Kuningas Arthur

Wikipedia

Viktoriaaninen näkemys kuningas Arthurista.

Kuningas Arthur (nimi tulee kelttien karhua merkitsevästä sanasta artos) oli Englannin myyttinen kuningas, joka kuvataan tarinoissa hallitsijan ihannekuvaksi.

Arthur oli Camelotin perustaja ja pyöreän pöydän ritareista kertovien tarujen keskushenkilö. Arthurilla on saattanut olla todellinen historiallinen esikuva, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Historialliseksi Arthuriksi on ehdotettu mm. 200-luvulla Britanniassa vaikuttanutta roomalaista upseeria Artorius Castusta. Hänen kannalta ongelmana on se, että Kuningas Arthurin sanotaan taistelleen sakseja vastaan, ja se olisi tapahtunut 400- tai 500-luvulla. Toinen mahdollinen henkilö on Ambrosius Aurelianus, roomalais-brittiläinen sotapäällikkö, joka voitti tärkeän taistelun sakseja vastaan 500-luvulla. Todennäköistä on, että Arthur on aikojen kuluessa muodostunut yhdistelmä eri henkilöistä.

[muokkaa] Kuningas Arthur kirjallisuudessa

Arthur mainitaan ensimmäisen kerran walesilaisessa runoelmassa noin vuodelta 594. Toinen varhainen maininta on walesilaisen munkin Nenniuksen vuonna 830 kirjoittamassa Historia Britonumissa. Tässä historiateoksessa Arthur esiintyy pikemminkin sotapäällikkönä kuin kuninkaana.

Geoffrey Monmouthilaisen vuonna 1133 julkaistu teos Historia Regum Britanniae ja ranskalainen 1100-luvun kirjailija Chrétien de Troyes levittivät Arthur-legendat laajemman yleisön tietoisuuteen. Tarut kehittyivät ja niihin tuli uusia aineksia: pyöreän pöydän ritarit, velho Merlin, Graalin maljan etsintä. Myös muita tarinoita yhdistettiin Arthur-mytologiaan, näistä tunnetuimpana Tristanin ja Isolden tarina. Myöhemmissä proosamuotoisissa kertomuksissa kuningatar Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteesta tuli Arthurin rakentaman kuningaskunnan tuhon tärkein syy.

Sittemmin Arthurin taru on kerrottu uudelleen monet kerrat. Myöhemmistä versioista kuuluisin lienee Sir Thomas Maloryn vuonna 1485 julkaistu Le Morte d'Arthur. Nykykirjallisuudessa kuningas Arthurin tarinaa on sovellettu muun muassa amerikkalaisen Marion Zimmer Bradleyn teoksissa Avalonin usvat, Avalonin metsät ja Avalonin valtiatar. Myös Bernard Cornwell kirjassaan Talvikuningas kuvaa Arthuria realistisesti.

[muokkaa] Arthurin elämä Le Morte d' Arthurin mukaan

Arthur on kuningas Uther Pendragonin ja herttuatar Igrainen poika. Tintagilin herttuan vaimoa Igrainea himoinnut Uther oli pyytänyt velho Merliniltä apua, jotta pääsisi makaamaan himoitsemansa naisen kanssa. Merlin lupasi auttaa, mutta vaati, että lemmenyöstä alkunsa saava lapsi on annettava hänelle. Tähän Uther suostui. Uther murhautti herttuan ja nai leskeksi jääneen yksinhuoltaja-herttuattaren.

Kun poika syntyy, Merlin antaa hänet sir Ectorin kasvatettavaksi. Utherin kuoleman jälkeen ennustetaan, että valta on siirtyvä sille, joka saa vedettyä miekan kivestä. Kaikkien yllätykseksi nuorukaiseksi varttunut Arthur onnistuu uroteossa, ja hänet kruunataan kuninkaaksi. Arthur perustaa hovin Camelotin linnaan, ja kutsuu luokseen joukon ritareita. Heitä ryhdytään kutsumaan pyöreän pöydän ritareiksi. Ritareihin kuuluvat muun muassa Lancelot, Gawaine, Bors, Uwaine, Kay ja Galahad.

Kuningas Arthurin kuolema. James Archerin maalaus

Arthurista kehittyy ajan myötä mahtava kuningas, ja hän menee naimisiin Guineveren kanssa. Järvenneito antaa Arthurille tarunomaisen miekan Excaliburin (nimi merkitsee "hiottu kalpa").

On esitetty, että miekan vetäminen kivestä olisi metafora raudan valmistamiselle malmista, ja sanan Excalibur takana olisi latinan ex calce liberate, "kivestä vapautettu". Arthurin sisarpuoli Morgan le Fay ja kuningas Arthur saavat aviottoman pojan Mondredin alias Mordredin, joka liittyy pyöreän pöydän ritareihin, kun sir Lancelot häviää hänelle kaksintaistelussa.

Arthur kohtaa loppunsa Camlannin taistelussa, jossa hän taistelee poikaansa Mordredia vastaan. Arthur surmaa taistelussa Mordredin, mutta haavoittuu myös itse kuolettavasti.

Tarujen mukaan Arthur on haudattu myyttiselle Avalonin saarelle (tai nukkuu siellä Morganin parantamana), josta hänen äitinsä Igraine on kotoisin. Arthurin uskotaan kerran heräävän ja palaavan pelastamaan kansansa.