Kustaa Vilkuna
Wikipedia
Kustaa Gideon Vilkuna (26. lokakuuta 1902, Nivala – 6. huhtikuuta 1980, Kirkkonummi) oli akateemikko, joka loi uran kirjallisuuden parissa toimien samalla lukuisissa luottamus- ja poliittisissa tehtävissä.
Kustaa Vilkuna oli toinen August ja Anna Wilkunan seitsemästä lapsesta, jotka elivät aikuisiksi asti. Vilkuna aloitti opiskelunsa käymällä kiertokoulua vuosina 1909–1912 (kuukauden vuodessa). Opiskelu jatkui aina ylioppilaaksi asti vuoteen 1923. Vilkuna valmistui vuonna 1927 Helsingin yliopistosta pääaineenaan suomen kieli.
Kustaa Vilkuna avioitui vuonna 1927 Liisa Virkkusen (alk. Snellman) kanssa.
Vilkuna jatkoi opintojaan ja väitteli kansatieteen tohtoriksi vuonna 1936. Vuonna 1950 hänet nimitettiin kansatieteen professoriksi Helsingin yliopistoon ja hän toimi dekaanina vuosina 1952–1957. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1959.
Liisa ja Kustaa Vilkunan omaiset lahjoittivat vuonna 1993 Suomen kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston perustamiseksi kaikki Kustaa Vilkunan tekijänoikeudet.
Liisa ja Kustaa Vilkuna on haudattu Helsinkiin Kulosaaren hautausmaalle.
[muokkaa] Kirjallinen tuotanto
Vilkunan kirjallinen tuotanto käsittää kymmenkunta laajempaa tutkimusta:
- väitöskirja Varsinaissuomalaisten kansanomaisesta taloudesta (1936)
- Die Pfluggeräte Finnlands (1971)
- Lohi: Kemijoen ja sen lähialueen lohenpyynnin historia (1974)
Lisäksi suuri yleisö tuli tutuksi tieteellisellä pohjalla tehtyihin tutkimuksiin:
- Isien työ: Maan ja veden viljaa (1943)
- Työ ja ilonpito (1946)
- Vuotuinen ajantieto (1950)
