Kultakala (tähdistö)
Wikipedia
Kultakala (latinaksi Dorado, genetiivimuoto Doradus) on eteläisen taivaanpuoliskon melko vaatimaton tähdistö, jonka loivat yhdentoista muun eteläisen tähdistön ohessa Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman 1595–1597. Kultakala esiintyi ensimmäisen kerran Johann Bayerin Uranometriassa vuonna 1603.
Kultakalan tunnetuin kohde on Linnunradan epäsäännöllinen seuralaisgalaksi Suuri Magalhãesin pilvi, josta suurin osa sijaitsee Kultakalan alueella ja osa viereisessä Pöytävuoren tähdistössä. Myös muut merkittävimmät syvän taivaan kohteet, kuten Tarantellasumu NGC 2070, sijaitsevat galaksin alueella.
Kultakalassa ei ole lainkaan kolmatta magnitudia kirkkaampia tähtiä. Alfa Doradus on näennäiseltä kirkkaudeltaan +3,30 ja beeta Doradus +3,76 magnitudia. Suuressa Magalhãesin pilvessä sijaitseva S Doradus on sininen hyperjättiläinen, jonka massa on yli 50 kertaa Aurinkoa suurempi. Se on oman muuttujatyyppinsä, S Doradus -muuttujien eli valovoimaisten sinisten muuttujien (LBV) prototyyppi. Samaan ryhmään kuuluu myös muun muassa η Carinae. Toinen muuttuja, R Doradus, on puolestaan läpimitaltaan suurin tunnettu tähti. Se on kooltaan noin 370 kertaa Aurinkoa suurempi, vaikka massaltaan se onkin samansuuruinen. Jos R Doradus sijaitsisi Auringon paikalla, ulottuisi sen pinta Marsin radan taakse.
