Argon
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Argon | ||||
| Tunnus | Ar | ||||
| Järjestysluku | 18 | ||||
| Luokka | Epämetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 18, jalokaasu | ||||
| Jakso | 3 | ||||
| Tiheys | 0,001784×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Väritön | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1894, Sir William Ramsay, Lordi Rayleigh | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 39,948 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 71 (71) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 97 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 188 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ne] 3s2 3p6 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 8 | ||||
| Hapetusluvut | 0 | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kaasu | ||||
| Sulamispiste | 83,80 K (−189,35 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 87,30 K (−185,85 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 22,56×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 6,43 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 1,18 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 323 m/s kaasuna, 300 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,520 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,01772 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Argon (lat. argon) on järjestysluvultaan 18. alkuaine ja kuuluu jalokaasuihin. Argonin CAS-numero on 7440-37-1. Sitä on noin 0,94 prosenttia ilmakehästämme. Argon on väritön, hajuton ja mauton kaasu. Kuten muitakin jalokaasuja, argonia pidettiin pitkään reagoimattomana. Ensimmäiset tunnetut argon-yhdisteet maailmassa on kuitenkin viime vuosina tuotettu ja analysoitu Helsingin yliopiston kemian laitoksella fysikaalisen kemian laboratoriossa.
Argonin löysi tietämättään brittiläinen kemisti Henry Cavendish 1700-luvun lopussa, kun hän tutki ilmakehän koostumusta. Yksi prosentti jäi arvoitukseksi, mutta arvoitus ratkesi runsaat sata vuotta myöhemmin fyysikko John William Struttin ja kemisti William Ramsayn tutkimusten ansiosta. Molemmat palkittiin Nobelilla 1904.
Argonia erotetaan ilmakehästä tislaamalla: kun ilmaa jäähdytetään, eri ainesosat nesteytyvät eri lämpötiloissa. Argon on yleisin jalokaasu, joten sitä käytetään, kun tarvitaan reagoimatonta kaasua. Yleisin käyttötapa on hehkulamppujen ja loisteputkien täytekaasuna. Joitakin reaktiivisia metalleja, kuten titaania, hitsattaessa tarvitaan argonia suojakaasuna. Argonkaasua johdetaan suurella paineella sulan metallin ympärille, jottei metalli hapettuisi ilman hapen vaikutuksesta.
