokkaa] Käyttö
Haulikkoa käytetään metsästyksessä lintujen ja pienriistan ampumiseen sekä isompien riistaeläinten metsästykseen luotiammusta käyttäen. Myös poliisit ja sotilaat käyttävät niitä tukiaseinaan, koska ne sopivat kiväärejä paremmin kaupunkiolosuhteissa taistelemiseen (pienempi läpäisykyky, ei aiheuta yhtä suurta vaaraa esimerkiksi viereisessä huoneissa oleskeleville henkilöille) sekä erikoistehtäviin, kuten lukkojen pirstomiseen.
Haulikkoa käytetään myös urheiluammunnassa, muun muassa trapissa ja skeetissä, jotka ovat olympialajeja, sekä practical-lajeissa.
[muokkaa] Muuta
Haulikon piipun lyhentäminen laajentaa osumakuviota huomattavasti, mutta alentaa samalla ammuksen lähtönopeutta ja tehokasta ampumaetäisyyttä. Tällainen katkaistu haulikko, jota on ehkä lyhennetty myös aseen tukkia muokkaamalla, on helposti kätkettävissä ja on edelleenkin jonkin verran rikollisten suosiossa myös helpon saatavuutensa ja halpuutensa vuoksi.
Haulikon ja muun kiväärityyppisen aseen lyhentäminen niin, että aseen kokonaispituus alittaa 84 cm tai piipun pituus 40 cm, on luvanvaraista ja ilman lupaa tehtynä rangaistavaa.
Itselataavaa kertatulta ampuvilla haulikoilla metsästettäessä aseen makasiini täytyy rajoittaa kahden patruunan vetoiseksi, jonka lisäksi yksi patruuna voi olla piipussa. Muilla kiintomakasiinilla tai irtolippaalla varustetuilla haulikkotyypeillä ei ole tätä rajoitusta metsästyskäytössä.
