Kasvillisuusvyöhyke
Wikipedia
Kasvillisuusvyöhykkeet eli kasvillisuusalueet ovat lähinnä ilmastollisten tekijöiden vuoksi kasvillisuudeltaan toisistaan eroavia alueita. On olemassa useita eri tapoja jakaa maapallon kasvillisuus vyöhykkeisiin, ja vyöhykkeiden rajat ovat tavallisesti liukuvia. Merkittävimmät kasvillisuuteen vaikuttavat tekijät ovat lämpötila ja sademäärä, mutta myös esimerkiksi pinnanmuodot saavat aikaan erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä. Biomi tarkoittaa tietynlaista eliöiden elinympäristöä, ja se vastaakin lähestulkoon kasvillisuusvyöhykettä, sillä kasvillisuus on yleensä tärkein elinympäristöön vaikuttava tekijä. Useimmille vyöhykkeille on ominaista niille tyypillinen maannos, joka koostuu lähinnä lahoavista kasvinosista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kasvillisuusvyöhykkeisiin vaikuttavat tekijät
Merkittävin vaikutus kasvillisuuden tyyppiin on kullakin alueella vallitseva ilmasto, etenkin lämpötila ja sademäärä sekä niiden kausittaiset vaihtelut. Vuoristoisilla seuduilla kasvillisuus muuttuu vyöhykkeelliseksi: korkeammalle mentäessä ilma kylmenee ja kasvillisuus muuttuu vaatimattomammaksi samaan tapaan kuin päiväntasaajalta poispäin mentäessä; lisäksi vuorten vastakkaisilla rinteillä sadeolosuhteet voivat olla erilaiset.
Paikalliset kasvupaikkatekijät voivat luoda ympäristöstään poikkeavia, joskin tavallisesti pieniä kasvillisuusvyöhykkeitä. Seisova vesi tai pohjaveden sijainti lähellä maanpintaa luovat ympäristöään hedelmällisempiä kasvillisuusalueita. Myös maan ravinnekoostumus voi vaikuttaa kasvillisuuteen – esimerkiksi kalkkipitoinen maaperä suosii tiettyjä kasveja, kun taas monet kasvit eivät kasva siinä lainkaan. Maaperän suolaisuus vaikuttaa myös kasvillisuuteen merkittävästi. Paikalliset pienilmastot luovat omia kasvillisuusvyöhykkeitään.
Koska keskilämpötila ja -sademäärä vaihtelevat eri alueilla asteittain, eivät kasvillisuusvyöhykkeidenkään rajat tavallisesti ole jyrkkiä. Esimerkiksi metsä voi muuttua aroksi siten, että ympäristöään kosteammilla paikoilla voi aron keskellä vielä kasvaa pieniä metsäsaarekkeita. Lauhkea lehtimetsävyöhyke ja pohjoinen havumetsävyöhyke sekoittuvat keskenään hemiboreaaliseksi sekametsävyöhykkeeksi.
[muokkaa] Jako lämpövyöhykkeittäin
Tavallisin jako kasvillisuusvyöhykkeisiin perustuu maapallon lämpövyöhykkeisiin. Se on varsin karkea ja epätarkka pienellä mittakaavalla, mutta suurilmastollisista syistä johtuen suurtenkin alueiden kasvillisuus on usein samankaltaista. Kasvillisuusvyöhykkeet eivät aina noudata lämpövyöhykkeiden rajoja: aavikoita on myös lauhkealla vyöhykkeellä. Alla esitettävät kasvillisuusvyöhykkeet jakautuvat edelleen alatyyppeihin. Viisi ensiksi mainittua vyöhykettä jäätiköstä lauhkean vyöhykkeen lehtimetsiin määräytyvät vuoden tai vuodenaikojen keskilämpötilan mukaan, muut vyöhykkeet sademäärän tai sateen kausittaisuuden mukaan.
- Kylmä lämpövyöhyke:
- jäätikkö – kasvitonta aluetta
- kylmyys- eli polaariavikko – lähinnä jäkäliä ja yksisoluisia leviä, harvakseltaan muita kasveja
- tundra – matalakasvuisia pensaita, ruohoja ja varpuja
- Lauhkea lämpövyöhyke:
- boreaalinen eli pohjoinen havumetsävyöhyke – havupuita
- lehtimetsä – kesävihantia jaloja lehtipuita
- aro – puutonta ruohokasvillisuutta
- Lämmin eli subtrooppinen lämpövyöhyke:
- subtrooppinen sademetsä – ainavihantia lehtimetsiä
- nahkealehtinen eli välimerenkasvillisuus – kuivakesäinen vyöhyke
- monsuunimetsä – kesäsateiden vyöhyke
- Kuuma eli trooppinen lämpövyöhyke:
- kuivuusaavikko – kuuma ja kasviton tai lähes kasviton alue
- savanni – ruohostoa ja harvakseltaan puita
- trooppinen sademetsä – ainavihantia metsiä, jotka saavat jatkuvasti sadetta ja lämpöä
Alpiininen eli vuoristokasvillisuus on tundramaista kasvillisuutta, jota esiintyy vuorten rinteillä lauhkeasta trooppiselle vyöhykkeelle.
[muokkaa] Kasvillisuusvyöhykkeet lyhyesti
[muokkaa] Kylmyysaavikko
- Pääartikkeli: kylmyysaavikko
Kylmyysaavikko (napa-aavikko, polaariaavikko) on kylmää ja kuivaa aluetta, joka on paljaana lumesta ja jäästä ainakin osan vuotta. Kasvillisuus koostuu lähinnä muutamista jäkälistä, sammalista ja yksisoluisista levistä. Vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle +0 °C. Kylmyysaavikoita on 76. leveysasteen pohjoispuolella, Etelämantereella sekä korkeiden vuoristojen huipuilla.
[muokkaa] Tundra
- Pääartikkeli: tundra
Tundralla maa on ikiroudassa ja vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila jää 0...+10 celsiusasteeseen. Lyhyt kesä mahdollistaa maanpinnan sulamisen, ja soita esiintyy laajalti, koska haihtuminen on vähäistä ja routa estää veden imeytymisen syvälle maahan. Maaperä on vähäravinteinen. Kaikki kasvit ovat monivuotisia ja useimmat ainavihantia lyhyen kasvukauden takia. Kylmemmissä osissa kasvaa sammalia, jäkäliä, heiniä, saroja ja eräitä kauniskukkaisia pieniä ruohoja; lämpimämmissä osissa kasvaa lisäksi matalia pensaita ja puita sekä pieniä varpuja. Tundraa on pohjoisella pallonpuoliskolla 60 ja 76 leveysasteen välisellä alueella ja eteläisellä pallonpuoliskolla Etelämantereen suotuisimmilla alueilla ja muutamilla ympäröivillä saarilla.
[muokkaa] Boreaalinen vyöhyke
- Pääartikkeli: boreaalinen vyöhyke
Boreaalinen eli pohjoinen havumetsävyöhyke ulottuu laajana kaistaleena halki pohjoisen pallonpuoliskon. Kolmen kesäkuukauden lämpötila yltää yli 10 celsiusasteeseen, mikä mahdollistaa roudan sulamisen kokonaan. Ilmasto on tasaisen kostea. Aluetta hallitsevat havupuuvaltaiset metsät sekä suot. Kussakin metsätyypissä on yleensä vain muutama hallitseva puulaji. Aluskasvillisuus koostuu pääasiassa sammaleista, jäkälistä ja varvuista. Maaperä on hapan.
[muokkaa] Lehtimetsävyöhyke
- Pääartikkeli: lehtimetsä
Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät ovat kesävihantia. Vähintään neljänä lämpimimpänä kuukautena keskilämpötila kohoaa yli 10 celsiusasteen ja kylmimpänäkin kuukautena yli −15 °C:een. Puusto ei ole kovin runsaslajista ja koostuu lähinnä jaloista lehtipuista; lähellä havumetsävyöhykkeen rajaa on sekametsiä, joissa on myös havupuita. Aluskasvillisuutena on runsaasti pensaita ja erilaisia ruohoja. Maannos on melko viljavaa ja paksua ruskomaata. Lauhkea lehtimetsävyöhyke on levittäytynyt Keski-Eurooppaan, Itä-Aasiaan ja Pohjois-Amerikan keskiosiin. Merkittävä osa vyöhykkeen metsistä on muutettu viljelysmaiksi.
[muokkaa] Aro
- Pääartikkeli: aro
Arot sijaitsevat lauhkealla ja subtrooppisella lämpövyöhykkeellä mantereiden kuivissa sisäosissa, joissa ilmasto on mantereinen ja sademäärät vähäisiä. Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +22 °C, kylmimmän yli 2°C ja sademäärä alle 600 millimetriä vuodessa jakautuen epätasaisesti eri kuukausille. Lauhkean vyöhykkeen arot ovat heinäaroja, joilla kasvaa myös sipulikasveja. Subtrooppisen vyöhykkeen aroilla kasvaa laikuittain pensaita, ja sademäärän vähentyessä ne muuttuvat vähitellen puoliaavikoiksi ja edelleen aavikoiksi. Arojen maannos on viljavaa mustaamultaa. Aroja on muun muassa Keski-Aasiassa, Pohjois-Amerikan keskiosissa (preeria), Koillis-Argentiinassa (pampa) ja Saharan eteläpuolella.
[muokkaa] Subtrooppinen sademetsä
- Pääartikkeli: sademetsä
Subtrooppista sademetsää esiintyy siellä, missä sademäärä on ympäri vuoden korkea (talvella kuitenkin vähäisempi kuin kesällä) ja vuoden keskilämpötila jää alle 18 celsiusasteeseen ollen kylmimpänä kuukautena yli +2 °C. Tärkeimpiä esiintymisalueita ovat itäinen Kiina, Japanin eteläosat, Uusi-Seelanti ja Australian kaakkoisosa sekä Yhdysvaltain kaakkoisosa. Subtrooppisessa sademetsässä on viileämpää ja kuivempaa, vähemmän puulajeja, ohuempi latvuskerros ja runsaampi aluskasvillisuus kuin trooppisessa sademetsässä.
[muokkaa] Nahkealehtinen kasvillisuus
- Pääartikkeli: nahkealehtinen kasvillisuus
Nahkealehtinen eli välimerenkasvillisuus vallitsee subtrooppisella vyöhykkeellä mannerten länsiosissa, kuten Välimeren rannikolla, Kaliforniassa, Etelä-Afrikassa ja Lounais-Australiassa. Kesät ovat kuumia ja kuivia: lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli 22 °C ja kuivimman kuukauden sademäärä alle 30 mm. Talvet puolestaan ovat viileitä ja runsassateisia: lämpötila vaihtelee −3...+18 °C ja sateisimman kuukauden sademäärä on vähintään kolme kertaa kesän kuivinta kuukautta suurempi. Puustoa on vain paikoin ja se koostuu muun muassa havupuista, tammista ja hedelmäpuista; muualla kasvaa nahkea- ja pienilehtisiä pensaita.
[muokkaa] Monsuunimetsä
- Pääartikkeli: monsuunimetsä
Monsuunimetsiä esiintyy kesäsateiden alueilla trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä lähinnä Intiassa, Sri Lankassa ja Kaakkois-Aasiassa. Alueella vallitsevat kuivan kauden ajaksi lehtensä pudottavat lehtimetsät, jotka ovat harvempia kuin sademetsät. Aluskasvillisuus on tiheää valon päästessä metsien pohjakerroksiin. Etenkin eläinlajisto on runsas.
[muokkaa] Kuivuusaavikko
- Pääartikkeli: aavikko
Kuivuusaavikot ovat levittäytyneet pääasiassa kääntöpiirien alueelle, mannerten kuiviin sisäosiin sekä sinne, minne vuoret estävät sadepilvien pääsyn. Sademäärä on vähäinen tai olematon ja painottunut sadekausiin. Kuiva kausi kestää vähintään 7 kuukautta. Kasvillisuuden määrä on suoraan sidoksissa sademäärään; puoliaavikoilla on ohut ja laikuittainen ruohopeite sekä yksittäisiä pensaita ja puita, pensasaavikoilla kasvaa kuivuutta kestäviä pensaita ja kaktuksia ja kaikkein kuivimmat aavikot ovat lähes elottomia. Maannos on usein melko ravinteikas, koska haihtuminen nostaa ravinteen maanpintaan. Vuorokauden lämpötilanvaihtelut ovat suuria.
[muokkaa] Savanni
- Pääartikkeli: savanni
Savannia esiintyy siellä, missä lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli 25 °C ja kylmimmänkin yli 18 °C. Sademäärä on melko korkea, 600–1500 mm, mutta se on jakautunut epätasaisesti niin, että talvella koittaa vähintään kahden kuukauden pituinen kuiva kausi. Runsassateisemmilla puu- ja pensassavanneilla kasvaa pitkää, karkeaa ruohoa ja sen joukossa pensaikkoja ja puurykelmiä. Ruohosavanneilla sataa vähemmän, ja siellä kasvaa laajoja ruohostoja, pensaikkoja ja siellä täällä yksittäisiä puita. Savanni on levittäytynyt lähinnä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja Etelä-Amerikan pohjoisosiin. Se rajoittuu yleensä sademetsään ja aroon tai puoliaavikkoon.
[muokkaa] Trooppinen sademetsä
- Pääartikkeli: sademetsä
Trooppinen sademetsä on kehittynyt sinne, missä olosuhteet elämän menestymiselle maanpinnalla ovat kaikkein parhaat: sademäärä on tasaisen runsas, vähintään 1 500 mm vuodessa, ja jokaisen kuukauden keskilämpötila on yli 18 °C. Lajisto on täällä kaikkein runsaimmillaan, ja ainavihannat lehtipuut kohoavat noin 50 metrin korkeuteen muodostaen tiheän latvuskerroksen. Aluskasvillisuus on tästä johtuen melko vähäistä, ja maannos on niukkaravinteista latosolia, koska lahoaminen tapahtuu nopeasti ja ravinteet palaavat suoraan kasvien käyttöön. Puiden rungoilla kasvaa runsaasti päällyskasveja, kuten liaaneja ja orkideoita. Trooppisia sademetsiä esiintyy Amazonasissa, Keski-Amerikassa, Afrikan keskiosissa, Kaakkois-Aasiassa ja Australian pohjoisosissa.
[muokkaa] Vuoristokasvillisuus
- Pääartikkeli: vuoristokasvillisuus
Vuoristo- eli alpiininen kasvillisuus muistuttaa suuresti tundraa, sillä sitä esiintyy samankaltaisissa olosuhteissa vuorten rinteillä ympäri maailman tundra-alueen ulkopuolella. Koska ylöspäin mentäessä ilma viilenee keskimäärin 6,5 celsiusastetta kilometriä kohden, on vuoristokasvillisuus vyöhykkeistä. Vyöhykkeet sijaitsevat sitä korkeammalla, mitä lähempänä päiväntasaajaa vuori sijaitsee. Vuoristokasvillisuus alkaa puurajan yläpuolella, jossa kasvaa pensaita, varpuja ja ruohoja. Ylin kasvillisuus on niukkaa jäkälikköä. Jyrkillä rinteillä kasvillisuus on hyvin vähäistä maaperän ohuudesta johtuen. Lajisto vaihtelee runsaasti maantieteellisestä sijainnista riippuen.
[muokkaa] Muita jaotteluja
Holdridgen elämänvyöhykejärjestelmä luokittelee kasvillisuusvyöhykkeet lämpötilan, kosteuden ja korkeuden mukaan. Järjestelmä ottaa siten huomioon vuorten vaikutuksen kasvillisuusvyöhykkeisiin. Sitä käytetään etenkin Amerikan trooppisissa osissa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- CD-Facta 2005
- WSOY Pikkujättiläinen, 8. painos, 1989
| Kasvillisuusvyöhykkeet |
|---|
| Aavikko | Aro | Havumetsä | Kylmyysaavikko | Lehtimetsä | Monsuunimetsä | Nahkealehtinen kasvillisuus | Sademetsä | Savanni | Tundra | Vuoristokasvillisuus |
