Vuoristokasvillisuus
Wikipedia
Vuoristokasvillisuus eli alpiininen kasvillisuus on kasvillisuusvyöhyke, jota esiintyy arktisten alueiden ulkopuolella sijaitsevien vuoristojen puurajan yläpuolella. Kasvillisuus muistuttaa suuresti tundraa, ja siihen kuuluu pääasiassa matalakasvuisia heiniä, sammalia, jäkäliä, varpuja sekä joitakin kauniskukkaisia kasveja. Vuoristoille on tyypillistä ilman viileneminen ylöspäin mentäessä. Jos vuori on tropiikissa, alimmilla vuoren rinteillä kasvaa trooppista sademetsää, hieman korkeammalla on lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsää ja lopulta kylmän ilmanalan matalakasvuista vuoristokasvillisuutta, ei enää puita. Ylimpänä ovat vuoristolumet ja jäätiköt.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alpiininen ja vuoristokasvillisuus
Alpiiniselle kasvillisuudelle on tyypillistä laikuittainen esiintyminen, joka johtuu vähäistenkin pinnanmuotojen aiheuttamista elinolosuhteiden muutoksista. Esimerkiksi Lapin tunturipaljakoilla vallitseva hemiarktinen (puoliarktinen) kasvillisuus käsitetään usein alpiiniseksi kasvillisuudeksi eikä aidoksi arktiseksi tundraksi, jota esiintyy lähimmillään vasta Norjassa Varangin niemimaalla sekä Venäjän pohjoisosissa. Alpiininen kasvillisuus on saanut nimensä Alppien kasvillisuudesta, joka on kasvillisuustyypin malliesimerkki. Vuoristokasvillisuudelle on tyypillistä, että se muodostaa kasvillisuusvyöhykkeitä vuorten rinteille, koska ilma viilenee ylöspäin mentäessä. Vyöhykkeet vastaavat päiväntasaajan ja napojen välisiä vyöhykkeitä, vaikka ilmasto- ja valaistusolot ovat erilaiset. Korkeuden lisäksi rinteiden suunta ja jyrkkyys vaikuttavat kasvillisuuteen. Varjoisilla rinteillä vyöhykkeiden rajat ovat alempana ja jyrkillä rinteillä maaperän ohuuden takia kasvillisuus on vaatimatonta. Myös tuulisuus vaikuttaa kasvillisuuteen, jolloin puut ovat matalampia ja tuulen vuoksi taipuneita.
[muokkaa] Vuoriston kasvillisuusvyöhykkeet
Kasvillisuusvyöhykkeet vuorten rinteillä voivat vaihtua nopeastikin; mentäessä ylöspäin yhden kilometrin, laskee lämpötila keskimäärin 10 astetta. Korkeus merenpinnasta ja etäisyys päiväntasaajasta määräävät kasvillisuusvyöhykkeiden rajat. Suunnilleen voidaan sanoa, että jos noustaan 100 m korkeudelle vuorella, ollaan ilmastollisesti siirrytty noin 80 km pohjoiseen pohjoisella pallonpuoliskolla, eli 45' (kaariminuuttia) tai 0,75° leveysastetta.
Riittävän korkean huipun kivikoilla ja kallioilla kasvaa vain niukkaa jäkälikköä, varpuja tai pieniä pensaita, ylimpänä on vain ikuista jäätä. Vuoristojen lumirajojen sijaintiin vaikuttavat etäisyys päiväntasaajasta, ilmankosteus ja vuoren rinteen suunta. Sateet ovat vuoristoissa orograafisia sateita, jotka johtuvat kostean ilman nousemisesta ylös pitkin vuoren rinnettä ja tiivistymisestä pilviksi.
[muokkaa] Käsitteitä
- Orografinen, vuoristoon liittyvä
- Alpiininen, vuoristo-
- Puuraja: suurin korkeus, missä kasvaa puita
- Lumiraja: täältä alkaa ympärivuotinen lumi ja jää. Lumiraja muuttuu ilmaston muuttuessa.
- Puna: Andien korkean vuoriston vyöhyke, jossa kasvaa korkeaa ruohoa, kaktuksia ja matalia kuivuutta kestäviä kasveja.
[muokkaa] Puuraja
Köppenin mukaan puita kasvaa vielä, jos lämpimin kuukausi on yli 10 °C. Erään teorian mukaan raja olisi W = 9 - 0,1*C, missä W = lämpimimmän, C = kylmimmän kuukauden keskilämpötila. Näin esimerkiksi jos vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila on -20 °C, lämpimimmän kuukauden on oltavat yli 11 °C, jotta puita kasvaisi. Molemmat ovat vain karkeita yleistyksiä.
[muokkaa] Kasvillisuus korkealla vuoristossa
Korkealla vuoristossa kasvaa vuoristotundran alpiinista kasvillisuutta, eli kukkia, sammalia, jäkäliä ja pensaita. Lumirajan yllä on lunta ja jäätä sekä paljasta kiveä, jossa voi kasvaa jäkälää. Lämpötila vaihtelee tavallisesti vuoristotundravyöhykkeellä -18 °C - 10 °C ja sademäärä on noin 230 mm. Vuoristotundraa on Alpeilla, Kalliovuorilla, Andeilla, Kilimanjarolla, Fujilla Japanissa ja Himalajassa.
[muokkaa] Väli-Amerikan kasvillisuusvyöhykkeet
Väli-Amerikan kasvillisuusvyöhykkeet ovat klassinen esimerkki vuoriston vaikutuksesta ilmastoon.
- Sademetsä, tierra caliente, 0-750 m,
- Lauhkea vyöhyke, tierra templada, suurin osa Meksikon keskusylänköä
- Kylmä vyöhyke, tierra fria, 1800-3600 m päivä 24-27 °C, yöllä 10-13 °C.
- Jäämaa, tierra helada,>3600 m, lämpötila aina alle 10, vastaa arktista, puurajan yllä.
[muokkaa] Suomen tuntureiden kasvillisuusvyöhykkeet
Varsinkin pohjoisilla, korkeilla tuntureilla on havaittavissa monia kasvillisuusvyöhykkeitä. Metsänrajan yllä ei enää kasva metsää, puurajan yläpuolella ei yksittäisiä puitakaan. Korkealla tunturin laella on puuton tunturipaljakka.
Tunturin juurella kasvaa havumetsää, paitsi pohjoismmassa Lapissa. Mäntyrajan yläpuolella kasvaa koivuja, ensin metsänä, ylöspäin mentäessä yksittäisinä tavallisina ja vaivaiskoivuina. Puurajan tietämillä kasvaa myös pöytäkatajaa. Alemmalla paljakalla kasvaa varvikkoa, ylempänä kaskipaljakalla ruohomaista kasvillisuutta ja ylimpänä kasvaa kivikon seassa vain sammalta ja jäkälää. Kaikki tunturit eivät tietenkään ulotu niin korkealle, että nissä olis esim ylin sammal-jäkälävyöhyke. Eri vyöhykkeiden kasvillisuuteen vaikuttavat myös tunturin maantieteellinen sijainti (etelässä, pohjoisessa, mantereen sisäosissa vai meren lähellä) sekä myös tunturin pohjakivi, joka määrää maaperän ravinteet. Kasvillisuutta määrää myös lumipeitteen paksuus, matalan lumipeitteen vallitessa korkeat heinämäiset ja varpumaiset kasvit saattavat paleltua, kun lumipeite ei suojaa niitä. Esim variksenmarja sietää paremmin ohutta lumipeitetä kuin mustikka tai heinä. Tunturikoivikot voivat olla lehtomaisia, saniaisia ja kulleroa kasvavia kosteita tai variksenmarjaa, mustikkaa ja poronjäkälää kasvavia kuivia. Lapinvuokko (Dryas octopetala) suosii kalkkia.
Tunturipaljakalle (alpiiniselle, oroarktiselle vyöhykkeelle) on tyypillistä kasviston laikkuisuus, sillä pienikin kasvua häiritsevä tekijä aiheuttaa kasvien kuoleutumista. Paljakan kasvilajisto on matalaa lumipeitteen mataluuden takia. Se ei ole täysin aitoa arktista kasvillisuutta, vaikka siinä on joitain sen kasvilajeja. Paljakan painanteissa voi olla paksuja lumikerroksia eli lumenviipymiä, jotka sulatat ehkä 1-2 kuukaudeksi. Toisaalla on tuulenpieksämiä tuulisia paikkoja, joihin ei kerry lunta. Puuttomalla paljakallahan tuulee kovasti. Tuulenpieksämissä routii ankarasti ja on vain vähän humusta. Paljakoilla on suuria kuivia jäkälikköjä, ja toisaalla vaivaiskoivuja ja varpuja kasvavia kangasmaita, ja joskus tunturisoitakin.
Tyypillisen korkean Pohjois-Lapin tunturin kasvillisuusvyöhykkeet ovat:
| Vyöhyke | Nimitys | Korkeus m menenpinnasta |
Muuta |
|---|---|---|---|
| Havumetsä | n. 100-550 m | ||
| Tunturikoivumetsä | Pohjoisoroboreaalinen | ||
| Vaivaiskoivuja | Orohemiarktinen, subalpiininen. | 300-600 m | Yksittäisiä tunturikoivuja ja vaivaiskoivuja, ja katajia sekä pajua. |
| Alapaljakka | Ala-alpiininen, alaoroarktinen |
Suurin osa Suomen paljakoista alapaljakoita.
Varpukankaita, alueesta riippuen kasvaa pohjanvariksenmarjaa (Empetrum hermaphroditum) nimenomaan ohutlumisilla tuulikankailla ja Jäämeren lähellä mustikkaa ja sammalta. Mahdollisesti myös yksittäiisä katajia, vaivaiskoivuja ja/tai pajuja. |
|
| Keskipaljakka | Keskialpiininen, keskioroarktinen |
Yli 900-1000 m | Ei varpuja ja vaivaiskoivuja, mutta esim. liekovarpiota (Cassiope tetragona) ja tunturivihvilää (Juncus trifidus) ja myös sammalvarpiota (Cassiope hypnoides), hapro (Oxyria digyna), pohjoisessa jääleinikkiä Ranunculus glacialis. Suuri osa kasvien biomassasta juuristossa. Myöhään sulavia paksuja lumikinoksia eli lumenviipymiä ja vähälumisia tuulenpieksämiä, rakkakivikoita eli lohkaremaita, ja routimisen rikkomia maita eli solifluktiota. |
| Yläpaljakka | Yläalpiininen, yläoroarktinen |
Haltiatunturilla yli 1100 m |
Ei yhtenäistä kasvillisuutta. Kivilouhikkoa, jäkälää, sammalta. |
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Kasvillisuusvyöhykkeet |
|---|
| Aavikko | Aro | Havumetsä | Kylmyysaavikko | Lehtimetsä | Monsuunimetsä | Nahkealehtinen kasvillisuus | Sademetsä | Savanni | Tundra | Vuoristokasvillisuus |
