Länsi-Intia
Wikipedia
Länsi-Intia on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä sijaitseva saariryhmä, joka ulottuu 3 200 kilometrin mittaisena kaarena Floridasta Venezuelan rannikolle. Siihen kuuluvat Bahama, Isot Antillit (Kuuba, Jamaika, Hispaniola ja Puerto Rico), Pienet Antillit (Leeward- ja Windwardsaaret) sekä Etelä-Amerikan pohjoisrannikon tuntumassa sijaitsevat pienet saaret. Saaristoon kuuluu ainakin 7 000 saarta ja luotoa, joista suurimmat ovat Kuuba ja Hispaniola. Länsi-Intian ja Väli- sekä Etelä-Amerikan väliin jää Karibianmeri; saariston pohjoispuolella sijaitsee Atlantin valtameri (Sargassomeri) ja luoteessa taas Meksikonlahti. Länsi-Intia on saanut nimensä löytäjänsä Kristoffer Kolumbuksen harhaolettamasta, jonka mukaan hän oli löytänyt läntisen tien Intiaan saavuttuaan Bahamasaarille 1492.
Tuliperäinen saariryhmä koostuu merenalaisen vuorijonon huipuista, jotka ovat kohonneet pinnan ylle. Korkein huippu on Pico Duarte (3 175 m) Dominikaanisessa tasavallassa, joka jakaa Hispaniolan saaren Haitin kanssa. Pienet-Antillit koostuvat useista pikkuvaltioista ja epäitsenäisistä alueista, joita ovat Brittiläiset Neitsytsaaret, Alankomaiden Antillit, Aruba, Saint Kitts ja Nevis, Antigua ja Barbuda, Montserrat, Guadeloupe, Dominica, Martinique, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Barbados sekä Trinidad ja Tobago.
Länsi-Intian ilmasto on trooppinen. Koillispasaati tuo kesäisin runsaita sateita ja etenkin saarten koillisilla vuorenrinteillä kasvaa sademetsiä. Etenkin kesällä ja syksyllä alueella esiintyy voimakkaita hirmumyrskyjä. Tulivuoritoiminta on vaikuttanut elämään monilla saarilla: Martiniquessa purkautui Mont Pelée 1902 ja Montserrat'ssa Soufriere Hills 1995.
[muokkaa] Lähteet
- CD-Facta 2004
