Kirjoitustaito
Wikipedia
Kirjoitustaito on kykyä merkitä tietoja muistiin. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tiedon hyödyntämiseen ajasta ja paikasta riippumatta sekä tarjoaa myöhemmin käytettävissä olevan todisteen asioiden tilasta.
Kirjoitustaidottomassa yhteisössä kaiken tiedon välityksen on tapahduttava ihmiseltä ihmiselle suullisesti. Kirjoitustaidon myötä on tullut mahdolliseksi välittää tietoja sekä kaukaisiin maihin että tuleville sukupolville.
[muokkaa] Kirjoitustaidon historia
Kirjoitustaitoa edelsivät kuvat, joiden avulla pyrittiin merkitsemään asioita. Kuvat toimivat muistamisen apuvalineenä, ja niitä katsomalla saatettiin palauttaa mieleen asioita pelkkää muistelua tehokkaammin. Usein heimojen kulttiesineisiin tehtiin kuvioita, joita katsomalla asiaan vihkiytynyt saattoi muistaa niihin liittyviä tarinoita, heimon historiaa tai yliluonnollisen maailman rakennetta. Tällaista muistiinmerkitsemistä ovat käyttäneet lukuisat kansat, kuten intiaanit, ja saamelaiset noitarummuissaan. Ongelmana kirjoitustaitoon nähden oli, ettei merkeillä ja kuvioilla ei ollut täysin vakiintuneita, muihin kuvioihin yleistettäviä merkityksiä, joten tulkinnallisuus oli suurta. Kuva oli usein pyhä, ja sen tulkintataito oli vain pienen ryhmän käsissä, ja pääsi siksi helposti unohtumaan. Varsinainen kirjoitustaito syntyi ilmeisesti kaupankäyntiin ja hallintoon liittyvistä merkinnöistä, joilla merkittiin usein lukumääriä.
Nykyään kirjoitustaidon uskotaan kehittyneen yhtaikaa useissa eri paikossa. Maanviljelyksen kehittyminen ja kiinteiden asutusten muodostuminen edelsivät kirjoitustaidon syntymistä. Tämän vuoksi ilmeisesti kaikki merkittävät kaupunkikulttuurit tunsivatkin jonkinlaisen kirjoitustaidon. Kirjoituksen hallitsevia vanhoja kulttuureita tiedetään olleen ainakin Mesopotamiassa, Egyptissä, Kiinassa, Amerikassa ja kenties Indus-joen laaksossa. Vanhimmat löydetyt sumerilaiset kirjoitukset on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella ja ne ovat kuvakirjoitusta. Myöhemmät nuolenpääkirjoitukset perustuivat merkkeihin. Vanhat egyptiläiset hieroglyfit olivat sekakirjoitusta, joka koostui sekä sanamerkeistä että kirjainmerkeistä.
Kehityksen myötä syntyi aakkosiin perustuva äänteenmukainen kirjoitusjärjestelmä. Vanhoissa aakkoskirjoituksissa kuten hepreassa äänteistä merkittiin tosin vain konsonantit.
Nykyään suurin osa maailman kirjoitusjärjestelmistä perustuu aakkosiin, ja erityisesti latinalaisiin aakkosiin. Ei-aakkosellisia kirjoitusjärjestelmiä ovat muun muassa kiinan_kirjoitusjärjestelmä ja japanin kanjit. Usein aakkosiin perustuvia järjestelmiä pidetään edistyneempinä, mutta vaikka ne ovatkin nopeimmin opittavissa, muut järjestelmät kuten kiinan ja japanin tavu- ja ideogrammikirjoitukset ovat säilyttäneet hyvin elinvoimaisuutensa.
Myöhemmin kirjoitustaitoa on laajentanut kirjapainotaidon keksiminen. Erikoisia kirjoitustaitoja on puhenopeudella tietojen muistiin merkitsemiseen pyrkivä pikakirjoitus.
