Kososlaisuus
Wikipedia
Kososlaisuus on vanhoillislestadiolaisuuden sisällä vaikuttanut suunta. Se on saanut nimensä saarnaaja Juho Alfred Kososelta. Kososlaisuus syntyi 1930-luvulla Viipurissa ja se aiheutti sekaannusta vanhoillislestadiolaisuuden sisällä. Kososlaiset arvostelivat toisia vanhoillislestadiolaisia ja katsoivat ymmärtävänsä uskonasiat muita paremmin. Kososlaiset alkoivat pitää omia erillisiä seuroja Viipurissa. Kososlaisuus levisi Viipurin vanhoillislestadiolaisten mukana Helsinkiin, Imatralle, Jyväskylään, Lappeenrantaan, Ouluun ja Tampereelle.
Juho Kosonen sairastui vuonna 1937 vakavasti ja kutsui riidan osapuolet luokseen. Hänellä oli halu sopia asiat sairasvuoteella kuntoon. Riidat sovittiin ja Viipurissa alettiin pitää jälleen seuroja yhdessä. Kososen opetus ja perintö jäi elämään muiden seurakuntalaisten levittämänä. Kososlaisuus aiheutti ristiriitoja vanhoillislestadiolaisuuden sisällä kymmeniä vuosia.
[muokkaa] Kososlainen oppi
Kososlaiset uskoivat lankeamattomuuden oppiin. Uskovaisen nimen opetettiin säilyvän Elämän kirjassa myös langenneilla. Kososlaisuuteen liittyi tiukka ulkonainen hurskaus, joka näkyi esimerkiksi pukeutumisessa.
[muokkaa] Kososlaisuus Helsingissä
Kososlaisuus syntyi Helsinkiin pikkuhiljaa kanssapuheinstituution sisällä. Muistitieto kertoo, että Viipurista muuttaneiden siirtolaisten tulon jälkeen se alkoi näkyä eripuraisuutena seurakunnan sisällä. Se mm. esti SRK:n vuosikokouksen ja suurien seurojen järjestämisen Helsingissä 1947 sekä suviseurojen järjestämisen 1953 esityksistä huolimatta. Syksyllä 1951 Helsingin ja sen lähi Rauhanyhdistysten puhujat pitivät suljetun kokouksen, jossa todettiin puhujien jakaantuneen ja seurakunnissa oli kososlaista opetusta. Kososlaisuutta yritettiin hoitaa johtokunnassa 1958, mutta tulokset olivat heikkoja. Asioita ryhdyttiin todenteolla selvittelemään vuonna 1962 pidettyjen seurojen jälkeen, joissa puhuja oli puhunut viinipuuvertauksesta. Seurakunnassa ja johtokunnassa oli näkemyseroja joiden hoitamiseksi järsestettiin Helsingin Rauhanyhdistyksessä ylimääräinen kokous, jonka puheenjohtajana oli SRK:n puheenjohtaja Eino Vaherjoki. Käytyjen keskustelujen jälkeen todettiin sovinnollisesti, ettei kososlainen henki ja opetus ollut yhtäpitävä kristillisen opetuksen ja hengen kanssa.
Kososlaisuus nousi esille myös 1960 muutamien seurakuntalaisten johtokuntaa vastaan kohdistuvana kritiikkinä, jonka mukaan yhdistyksen johtokunta ei nauttinut seurakunnan luottamusta. Puhuttiin varjohallituksesta, joka vaikeutti yhdistyksen toimintaa ja järjesteli toimintaa yhdistyksen johtokunnan ohi. Asiaa yritettiin 1971 jälleen hoitaa neuvottelukokouksessa, johon osallistui myös SRK:n johtokuntaa. Kososlaisuus jäi edelleen kytemään pinnan alle ja nousi esille 1977-1981 järjestetyissä lukuisissa seurakuntailloissa, joissa siitä tehtiin parannusta muiden asioiden ohella.
[muokkaa] Lähteet
Johdanto
- Mauri Kinnunen (2004): Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939, Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-39-1815-7, sivut 250-252
Kososlainen oppi ja kososlaisuus Helsingissä
- Seppo Särkiniemi:"Hyvän paimenen hoidossa", Helsingin Rauhanyhdistyksen historiaa, SRK 1988, ISBN 951-9422-98-6, s.133-135
